Perustelut
Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muuttamattomana.
Hallituksen esityksen tarkoituksena on poistaa ja
vähentää niitä tulkintaongelmia
ja EY-oikeudellisia ristiriitoja, joita ulkomaisten väliyhteisöjen
osakkaiden verotuksesta annetun erityislain eli väliyhteisölain
soveltamiseen voi nykyisin liittyä. Lakiin esitetään
sen vuoksi erinäisiä muutoksia ja tarkennuksia,
mutta lain rakenteeseen tai EY-oikeuden kannalta ongelmattomiin
rajauksiin ei tässä yhteydessä puututa.
Tärkein muutos sisältyy ehdotettuun uuteen 2 a §:ään,
jossa otettaisiin huomioon erityisesti EY-tuomioistuimen asiassa
C-196/04, Cadbury Schweppes antama tuomio. Iso-Britanniaa
koskeva ratkaisu merkitsi käytännössä sitä,
että väliyhteisölainsäädäntöä voidaan
soveltaa yhteisön alueella sijoittautumisvapauden estämättä ainoastaan
veronkiertotarkoituksessa tehtyihin puhtaasti keinotekoisiin järjestelyihin.
Uusi 2 a § rajaisi tämän
mukaisesti lain soveltamisalan ulkopuolelle sellaiset Euroopan talousalueelle
tai riittävän tehokkaan tietojenvaihdon turvaaviin
verosopimusvaltioihin sijoittautuneet yhteisöt, jotka ovat
todellisuudessa asettautuneet asuinvaltioonsa ja tosiasiallisesti
harjoittavat siellä taloudellista toimintaa. — EY-tuomioistuimen
ratkaisulinjaa on noudatettu toistaiseksi verotuskäytännössä Verohallituksen
ohjeistuksen nojalla. Nyt asiasta säädettäisiin
siis lailla.
Yhteisön asettautumista ja toiminnan tosiasiallisuutta
arvioitaisiin lakiin otettavien kriteerien perusteella. Näitä olisivat
yhteisön harjoittaman toiminnan luonteeseen nähden
tarpeelliset toimitilat ja kalusto, riittävä ja
toimivallaltaan itsenäinen henkilökunta sekä edellytys
itsenäisestä, päivittäistä toimintaa
koskevasta päätöksenteosta. Kokonaisarvioinnissa
annettaisiin merkitystä myös yhteisön
toimialan erityispiirteille ja toiminnan luonteelle.
Uusi 2 a § soveltuisi tällä hetkellä kaikkiin Euroopan
talousalueen jäsenvaltioihin Liechtensteinia lukuun ottamatta
sekä lähtökohtaisesti kaikkiin verosopimusvaltioihin,
joita ei ole mainittu erikseen annettavassa asetuksessa ns. mustan
listan maista. — Jatkossa olisi siis tarkoitus selvyyden
vuoksi vahvistaa asetuksella ne verosopimusvaltiot, joissa verotaso
eroaa olennaisesti yhteisöjen Suomessa suoritettavaksi
tulevasta verosta. Asetuksenantovaltuus kuuluisi valtiovarainministeriölle,
jolla on mahdollisuus seurata riittävän kiinteästi
ulkomaisia verojärjestelmiä ja niissä tapahtuvia
merkittäviä muutoksia.
Toinen asiallisesti merkittävä muutos koskee ulkomaisen
väliyhteisön määrittelyä,
jota laajennettaisiin koskemaan myös kiinteitä toimipaikkoja.
Väliyhteisölakia voitaisiin soveltaa jatkossa
siten myös matalan verotuksen valtioon sijoittautuneen
kiinteän toimipaikan tuloon, kun lain yleiset edellytykset
täyttyvät. Tällä pyritään estämään
väliyhteisölain kierto mutkikkaita kiinteän
toimipaikan rakenteita hyväksi käyttäen.
Koska muutos on merkittävä ja vaikuttaa mitä ilmeisimmin
moniin olemassa oleviin rakenteisiin, on sille varattu pitkä siirtymäaika. Edellytyksenä
on
kuitenkin se, että kiinteä toimipaikka on ollut
olemassa 31.12.2007, jolloin uusia säännöksiä sovelletaan
vasta vuoden 2015 alusta. Muutoin uudet säännökset
astuisivat voimaan ensi vuoden alusta.
Ehdotus väliyhteisötulosta verovelvollisen osakkaan
omistusosuusvaatimuksen nostamisesta nykyisestä 10 %:sta
25 %:iin tukee puolestaan sitä, että lain
soveltamista tarkastellaan yksinomaan sijoittautumisvapauden eikä pääomien
vapaan liikkuvuuden valossa. Kanta perustuu EY-tuomioistuimen ratkaisukäytäntöön,
jossa
on katsottu, että ainakin 25 %:n omistusosuus
antaa yleensä mahdollisuuden käyttää päätös-
ja vaikutusvaltaa yhtiössä. Kysymys ei olisi siis
silloin pelkästä passiivisesta pääoman sijoitustoiminnasta.
