Yleisperustelut

Valiokunta esittää, että lakiehdotus hyväksytään muutettuna.

Esitys uudeksi jäteverolaiksi sisältää periaatteellisesti merkittäviä muutoksia voimassa olevaan ja ohjausvaikutukseltaan heikoksi todettuunEsim. VTV on katsonut jäteverotusta koskevassa tarkastuskertomuksessaan (87/2004) mm., että jäteverotuksessa ovat painottuneet enemmän järjestelmän toteutettavuutta ja hallinnoitavuutta koskevat näkökohdat kuin laille asetetut ympäristölliset tavoitteet (s. 37—38). jäteverolakiin. Se laajentaa ensinnäkin veropohjan kaikkiin kaatopaikkoihin riippumatta kaatopaikan omistus- ja hallintasuhteista tai jätteen alkuperästä. Veron piiriin tulisivat siten nykyisten yleisten kaatopaikkojen lisäksi myös yksityiset kaatopaikat, ja kaikkien kaatopaikkojen verokohtelu olisi jatkossa yhdenvertaista.

Esitys on lisäksi lähtökohdiltaan ja toteutukseltaan aidosti ympäristöohjaava, kun verollisuuden perusteeksi asetetaan jätteen hyödynnettävyys; verollisia olisivat jatkossa johdonmukaisesti sellaiset kaatopaikoille sijoitettavat jätteet, joita voitaisiin vielä hyödyntää teknisesti ja ympäristönperusteisesti. Vero ohjaisi vastedes näin myös tuotantojätettä teollisuuskaatopaikkaa laadukkaampaan käsittelyyn ja hyötykäyttöön. Verottomia olisivat vastaavasti sellaiset kaatopaikalle sijoitettavat jätelajit, joille ei ole korvaavaa teknistä hyödyntämis- tai käsittelyvaihtoehtoa tai joiden hyödyntämisestä aiheutuva haitta olisi hyötyä suurempi. Tällaisia olisivat esimerkiksi mineraalijätteet ja epäorgaanisissa kemian prosesseissa syntyvät jätteet. Jäteveroa ei kannettaisi myöskään kaatopaikalle sijoitettavasta ongelmajätteestä.

Hyödynnettävyyskriteeri olisi sidoksissa ympäristölainsäädäntöön siten, että lain liitteenä olevassa verotaulukossa olevat jäteryhmät vastaisivat yleisimpien jätteiden ja ongelmajätteiden luettelosta annetun ympäristöministeriön asetuksen (1129/2001) nimikeryhmiä. Tulkinta vero- ja ympäristöviranomaisten kesken olisi siten mahdollisimman yhdenmukaista. Asetus on annettu jätelain (1072/1993)Jätelakia ollaan uudistamassa mm. uuden EU:n jätedirektiivin (2008/98/EY) vuoksi. Asiaa koskeva esitys on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä (HE 199/2010 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle jätelaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi). Koska lakien on tarkoitus tulla voimaan vuoden kuluttua niiden vahvistamisesta, jäteverolakia koskevassa esityksessä on nojauduttu nykyiseen jätelakiin. Jäteverolakiin on tarkoitus tehdä aikanaan tarvittavat tekniset muutokset, kun jätelaki tulee voimaan. — Jäteverolain verotaulukkoa on tarkoitus päivittää vastaavasti esimerkiksi, kun komissiossa valmisteilla oleva päätös EU:n jäteluettelon uudistamisesta antaa siihen aikanaan aihetta. Uuden jätelain keskeisenä tavoitteena on ohjata jätettä tuottavaa toimintaa ja jätehuoltoa EU:ssa hyväksytyn jätehuollon ensisijaisuusjärjestyksen mukaisiin toimintatapoihin. Ensisijaisuusjärjestykseen sisältyy seuraavat viisi porrasta: (1) jätteen synnyn ehkäisy, (2) jätteen käsittely uudelleenkäyttöä varten, (3) kierrätys, (4) muu hyödyntäminen, ml. energiakäyttö, ja (5) loppukäsittely. Järjestyksestä voidaan poiketa elinkaaritarkastelun ja ympäristöllisten kokonaisvaikutusten arvioinnin perusteella. nojalla. Jätelaki tukeutuu puolestaan EU-lainsäädäntöön. Esityksellä on näin myös laajempi lainsäädännöllinen tausta, vaikkei itse jäteverotusta ole harmonisoitu EU:ssa. — Lain määritelmät vastaisivat myös muutoin mahdollisimman pitkälle ympäristölainsäädännön määrittelyjä.

