Perustelut

Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muuttamattomana.

Esityksen tausta

Autoverolain 5 §:ssä tarkoitetun autoverolle kannettavan arvonlisäveron suuruisen veron yhteensopivuus yhteisön oikeuden kanssa oli arvioitavana Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa asiassa C-101/00 Siilin. Asia oli tullut vireille korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoratkaisupyynnön perusteella. Syyskuussa 2002 antamassaan ratkaisussa EY-tuomioistuin katsoi, ettei mainittu vero ollut varsinainen arvonlisävero, joten sen kantaminen oli sallittua. Tuomioistuin katsoi, että perustamissopimuksen verosyrjintäkieltoa koskeva 90 artikla on esteenä verolle siltä osin kuin toisesta jäsenvaltiosta tuodusta käytetystä ajoneuvosta tällaisena verona kannettava määrä ylittää jäsenvaltiossa jo rekisteröidyn samanlaisen käytetyn ajoneuvon arvoon sisältyvän verosta jäljellä olevan määrän. Tuomion perusteluihin sisältyi maininta siitä, että syrjivyyden kannalta merkitystä ei ole sillä, että vero voitiin vähentää verollisen liiketoiminnan yhteydessä.

Korkeimman hallinto-oikeuden annettua tuomion jälkeen asiassa ratkaisunsa autoverolakia muutettiin vuoden 2003 alusta voimaan tulleella lailla.Komission nostettua tammikuussa 2008 EY-tuomioistuimessa Suomea vastaan rikkomuskanteen tuomioistuin katsoi 19 päivänä maaliskuuta 2009 antamassaan tuomiossa, että pitäessään mainitun vähennysoikeuden voimassa Suomi rikkoi syrjintäkieltoa, koska määrä, joka kannettiin ei-arvonlisäverovelvollisen yksityishenkilön maahantuomasta käytetystä ajoneuvosta, oli korkeampi kuin maassa jo rekisteröidyn samanlaisen käytetyn ajoneuvon arvoon sisältyvästä verosta jäljellä oleva määrä. Lisäksi tuomioistuin katsoi, että vähennysoikeus ei ollut arvonlisäverodirektiivin mukainen. Tuomioistuin ei hyväksynyt Suomen pyyntöä tuomion ajallisten vaikutusten rajoittamisesta tuomion antamisen jälkeiseen aikaan.

Suomi oli prosessin kuluessa esittänyt, että asia oli ratkaistu jo tuomioistuimen tapauksessa Siilin antamalla tuomiolla. Suomi oli vedonnut muun ohessa tuomion perusteluihin sisältyvään mainintaan veron vähentämisestä verollisen liiketoiminnan yhteydessä.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että jälkimmäisessä tuomiossa vähennysoikeuden syrjiväksi todettu vaikutus poistetaan palauttamalla vero takautuvasti ei-arvonlisäverovelvollisille.

Valiokunnan arvio

Valiokunta pitää palautuksen saajien suureen lukumäärään nähden kannatettavana erityisen menettelylain säätämistä, jonka perusteella autoverolle suoritettavaa arvonlisäveroa koskevat tullilaitoksen tekemät veron palautuspäätökset siirrettäisiin Verohallinnolle, joka antaisi ne verovelvollisille tiedoksi sekä maksaisi palautettavat verot nopeasti ja keskitetysti. Tämä olisi verovelvollisten edun mukaista ja vähentäisi myös olennaisesti hallinnolle muutoin aiheutuvaa työmäärää.

Yhteisöoikeuden vastaiseksi todettu vero ehdotetaan palautettavaksi vakiintuneen käytännön mukaisesti kansallisten muutoksenhakusäännösten mukaisia määräaikoja noudattaen.

Asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että EY-tuomioistuin oli todennut veron yhteisöoikeuden vastaiseksi jo tapauksessa Siilin antamassaan ratkaisussa, minkä vuoksi verot olisi palautettava sen antamisen jälkeiseltä ajalta. On myös huomautettu, että ehdotus asettaisi eri asemaan ne yksityiset maahantuojat, jotka olivat hakeneet muutosta ennen vuoden 2006 alkua toimitettuun autoverotukseen, jos asian käsittely on kesken, ja ne maahantuojat, jotka tuolloin eivät olleet hakeneet muutosta viranomaisten annettua ymmärtää, että muutoksenhaku on turhaa.

Valtiovarainvaliokunta ei pidä mainituilla perusteilla tai muutoinkaan aiheellisena poiketa siitä vakiintuneesta käytännöstä, jota yhteisöoikeuden vastaisesti perittyjen verojen palauttamisessa on aiemminkin noudatettu. On syytä korostaa, että lakiehdotuksessa ei rajoiteta verovelvollisten oikeuksia, vaan säädetään poikkeuksellisesta massamenettelyn mahdollistavasta viranomaisten välisestä yhteistyöstä, jonka seurauksena verot voitaisiin palauttaa viranomaisaloitteisesti kansallisen lainsäädännön nykyisinkin sallimien määräaikojen puitteissa.

Arvioitaessa asiaa puhtaasti kohtuusnäkökohdista ei valtiovarainvaliokunnan käsityksen mukaan voida myöskään täysin sivuuttaa sen seikan merkitystä, että korkein hallinto-oikeus yksimielisessä jaostoplenum-päätöksessään tapauksessa Siilin, johon myöhemmissä lainsäädäntöratkaisuissa nojauduttiin, ei tulkinnut edellä mainittua EY-tuomioistuimen vuodelta 2002 olevaa ratkaisua siten, että arvonlisäverovelvolliselle myönnetty oikeus vähentää puheena oleva vero johtaisi perustamissopimuksen vastaiseen syrjintään.