Perustelut

Valtiovarainvaliokunta on aiemmissa lausunnoissaan (muun muassa VaVL 64/1998 vp, VaVL 2/2000 vp ja VaVL 1/2001 vp) kiinnittänyt huomiota siihen, että EU:n hallinto- ja tilintarkastuskulttuuri poikkeaa huomattavasti Suomessa omaksutusta pohjoismaisesta kulttuurista. Tämänkertainen tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus vahvistaa tätä käsitystä. Suomalaisessa tilintarkastuskulttuurissa ei tulisi kysymykseen, että yli 80 prosentista menoista ei voitaisi vuosi toisensa jälkeen antaa myönteistä kannanottoa. Toistuvat huomautukset samoista asioista ilman, että mitään olennaista olisi tapahtunut, eivät anna hyvää kuvaa EU:n järjestelmästä.

Lausumamenettely luotiin EU:n tilintarkastukseen Maastrichtin sopimuksella ja otettiin käyttöön vuonna 1994. Vuodelta 2001 esittämässään kertomuksessa tilintarkastustuomioistuin totesi, ettei se voi antaa myönteistä lausumaa muiden kuin tulojen, maksusitoumusten ja hallintomenojen osalta. Tällä kertaa sama asia on muotoiltu kertomuksessa hieman toisin, mutta saadun selvityksen mukaan tileistä saatua käsitystä ei kuitenkaan ole ollut tarkoitus muuttaa; edelleenkään tilintarkastustuomioistuin ei mielestään voi saada riittävää varmuutta lähinnä maatalouden tukirahaston ja rakennerahastojen toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta jäsenmaissa. Aiempien vuosien tapaan nämä varaumat johtuvat yhteisön kirjanpitojärjestelmästä, jota ei ole suunniteltu antamaan varmuutta siitä, että yhteisön kaikki omaisuuserät on viety kirjanpitoon.

Valtiovarainvaliokunta on lausunnoissaan useana vuonna kiirehtinyt komission kirjanpitouudistusta, jota ei henkilöstö- ja teknisten resurssien puuttumisen vuoksi ole vieläkään saatu aikaiseksi. Valtioneuvoston selvityksestä käy ilmi, että komissio on hyväksynyt joulukuussa 2002 toimintasuunnitelman Euroopan yhteisöjen kirjanpidon uudistamisesta, jonka odotetaan näkyvän kaikilta osin varainhoitovuodesta 2005 alkaen. EU:n talousarviossa on siirrytty toimintoperusteiseen budjetointiin, minkä oletetaan selkiyttävän myös tilintarkastusta ja kenties helpottavan vaikuttavuusarviointia.

Valtiovarainvaliokunta pitää myönteisenä, ettei tilintarkastustuomioistuin tälläkään kertaa ole havainnut tarkastuskertomukseen sisällytettäviä virheitä Suomessa. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että myös kotimaista hallintoa ja päätöksentekoa on selkiytettävä erityisesti tukien toimeenpanossa. Varainhoitoa koskevien säännösten selkiyttämisen ohella voidaan yleisesti painottaa valvontamenettelyn parantamista jäsenvaltioiden tasolla. Kun saadun arvion mukaan noin 80 prosenttia yhteisön menoista hallinnoidaan jäsenmaissa, kaikkien jäsenvaltioiden on omalta osaltaan edistettävä yhteisesti sovittujen tavoitteiden toteutumista. Tätä korostaa se, että valtaosa virheistä tapahtuu aloilla, joissa nimenomaan jäsenvaltiot vastaavat talousarvion toimeenpanosta ja siihen liittyvästä taloushallinnosta.

Ecofin-neuvoston määräenemmistöllä antamasta suosituksesta Euroopan parlamentin on määrä huhtikuun loppuun mennessä päättää komissiolle mahdollisesti myönnettävästä vastuuvapaudesta talousarvion toteuttamisesta. Valtiovarainvaliokunta katsoo, että Suomen tulee jo neuvostovaiheessa vaikuttaa siten, että suosituksia voidaan tiukentaa aiempiin vuosiin nähden. Jatkuvuuden turvaamiseksi suositusten toteutumista tulee myös seurata ja ryhtyä toimenpiteisiin, mikäli poikkeamia havaitaan. Tätä helpottanee se, että saadun selvityksen mukaan seurannan tueksi on tarkoitus ottaa käyttöön tarpeellisia indikaattoreita jo olemassa olevien lisäksi. Myös säännösten ja toimintatapojen muuttamista koskevaa arviointia tulee jatkaa.