Veropohjan laajennus merkitsisi käytännössä sitä, että veronalaisten kaatopaikkojen määrä nousisi nykyisestä 61:stä noin 100:aan. Jäteveropohja kasvaisi vastaavasti määrällisesti nykyisestä noin 1,9 milj. tonnista arviolta noin 3 milj. tonniin. Tämä edustaa sinänsä murto-osaa vuosittaisesta kokonaisjätemäärästä, esimerkiksi esityksessä mainitusta vuoden 2007 noin 74 milj. tonnistaTästä hyödynnettiin materiaalina ja energiana noin 40 %. Tärkeimpiä hyödynnettäviä jätteitä olivat mineraaliset maamassat sekä metalli- ja puujätteet. Esimerkiksi puujäte käytettiin lähes kokonaan hyödyksi energiantuotannossa tai metsäteollisuudessa. .

Uusia verollisia jäteryhmiä olisivat eräin poikkeuksin mm. massojen, paperin ja kartongin valmistuksessa ja jalostuksessa sekä polttolaitoksissa syntyvät jätteet, kuten tuhkat ja kuonat, sekä voimalaitosten rikinpoistojäte ja lentotuhka. Verollisiksi tulisivat myös mm. romuajoneuvot ja niiden purkamisessa ja ajoneuvojen huollossa syntyvät jätteet. — Sen sijaan keräyspaperin puhdistuksessa syntyvä siistausliete säilyisi lähtökohtaisesti edelleen verottomana, mutta sille olisi haettava Euroopan komission valtiontukilupa. Tätä koskeva menettely on käynnistetty, ja laki tulisi tältä osin voimaan, kun komissio on hyväksynyt verottomuuden.

Määrällisesti suurimpia veron piiriin kuuluvia jätteitä olisivat yhdyskuntajäte (1,5 milj. tn) — kuten nykyisin — voimalaitosten sekä rauta- ja terästeollisuuden tuhkat ja kuonat (0,7 milj. tn), jätehuoltolaitosten jäte (0,4 milj. tn), metsäteollisuuden jätteet (0,3 milj. tn ilman keräyspaperin siistauslietteen verottomuutta) sekä rakentamisen jäte lukuun ottamatta pilaantuneita maa-aineksia (0,1 milj. tn).

Uuteen jäteverolakiin sisältyy merkittävistä periaatteellisista muutoksista huolimatta useita samoja verotuksen lähtökohtia kuin nykylakiin; verovelvollinen olisi edelleen kaatopaikan pitäjä, ja vero kohdistuisi edelleen vain jätteen kaatopaikkakäsittelyyn. Muu jätteiden käsittely, kuten jätteenpoltto tai käsittely ongelmajätelaitoksissa, jäisi siten edelleen lain soveltamisalan ulkopuolelle. Samoin kaatopaikkarakenteissa lupa- tai valvontaviranomaisen hyväksymällä tavalla hyödynnettävä jäte olisi verotonta myös jatkossa. Kaatopaikkana ei pidettäisi myöskään alle kolme vuotta kestävää jätteen väliaikaista varastointipaikkaa, maankaatopaikkaa eikä jätteiden kompostointi- tai hyödyntämisaluetta. Edellytyksenä olisi mm. se, että tällainen alue on eroteltu selvästi kaatopaikasta.

Esitys sisältää veropohjamuutosten lisäksi myös ehdotuksen jäteveron korotuksesta kahdessa erässä. Vero nousisi nykyisestä 30 eurosta jätetonnilta ensi vuoden alusta 40 euroon ja vuoden 2013 alusta 50 euroon jätetonnilta. Korotukset ja veropohjan laajennus lisäisivät valtion verotuloja vuositasolla nykyisestä noin 45 milj. eurosta noin 90 milj. euroon. Arviossa on oletettu mm., että kaatopaikkasijoituksen määrä laskee yhdyskuntajätettä lukuun ottamatta keskipitkällä aikavälillä noin kymmenen prosenttia nykyisestä. Pääosa korotuksista kohdistuisi teollisuuteen (noin 35 milj. euroa), ja vaikutukset yksittäisille kotitalouksille jäisivät vähäisiksiPääosa lisääntyvästä verorasituksesta kohdistuu teollisuuteen ja siinäkin selvästi muutamille aloille, voima- ja polttolaitoksiin (24 milj. euroa vuonna 2011) sekä massojen, paperin ja kartongin valmistukseen (8 milj. euroa). Kokonaisrasitus jäisi muiden toimialojen osalta vähäiseksi (alle 5 milj. euroa) ja jakautuisi laajalle joukolle. Esityksessä on todettu toisaalta, että tosiasiallinen verorasitus voi jäädä tätä pienemmäksi, koska jäteveron piiriin valitut jätteet ovat hyödynnettäviä. Niiden hyödyntämisaste on jo nykyisin monin osin korkea, jopa 80—90 prosenttia jätteistä, ja vero kasvattaa hyötykäytön osuutta. Muutokset koskisivat kotitalouksia välillisesti jätemaksuun siirtyvinä korotuksina. Vaikutukset jäisivät tältä osin kuitenkin ilmeisen vähäisiksi; esityksessä arvioidaan kotitalouksien osuudeksi verotuotoista vuoden 2013 korotuksen jälkeen noin 20 milj. euroa. Kun kotitalouksia on arviolta noin 2,5 milj., keskimääräinen kustannusten nousu olisi vuositasolla alle 10 euroa..

