Perustelut

Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.

Kotitalousvähennys on ollut henkilöverotuksen keskeisimpiä yksittäisiä kehittämiskohteita sen jälkeen, kun se säädettiin pysyväksi vuonna 2001. Vähennyksen soveltamisalaa on laajennettu ennakkoluulottomasti myös ennen kuin sen todellisista vaikutuksista on saatu luotettavia tietoja. Vähennys on osoittautunut suosituksi verovelvollisten keskuudessa, ja se on valiokunnan arvion mukaan vakiinnuttanut jo asemansa. Vähennykseen kohdistuu lisäksi edelleen työllisyys- ja sosiaalipoliittisia odotuksia. Hallitus esittää nyt kahta merkittävää muutosta kotitalousvähennykseen; periaatteellisessa katsannossa uutta on se, että vähennyksen piiriin luettaisiin myös verovelvollisen tai hänen puolisonsa vanhempien tai isovanhempien käyttämässä asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa tehty työ. Tähän henkilöpiiriin luettaisiin myös otto- ja kasvattivanhemmat sekä näiden suoraan ylenevässä polvessa olevat sukulaiset. Muutos laajentaisi vähennyksen soveltamisalaa olennaisesti nykyisestä, jolloin se on rajoittunut vain verovelvollisen omassa asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa tehtyyn työhön.

Muutos olisi myös verotuksen yleisten peri-aatteiden kannalta poikkeuksellinen. Kysymys on — kuten kotitalousvähennyksessä yleensäkin — lähtökohtaisesti verotuksessa vähennyskelvottomista elantomenoista, jotka nyt lisäksi voitaisiin maksaa toisen verovelvollisen hyväksi. Asiaa on luonnehdittu hallituksen esityksessä toteamalla, että kysymys on verovelvollisen vanhemmilleen antaman lahjan tietynlaisesta verovähennysoikeudesta. Toinen ehdotettu muutos, joka koskee työntekijälle maksetun palkan vähennyskelpoisen osuuden korotusta nykyisestä 10 prosentista 30 prosenttiin, on puolestaan määrällisesti merkittävä. Korotuksen jälkeen työntekijän työllistämiskustannuksista kustannettaisiin verovaroin lähes puolet sallittuun enimmäismäärään saakka. Muutoksella pyritään ennen kaikkea tasoittamaan sitä epäneutraalisuutta, joka on syntynyt erilaisten työn teettämismuotojen välille. Vähennysoikeuden muut perusteet eivät sen sijaan muuttuisi; vähennys myönnettäisiin siis samoilla perusteilla kuin verovelvollisen omassa asunnossa tehdystä työstä. Myöskään vähennyksen enimmäismäärä tai omavastuuosuus eivät muuttuisi. Asunnossa tehdyn työn käsitettä tulkittaisiin niin ikään vastaavalla tavalla kuin nykyisin verotuskäytännössä. Ehdotettuja muutoksia on aiheellista tarkastella valiokunnan mielestä vähennykselle asetettujen tavoitteiden sekä vähennyksen saavuttaman hyväksynnän valossa. Helsingin kauppakorkeakoulu suorittaa parhaillaan valtiovarainministeriön sekä työministeriön toimeksiannosta tutkimusta, jossa pyritään selvittämään myös kotitalousvähennyksen toimivuutta yritysten kannalta. Tutkimus kestää vuoden loppuun, ja sen kohteena ovat mm. vähennysoikeuden vaikutus kysyntään ja harmaaseen talouteen sekä vähennyksen tehokkuus työllistämisen kannalta. Tutkimuksessa pyritään siten selvittämään niin uuden työn määrää kuin siirtymää harmaasta taloudesta. Tutkimuksessa on tarkoitus arvioida myös yhden uuden työpaikan nettohintaa. Tutkimuksen painopiste on kuitenkin yritystasolla, eikä sen perusteella ole tarkoitus tehdä tai esittää makrotaloudellisia laskelmia. Alustavien havaintojen perusteella voidaan todeta jo nyt, että vähennyksen käyttäjien määrä on kasvanut vuosittain noin 35—50 prosenttia. Kun vähennystä käytti hyväkseen vuonna 2002 noin 89 000 kotitaloutta, määrä oli vuonna 2003 jo noin 141 000. Myös kustannusten määrä on kasvanut merkittävästi. Työtä teetetään yhä isommalla summalla vuosittain, ja kasvun odotetaan jatkuvan myös vuosina 2004 ja 2005. Vähennyksellä on ollut ilmeisesti tässä suhteessa eräänlainen vipuvaikutus; kustannusten määrä on kasvanut enemmän kuin vähennyksen määrä. Tutkijoiden mukaan vähennyksellä on potentiaalia synnyttää uusia työpaikkoja. Tähän mennessä on syntynyt vajaat 10 000 työpaikkaa, jotka ovat markkinaehtoisia ja pysyviä. Eräiden tutkimuslaitosten mukaan uusia työpaikkoja saattaisi syntyä parhaimmillaan jopa 100 000, mutta tätä pidettiin varsin optimistisena arviona valiokunnan asiantuntijakuulemisessa. Todennäköisempää on, että vähennyksen myötä vuosittain syntyy tuhansia henkilötyövuosia uutta työtä. Työ jakautuu sinänsä tätä useammalle työntekijälle. Merkittävää on lisäksi se, etteivät työllistämisen kustannukset ole asiantuntijoiden mukaan isoja verrattuna muun tyyppiseen työllistämiseen.Alustavassa kartoituksessa on todettu lisäksi, että vähennyksen kohteena olleista palveluista 60 prosenttia on remontteja. Rahallisesti niiden osuus on tätäkin suurempi, 70 prosenttia. Asiantuntijat arvioivat lisäksi, että remontteja olisi teetetty myös ilman tukea. Myös tätä asiaa selvitetään tutkimuksessa tarkemmin, samoin kuin sitä, mikä osa työstä olisi teetetty pimeänä. Ilmeistä on kuitenkin, että työllisyysvaikutukset olisivat tehokkaampia, jos nykyistä suurempi osa vähennyksestä kohdistuisi siivoukseen ja kodinhoitopalveluihin.

