Perustelut
Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muuttamattomana.
Hallituksen esitys sisältää kaksi
aihekokonaisuutta, joilla ei ole sinänsä tekemistä keskenään mutta
jotka ovat molemmat nyt ajankohtaisia.
Niistä ensimmäinen koskee valmisteverotusmenettelyä,
jossa on tarkoitus siirtyä sähköiseen asiointiin,
kun Tullin uusi tietojärjestelmä saadaan käyttöön
tänä keväänä. Suurin
muutos kohdistuu ns. verokausi-ilmoittajiin, joille sähköinen
veroilmoitusmenettely olisi yleensä pakollinen. Sähköinen
asiointi olisi lisäksi mahdollinen myös muille
verovelvollisille. Se ulotettaisiin veroilmoitusmenettelyn ohella
myös tuki- ja palautushakemusten käsittelyyn sekä valmisteveronalaisia
tuotteita satunnaisesti tilaavien verovelvollisten vakuusmenettelyyn.
Samalla vakuusmenettelyä itsessään selkeytettäisiin,
ja valmisteverotuslakiin otettaisiin kuittausta koskevat säännökset.
Valiokunta pitää näitä kaikkia
uudistuksia perusteltuina ja myönteisinä. Ne kehittävät
verotusmenettelyä yritysten ja Tullin kannalta joustavampaan
suuntaan, vähentävät manuaalityötä ja
alentavat kustannuksia. Valiokunta tukee myös Tullissa
vireillä olevaa jatkokehitystyötä suorasiirronomaisen
yhteyden luomiseksi yritysten käyttöön,
kun sähköinen ilmoitus on tarkoitus antaa nyt
Tullin Internet-sivujen kautta. Sama toive on esitetty myös
valiokunnan asiantuntijakuulemisessa, jossa esitykseen on suhtauduttu
muutoin myönteisesti.
Toinen kokonaisuus liittyy puolestaan alkoholijuomien verottomaan
matkustajatuontiin, jota halutaan selkeyttää ottamalla
lakiin valmisteverotusdirektiivissäNeuvoston direktiivi
valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja
direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta (2008/118/EY)
sallitut määrälliset ohjetasot.
Taustalla on tieto matkustajatuonnin osuuden merkittävästä kasvusta
ja huoli veropohjan rapautumisesta. Tämä kehitys
näkyi erityisen selvästi viime vuonna, jolloin
hallitus päätti puolittaa kehysriihessä aiemmin
keväällä sopimansa alkoholiveron korotukset
matkustajatuonnin hillitsemiseksi.
Valmistelussa ja asian valiokuntakäsittelyssä on
ilmennyt toisaalta, etteivät matkustajat useinkaan tiedä,
mitä yksityishenkilön verovapaan tuonnin edellytykset
käytännössä tarkoittavat. Kysymys
on tuotteista, jotka yksityishenkilö hankkii omaan
käyttöönsä ja kuljettaa itse
mukanaan Suomeen. Omalla käytöllä tarkoitetaan paitsi
henkilökohtaista käyttöä, myös
perheessä tai perhejuhlassa tapahtuvaa käyttöä tai
lahjaa — muttei muuta. Vastaavasti minkälaista
vastiketta tahansa vastaan luovutettavat tuotteet katsotaan tuoduiksi
kaupalliseen tarkoitukseen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi
omakustannushintaan kaveriporukalle tuotavia juomia, yrityksen tai
yhdistyksen omiin tilaisuuksiin kaavailtua tarjoilua jne.
Oma ongelmansa liittyy myös siihen, etteivät kaikki
yksityishenkilöt välitä rajoituksista,
vaikka ne olisivatkin tiedossa.
Valiokunta pitää ohjetasojen käyttöönottoa edellä mainituista
syistä perusteltuna, vaikka ohjetasoksi ehdotetut direktiivin
vähimmäismäärät ovatkin
varsin korkeita: 10 litraa alkoholipitoisia juomia, 20 litraa välituotteita,
90 litraa viiniä ja 110 litraa olutta. Vaikka ohjetasot
eivät ole rajoituksia, ne helpottavat ja selkeyttävät joka
tapauksessa Tullin valvontatyötä ja asettavat
matkustajille nimenomaisen selvitysvelvollisuuden tuotteiden käyttötarkoituksesta
ohjetasot ylittävältä osin. Huomionarvoista
on toisaalta myös se, että ohjetason alittavatkin
määrät voidaan katsoa tuoduksi muuhun
kuin omaan käyttöön.
Tullin arviointi perustuisi edelleen aina kokonaisharkintaan,
jossa yhtenä perusteena otettaisiin huomioon tuotujen juomien
määrä. Muita huomioon otettavia seikkoja
olisivat nykyiseen tapaan mm. tuojan asemaan, tuonnin toistuvuuteen,
tuotteiden laatuun ja kuljetustapaan liittyvät seikat.
Tulli voisi tarkistaa lisäksi selvitykseksi annettujen
tietojen todenperäisyyttä myös jälkikäteisvalvonnalla.
Esitystä on puollettu laajasti myös valiokunnan
asiantuntijakuulemisessa. Samalla on kuitenkin korostettu Tullin
valvonnan näkyvyyttä ja aktiivista tiedottamista
oikeista käytännöistä. Kysymys
on myös Tullin resurssien riittävyydestä.
Valiokunta pitää näitä näkökohtia
tärkeinä käytännön
muutosten aikaansaamiseksi.
Valiokunta tarkentaa lopuksi esityksen perusteluita kahdelta
osin: Suomenkielisen esityksen sivulla 6 oleva viittaus tullilaissa
oleviin toimivaltuuksiin ja toimenpiteisiin sisältyy valmisteverotuslain
4 pykälään eikä 5 pykälään,
kuten esityksessä on todettu erehdyksessä. Vastaavasti
ruotsinkielisen esityksen sivulla 11 on kuvattu pienien viinintuottajien
mahdollisuutta toimittaa tuotteita Suomeen. Tarkoitus on, ettei
heidän tarvitse käyttää sähköistä hallinnollista
asiakirjaa. Perusteluissa on todettu kuitenkin erehdyksessä "...
genom att använda ett elektroniskt administrativt
dokument… ", jolloin sisältö on muuttunut
päinvastaiseksi. Perusteluiden tulisi kuulua tältä osin "...
genom att inte använda ... ". — Molemmat
kohdat ovat lakiehdotuksessa oikeassa muodossa. Asia ei siis vaadi
enempiä toimenpiteitä.