Ympäristövaliokunnan lausunto

Ympäristövaliokunta kannattaa esitystä ja pitää sitä erittäin tarpeellisena jäteverolain ympäristöohjaavuuden lisäämiseksi ja myönteisten ympäristövaikutusten aikaansaamiseksi. Aidosti kannustava ympäristöverotus edellyttää, että ohjauksen lähtökohdat perustuvat ilmasto- ja muihin ympäristövaikutuksiin sekä jätehierarkiaan.

Valiokunta on viitannut perusteluissaan mm. EU:n uuteen jätedirektiiviin (2008/98/EY), jossa vahvistetun jätehierarkian tulisi ohjata jätepolitiikkaa. Taustalla on pitkän aikavälin tavoite tehdä EU:sta kierrätysyhteiskunta.

Jätehierarkian ensisijainen tavoite on ehkäistä jätteen syntyä ja sen jälkeen tukea materiaalin uudelleen käyttöä, kierrätystä ja muuta hyötykäyttöä, energiakäyttö mukaan luettuna. Vasta viimeisenä vaihtoehtona on velvollisuus huolehtia jätteen asianmukaisesta loppukäsittelystä. — Vastaavasti EU:n kaatopaikkadirektiivi (1999/31/EY) velvoittaa vähentämään olennaisesti kaatopaikalle sijoitettavan jätteen määrää.

Lausunnossa on viitattu myös Suomen valtakunnalliseen jätesuunnitelmaan, jossa on esitetty tavoitteet ja keskeiset ohjauskeinot kansalliselle jätepolitiikalle. Yhtenä keinona on mainittu jäteverotus, jossa olevat epäkohdat tulisi poistaa ja luoda jätehuollon tavoitteita parhaiten edistävä ohjausmalli. Valiokunta on pitänyt olennaisena sitä, että jätevero tukee vireillä olevaa jätelain kokonaisuudistusta ja ohjaa toimijoita jätehierarkian ja muiden jätehuollon periaatteiden mukaisesti.

Valiokunta on pitänyt ympäristösyistä hyväksyttävänä myös sitä, että keräyspaperin hyödyntämisessä syntyvä siistausliete rajataan jäteveron ulkopuolelle. Lietteestä hyödynnetään nykyisin 98 prosenttia maarakentamisessa ja energiana, ja verollisuus saattaisi vaarantaa tämän hyötykäytön.

Lausunnossa on korostettu lain seurannan tärkeyttä. Valiokunta on huomauttanut lisäksi eräistä yksityiskohdista ja esittänyt muutosta lain 6 §:ään, jotta betonijätteen nykymuotoinen kierrätys voidaan turvata. Se on kiinnittänyt samassa mielessä huomiota myös jätelasin asemaan. Näitä näkökohtia on käsitelty tarpeellisilta osin erikseen jäljempänä.

Valtiovarainvaliokunnan yleisarvio

Valiokunta pitää esitystä lähtökohdiltaan perusteltuna ja kannatettavana. Se toisi ratkaisun nykyisen lain suurimpina pidettyihin ongelmiin: epäneutraaliin verokohteluun, siihen liittyviin valtiontukinäkökohtiin ja heikkoon ohjausvaikutukseen.

Veropohjan uusi määrittely parantaisi kilpailuneutraliteettia koko jätesektorilla, koska erilaiset toimijat ja kaatopaikat olisivat verotuksellisesti yhtäläisessä kilpailuasemassa ja koska toimialojen sisällä poistuisi mahdollisuus hyödyntää yksittäisissä tapauksissa toisen toimialan verotonta kaatopaikkaa. Lisäksi useat tahot, mm. ympäristöministeriö, Kilpailuvirasto, Valtiontalouden tarkastusvirasto ja Suomen Kuntaliitto ovat pitäneet jo pitkään tärkeänä saada myös yksityiset teollisuuden kaatopaikat jäteverotuksen piiriin. Sitä koskeva suositus sisältyi myös OECD:n vuonna 2009 tekemään raporttiin Suomen ympäristöpolitiikan tuloksellisuuden arvioinnistaOECD, Pariisi 18.2.2009.. Myös eduskunta edellytti aikanaan jäteverolakia hyväksyessään, että hallitus huolehtii lain jatkovalmistelussa kaatopaikkojen tasapuolisesta kohtelustaHE 48/1996 vp — EV 93/1996 vp. . Muutos on siis tältä osin odotettu.