Muut ehdotetut muutokset ovat omiaan selkiinnyttämään
nykytilaan liittyviä tutkintatilanteita ja lisäämään
siten soveltamiskäytännön ennakoitavuutta
ja oikeusvarmuutta. Tällaisia täsmennyksiä ovat
mm. matalan verotuksen tason määrittely itse laissa,
asetuksenanto mustan listan verosopimusvaltioista sekä väliyhteisötulon
tulolähteen ja tulolajin määrittely niin ikään
laissa. Verotuksen yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta
lisäävät puolestaan ehdotukset väliyhteisötulon
tappiontasausajan pidentämisestä viidestä kymmeneen
vuoteen sekä ulkomaisen veron hyvitysajan säätäminen
samaksi kuin kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta
annetussa laissa eli ns. menetelmälaissa.
Valiokunta pitää lakiehdotusta perusteltuna
ja ratkaisuiltaan onnistuneena. Ehdotetut muutokset ovat tärkeitä niin
EY-oikeuden kuin lain tehokkaan soveltamisen näkökulmasta.
Selvää on toisaalta myös se, että väliyhteisölainsäädännön
kaltainen erityissääntely on paitsi sallittu, myös
tarpeellinen ja kansainvälisesti hyväksytty väline
valtioiden toimissa veropetoksia ja veronkiertoa vastaan.
Hallituksen esitykseen on suhtauduttu yleisesti myönteisesti
myös valiokunnan asiantuntijakuulemisessa. EY-vero-oikeuden
asiantuntijat ovat pitäneet lisäksi tärkeänä sitä,
että lakiin sisältyvät selkeimmät
puutteet korjataan mahdollisimman nopeasti. Tämä koskee
erityisesti uutta 2 a §:ää,
jota on pidetty hyvänä myös sisällöllisesti,
koska se perustuu suoraan EY-tuomioistuimen päätökseen.
Tosiasiallista asettautumista kuvaavia kriteereitä on pidetty
niin ikään hyvinä ja niiden tapauskohtaiseen
soveltamiseen viime kädessä sisältyvää tulkinnanvaraisuutta
hyväksyttävänä. Valiokunta yhtyy
näihin näkemyksiin.
Keskeisin kritiikki on kohdistunut lain mutkikkaaseen rakenteeseen
ja vanhentuneeseen käsitykseen toimialakohtaisista vapautuksista. Yhtenä vaihtoehtona
asian ratkaisemiseksi on ehdotettu ns. substanssi- tai motiivitestiä,
jonka avulla verovelvollisella olisi mahdollisuus osoittaa sijoittautumisen
ja toiminnan aitous. Yksittäiskysymyksistä on
noussut esiin mm. holding-yhtiöiden asema jatkossa.
Valtiovarainministeriö on todennut lausunnossaan, että lain
rakenne ja toimialakohtaiset vapautukset herättivät
paljon keskustelua esityksen valmistelun yhteydessä. Niitä koskevat
muutokset osoittautuivat kuitenkin monitahoisiksi ja aikaa vieviksi,
koska kysymys ei ole pelkästään toimialavapautuksen
vaikutuksista kotimaisten yritysten mahdollisuuksiin markkinoida
ja myydä tuotteita ja palveluja ulkomailla. Asian arvioinnissa
on otettava huomioon myös se, että kotimaisten
yritysten täällä saama tuotto voi siirtyä matalan
verotuksen valtioon. Tällaisten tilanteiden verotuksellinen
merkitys on arvioitava muun ohessa myös toimialavapautuksen
yhteydessä.
Valiokunnan mielestä on olennaista varmistaa lain EY-oikeudenmukaisuus
kohtuullisessa ajassa. Tähän on nyt päästy
osittamalla valmisteluhanke. Koska nykyinen oikeustila säilyy
monin osin ennallaan ja sitä on ohjattu Verohallinnon joustavin
ohjein, ratkaisu antaa aikaa pohtia lain muita muutostarpeita rauhassa
ja riittävän monipuolisesti. Tämä koskee
myös edellä tarkoitettua substanssi- tai motiivitestiä;
uusi 2 a § on rajattu ehdotuksessa alueellisesti
niin, että se vastaa Suomen veroviranomaisten mahdollisuuksia
saada virka-apua ja tietoja ulkomaisen yhteisön asuinvaltion
viranomaisilta. Näin ei olisi asianlaita, jos säännöksen
soveltamisalaa laajennettaisiin ehdotetusta.
Lakiesityksessä ja sen perusteluissa on lähdetty
siitä, että holding-yhtiö voidaan vapauttaa lain
soveltamisesta ehdotetun 2 a §:n perusteella.
Lainkohtaa sovellettaessa otetaan huomioon edellä kuvatuin
tavoin mm. ulkomaisen yhteisön toimiala ja toiminnan luonne.
Lain tarkoituksena ei siis ole luokitella holding-yhtiöitä kategorisesti
väliyhteisöiksi. Niitä ei voida jättää toisaalta
myöskään kokonaan lain soveltamisalan
ulkopuolelle, vaan ratkaisu on tehtävä 2 a §:n
perusteella. Valiokunta katsoo, että sääntely
on tältä osin perusteltu ja riittävän
selvä.