Perustelut

Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.

Valiokunta on käsitellyt vuodesta 1995 alkaen aina vuodeksi kerrallaan esitettyä erityislakia vaikeavammaisille yrittäjille myönnettävistä veronhuojennuksista. Lailla on poistettu arvonlisäverovelvollisuus sellaisilta yrittäjiltä, joiden työ- tai toimintakyky on alentunut vähintään 70 prosenttia. Vapautuksen kohteena on ollut toiminta, joka käsittää yksinomaan yrittäjän valmistamien tavaroiden tai hänen suorittamiensa tavaraan kohdistuvien työsuoritusten myyntiä. Lisäksi on edellytetty, ettei toiminnassa käytetä apulaisina muita kuin yrittäjän aviopuolisoa tai 18 vuotta nuorempia lapsia ja enintään yhtä muuta henkilöä. — Verovapauden piiri on siis sama kuin aikanaan arvonlisäverolaissa ennen Suomen liittymistä Euroopan unioniin.

Määräaikaislakien ohella on yritetty löytää korvaava pysyväisratkaisu, jonka yhteydessä olisi arvioitu myös mahdollisuus laajentaa nykyistä, suhteellisen suppeaa huojennusalaa esimerkiksi atk-palveluihin. Pysyväisratkaisun aikaansaaminen on osoittautunut kuitenkin ongelmalliseksi ennen kaikkea EY:n arvonlisäverodirektiiviin ja yhteisön valtiontukisäännöksiin sisältyvien rajoitusten vuoksi. — Suomelle liittymissopimuksessa myönnetty siirtymäkauden järjestely koskee sekin vain sokeiden harjoittamaa toimintaa.

Asiaa on selvitelty tuloksetta usean hankkeen yhteydessä eri ministeriöissäEräänlainen perusselvitys on "Loppuraportti vammaisyrittäjyyden edistämisen selvitystyöstä", KTM:n työryhmäraportteja, 2001. Aihetta on käsitelty myös julkaisussa "Sosiaalisen yritystoiminnan edistäminen: Kauppa- ja teollisuusministeriön asettaman työryhmän loppuraportti 2002", KTM 7/2002). , viimeksi Valtioneuvoston selonteossa vammaispolitiikasta, VNS 5/2006 vp. Siinä on todettu mm. että verolainsäädäntö on jäänyt jälkeen nykyisestä kehityksestä, kun se ei ota huomioon palvelualalla toimivia eikä vammaisyrittäjien tämänhetkistä ammatillista osaamista. Lain on katsottu muodostavan juridisen esteen vammaisten yhdenvertaisille mahdollisuuksille. Selonteossa on arvioitu lisäksi, että nykyisen erityislain piirissä on noin 1 000 vammaisyrittäjää.

Vaikka erityislaki on antanut vaikeavammaisille yrittäjille aikaa sopeutua arvonlisäverovelvollisuuteen, erityistuen tarve ei ole kuitenkaan poistunut. Yrittäjät tarvitsevat toiminnassaan tavallista enemmän erityispalveluja, joista aiheutuvat kustannukset nostavat heidän tuotteidensa hintoja. Kysymys on siis tämän epätasapainon tasoittamisesta. Riittävää ratkaisua ei ole tarjonnut myöskään arvonlisäveron liukuvan alarajan käyttöönotto vuonna 2004, koska liukuma koskee yhtäläisesti kaikkia yrittäjiä.

Valiokunta katsoo, että vaikeavammaisten yrittäjien asema tulisi ratkaista pysyväissääntelyllä ja osana suurempaa kokonaisuutta, esimerkiksi ensi vuonna aloitettavaksi kaavaillun vammaispoliittisen ohjelmanteon yhteydessä. Pientä yrittäjäjoukkoa koskevan ja valtiontalouden kannalta varsin vaatimattoman ongelman hoito vuodesta toiseen erillissääntelyn varassa on epätyydyttävää. Sääntelyn kehittäminen on perusteltua myös sikäli, ettei arvonlisäverovapauden rajaaminen pelkästään käsityö- ja korjausalan ammatteihin ole enää ajanmukainen.

Koska korvaavaa ratkaisua ei ole vielä saatu aikaan, valiokunta pitää erityislain jatkamista kahdella vuodella tarpeellisena. Tänä aikana pitäisi viimein löytää vammaisyrittäjien aseman turvaava järjestely.