Kilpailunäkökohdat ovat korostuneet myös sen vuoksi, että jätteiden hyödyntämismahdollisuudet ovat kehittyneet kiristyneen ympäristölainsäädännön myötä ja jäteala on kehittynyt ammattimaiseksi liiketoiminnaksi.

Jätevero olisi uuden lain myötä myös entistä avoimemmin kannustintyyppinen ympäristövero, jollaiseksi se alun alkaen on tarkoitettu. Veron piiriin tulisivat sellaiset jätteet, joiden hyötykäyttöä voidaan tukea verolla. Vero-ohjauksella voidaan vähentää niiden kaatopaikkakäsittelyä ja parantaa ympäristön tilaa. Vastaavasti veron ulkopuolelle jätettävien jätteiden hyödyntämisaste on nykyisin matala, eikä niiden loppusijoitusta kaatopaikalle voida vähentää merkittävästi vero-ohjauksella.

Valiokunta pitää myös veronkorotuksia perusteltuina ja vero-ohjauksen tehokkuuden kannalta tarpeellisina. On ilmeistä, että nykyinen verotaso ja kaatopaikkakäsittelyn alhainen hinta laitoskäsittelyyn verrattuna ohjaavat hyödynnettävää jätettä edelleen kaatopaikoille. Ympäristöministeriö arvioi vuonna 2009 jäteveron kehittämistyöryhmän muistiosta antamassaan lausunnossa esimerkiksi, että jäteveron tulisi olla 60 euroa tonnilta, jotta kaatopaikkakäsittelyn kokonaishinta vastaisi laitoskäsittelyn hintatasoa.

Veropohjan laajennus ja verotason korotus lisäävät kumpikin osaltaan materiaalien uusiokäytön, kierrätyksen ja uudenlaisten toimintatapojen kannattavuutta. Se taas luo edellytyksiä uusiin ratkaisuihin ja toimintatapoihin jäte- ja kierrätysliiketoimialalla, jonka kasvunäkymät ja työllistämispotentiaali ovat asiantuntijakuulemisessa esitettyjen arvioiden mukaan mittavat ja kilpailu kovaa. Kasvun ja viennin tueksi on sen vuoksi tärkeä saada myös kotimaisia referenssejä uusista innovaatioista.

Valiokunta pitää tärkeänä myös sitä johtoajatusta, että lain veropohjaa tarkastellaan säännöllisesti ja varmistetaan, että se on johdonmukainen kaikkien jätteiden osalta. Näin voidaan ylläpitää lain ohjausvakutusta, kun kehittyvä tekniikka ja ympäristölainsäädäntö muuttavat toimintaympäristöä. Yritysten toimintaedellytysten kannalta on myös tärkeää, että veroratkaisujen suunta on selkeä ja ennustettava. Ennakoitavuus luo varmuutta, jonka turvin yritykset voivat kehittää toimintaansa pitkäjänteisesti ja panostaa kannattavasti alan tuotekehitykseen.

Jätenimikkeiden mukainen ja viralliseen jäteluokitukseen kytkeytyvä vero on myös veroteknisesti joustava. Lisäksi lain toimeenpanon kannalta on eduksi, että jäteverolain määritelmissä tukeudutaan esityksen mukaisesti jätelain määritelmiin ja että jäteverolain ja ympäristölainsäädännön käsitteet ovat mahdollisimman pitkälle yhteneväiset.

Esitys on kaikkiaan laadullinen askel ympäristöperusteisessa ja neutraalissa vero-ohjauksessa ja siten lähtökohdiltaan onnistunut ja kannatettava. Myös keräyspaperin siistauslietettä koskeva poikkeus on perusteltu ympäristösyistä, ja sen valtiontukimenettely tulee viedä läpi tehokkaasti ja joutuisasti.

Valiokunta käsittelee seuraavassa hieman tarkemmin eräitä yksittäiskysymyksiä, jotka ovat nousseet esiin valiokunnan asiantuntijakuulemisessa. Valiokunta esittää lisäksi muutoksia betoni- ja lasijätteen verokohteluun.