Hoivapalveluiden osuudeksi arvioidaan nykyisin vain noin 10 prosenttia. Ratkaisevaa niiden käytön yleistymisen kannalta oli vähennyksen enimmäismäärän korotus vuosi sitten. Muutos turvasi ja vakiinnutti valiokunnan saaman selvityksen mukaan alan yrittäjien toimintaa. Tilauskanta kasvoi ja sopimukset pitenivät. Myös työvoiman saanti kiristyi, ja kysyntä oli paikoitellen tarjontaa suurempi. Valiokunnan kuulemat hoiva-alan yritysten edustajat arvioivat, ettei hallituksen esittämä muutos tuo uutta lisäarvoa vähennykseen. Olennaisinta olisi vähennyksen enimmäismäärän nosto. Tilauskannan ei uskota kasvavan, ellei vähennysoikeus kasva. Valiokunta pitää saamansa selvityksen perusteella hallituksen ehdottamia vähennysoikeuden laajennuksia perusteltuina. Tähän ovat yhtyneet myös useimmat valiokunnassa kuullut asiantuntijat. Molemmat ehdotetut muutokset ovat omiaan lisäämään nimenomaan omaehtoisia hoivajärjestelyitä. Kotitalousvähennystä voitaisiin käyttää hyväksi erityisesti vanhusten hoidon tukemisessa perheen sisällä. Tämä helpottaisi niin kotona asuvien vanhusten kuin työssä käyvien aikuisten asemaa. Tällöin myös moni vanhus saattaisi voida asua nykyistä pidempään omassa kodissaan, kuten hallituksen esityksessä arvioidaan.Valiokunnan käsityksen mukaan vähennysoikeutta on perusteltua laajentaa. Huojennus pysyy kohtuullisena ja saatu hyöty valiokunnan saaman selvityksen mukaan myös kohtuullisen tasa-arvoisena. Vähennysoikeuden laajentuminen lisäisi uusia työpaikkoja nimenomaan matalapalkka-aloilla, joilla tuen tarve on suurin. Lisäksi vähennys tukee työllistämistä avoimen talouden puolella ja pienentää siten osaltaan harmaan työvoiman kysyntää. Valiokunta pitää tätä tärkeänä harmaan talouden torjunnan kannalta.

Valiokunta ei pidä vähennyksen enimmäismäärän korotusta aiheellisena ennen kuin vireillä olevasta tutkimuksesta on saatu lisätietoja. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on huomautettu lisäksi myös siitä uhkasta, että korkea verotuki vaikuttaa yrityksiin pitkällä aikavälillä epäterveellä tavalla. Tuki on omiaan nostamaan myös hintoja.

Lakialoitteet

Lakialoitteissa LA 67/2004 vp, LA 89/2004 vp sekä LA 102/2004 vp

on perusteltu vähennyksen enimmäismäärän korotusta mm. sillä, että se lisäisi kotitalouksien ostovoimaa ja parantaisi mahdollisuuksia ostaa palveluita, kun vähennyksen käyttöala laajenee.

Valiokunta on suhtautunut jo edellä pidättyvästi vähennyksen enimmäismäärän korotukseen tässä vaiheessa. Vähennys on jo nykyisessä muodossaan varsin laaja, ja sen kustannukset ovat kasvaneet rajusti vuosittain. Vaikka vähennyksen tärkeänä tavoitteena on työllistäminen, siinä on kuitenkin kysymys verotuksen kautta annettavasta tuesta. Sen rahoittavat viime kädessä myös ne muut veronmaksajat, joilla ei jostain syystä ole tarvetta tai mahdollisuuksia hankkia tuen piirissä olevia palveluita.

Valtiovarainministeriö on kiinnittänyt lisäksi huomiota siihen, että vähennys on poikkeus tuloverotuksessa noudatetusta pääperiaatteesta, jonka mukaan elantokulut eivät ole vähennyskelpoisia. Vaikka vähennyksellä voidaankin kiistatta arvioida olevan positiivisia vaikutuksia, sen laajentaminen on ongelmallista veropohjan ja verotulojen turvaamisen kannalta. Enimmäismäärän korottaminen esimerkiksi lakialoitteessa LA 102/2004 vp esitettyyn 2 300 euroon vähentäisi verotuloja ministeriön arvion mukaan noin 20 miljoonaa euroa.

Lakialoitteessa LA 102/2004 vp

esitettyä omavastuuosuuden alentamista 100 eurosta 50 euroon on perusteltu sillä, että se antaisi mahdollisuuden hyödyntää vähennystä myös pienemmissä kotipalveluiden ostoissa.

Valiokunta ei puolla esityksen hyväksymistä. Vähennyksen ensisijaisena tarkoituksena on kannustaa kotitalouksien työllistämistä. Käytännössä lähes jokaisella kotitaloudella on omavastuun piiriin kuuluvia pieniä kotitalous- tai korjauskuluja. Niiden kuuluminen vähennyksen piiriin ei tukisi vähennyksen tavoitetta, koska kyseiset työsuoritukset teetettäisiin todennäköisesti myös ilman verovähennystäkin. Tarkoitus on kannustaa kotitalouksia hankkimaan palveluja, joita ei ilman verovähennysoikeutta muutoin hankittaisi. Omavastuun alentaminen 50 euroon ei siis tukisi vähennyksen tavoitetta. Se alentaisi kuitenkin verotuloja valtiovarainministeriön arvion mukaan noin 10 miljoonalla eurolla.

Lakialoitteissa LA 146/2003 vp ja LA 25/2004 vp

on esitetty kotitalousvähennyksen laajentamista siten, että vähennyksen voisi saada myös silloin, kun verovelvolliselle on maksettu omaishoidon tukea.

Kotitalousvähennyksen säätämisestä alkaen sen yhtenä perusperiaatteena on ollut vähennyksen myöntäminen ainoastaan sellaisista palveluista, joille ei muuta kautta ohjata yhteiskunnan tukea. Vähennyksen myöntäminen johtaisi muuten näiden palvelujen päällekkäiseen tukemiseen.

Vähennystä ei myönnetä tuloverolain 127 a §:n mukaan, jos samaa työsuoritusta varten on saatu esimerkiksi omaishoidon tukea. Käsitteellä tarkoitetaan sitä, että sekä tekijä että työtehtävät ovat samoja, joista tukea on maksettu. Jos esimerkiksi päivätöissä käyvä puoliso saa omaishoidon tukea puolison hoitoon öisin ja viikonloppuisin mutta arkipäivisin puolisoa hoitaa ulkopuolinen henkilö, niin tälle ulkopuoliselle henkilölle maksettu palkka oikeuttaa vähennykseen. Samoin, jos omaishoidon tukea saava omaishoitaja suorittaa muuta työtä kuin mistä omaishoidon tukea on maksettu, omaishoidontuki ei ole esteenä kotitalousvähennyksen myöntämiselle.

Kotitalousvähennys koskee siis samoin edellytyksin omaishoitajia kuin muitakin verovelvollisia siltä osin kuin kyse on työsuorituksista, joita ei jo tueta omaishoidon tuella. Vähennyksen soveltamisalaa ei ole siten perusteltua muuttaa tältä osin.

Lakialoitteessa LA 95/2004 vp

ehdotettu muutos, joka koskee yksinhuoltajan perheessä asuvan nuoren vähennysoikeutta, on valiokunnan mielestä aiheeton. Vähennysoikeus koskee kaikkia, joiden osalta sen yleiset edellytykset täyttyvät. Olennaista on, että vähennyksen saava verovelvollinen itse maksaa ne kustannukset, joiden perusteella vähennys myönnetään. Tämän seikan selvittäminen saattaa sinänsä olla ongelmallista lakialoitteessa kuvatuissa tapauksissa. Asia vaatinee tarkempaa ohjausta verohallinnon taholta. Valiokunta ei pidä tarpeellisena myöskään aloitteessa ehdotettua vähentämättä jääneen määrän siirto-oikeuden laajennusta.