Taloudellinen hyödynnettävyys

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on huomautettu siitä, ettei kaikkia nyt veronalaiseksi tulevia jätteitä voida hyödyntää käytännössä taloudellisesti järkevästi. Vero aiheuttaisi siten kustannusrasitteen, jota ei voida tosiasiallisesti välttää.

Lain valmistelussa yhtenä verollisuuden kriteerinä oli taloudellinen hyödynnettävyys. Tästä perusteesta oli kuitenkin luovuttava komission kielteisen kannan vuoksi. Kriteeriä pidettiin tulkinnallisesti ongelmallisena, millainen se eittämättä on. Muutos merkitsi toisaalta myös sitä, ettei EU:n valtiontukisäännösten mukaista ilmoitusmenettelyä tarvitse käynnistää koko ehdotettuun lakiin, vaan ainoastaan lain periaatteista poikkeaviin verottomuuksiin.

Esityksen lähtökohtana on tukea kaatopaikkasijoitukselle vaihtoehtoisia jätteen käsittelytapoja. Veropohjan kaventaminen vähentäisi tätä kannustinta. Toisaalta verollisten jätteiden luettelo on johdonmukainen lakiehdotuksen lähtökohdista käsin, ja kaikkia jäteryhmiä on tarkasteltu yhtäläisin perustein.

Valiokunta katsoo näillä perusteilla, etteivät huomautukset anna aihetta muuttaa veron perusteita.

Jätteenpoltto

Jätevero koskisi edellä todetuin tavoin vain kaatopaikoille toimitettavia jätteitä. Jätteenpoltto jäisi siis nykyiseen tapaan edelleen veron ulkopuolelle. Keskeisenä perusteena rajaukselle on tarve lisätä nopeasti jätteenpolttoa, jotta biohajoaville jätteille voidaan saada kaatopaikkakäsittelyä korvaava laitoskäsittely. Tämä on tarpeen, kun biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoitus tulee kielletyksi valtioneuvoston energia- ja ilmastostrategian linjausten mukaisesti vuonna 2015. Kuntien jätelaitokset pyrkivät toimimaan tämän aikataulun mukaisesti ja lopettamaan biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoituksen määräaikaan mennessä.

Jäteveron korotus ja veropohjan laajennus parantavat jo sinällään jätteenpolton kannattavuutta suhteessa kaatopaikkasijoittamiseen. Jätteen polttokäyttöä tuetaan lisäksi nykyisin verotuin ja ensi vuoden alusta verotuet korvaavalla kiinteällä syöttötariffillaUudet syöttötariffit sisältyvät budjettilakina käsiteltävänä olevaan esitykseen laiksi uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta (HE 152/2010 vp).. Tukitaso pysyy kuitenkin samana. Tukea on pidetty toistaiseksi tarpeellisena, mutta esityksessä on todettu erikseen, että jätteenpolton verokohtelua on aiheellista tarkastella myöhemmin. Tämä tulee ajankohtaiseksi mm., kun tiukentuva ympäristölainsäädäntö pienentää veropohjaa nykyisestä ja kun jäteveron jätehuoltoon liittyvät tavoitteet täyttyvät.

Valiokunta pitää valittua linjaa perusteltuna. Jätteenpolton verottomuudella on selviä etuja: Laajamittainen jätteiden energiakäyttö on vasta alkamassa Suomessa, ja verottomuudella edistetään kaatopaikalle nykyisellään sijoitettavan jätteen hyötykäyttöä energiantuotannossa. Samalla pienennetään kaatopaikkasijoituksen ympäristöhaittoja, erityisesti metaanipäästöjä. Poltto korvaa myös fossiilisia polttoaineita ja lisää energiaomavaraisuutta.

Jatkossa on kuitenkin syytä varmistautua myös siitä, että jätteiden materiaalihyötykäyttö EU:n jätehierarkian mukaisesti on kannattavaa. Globaali kilpailu erilaisista materiaalivaroista luo markkinoita uusille suomalaisille innovaatioille, ja niiden kehittämistä tukee nimenomaan tehokas kotimainen jätemateriaalien kierrätys- ja uusiokäyttö. Jätteidenpolton veroasemaa on aiheellista arvioida myös tässä valossa. — Näkemys vastaa myös ympäristövaliokunnan kantaa.

Jätteenpolton tuhkat ja kuonat

Lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisi vain jätteenpoltto, eivät sen sijaan siinä syntyneet, kaatopaikalle loppusijoitettavat tuhkat ja kuonat. Ne verotettaisiin siis samoin perustein kuin muut veronalaiset jätteet, jos niitä ei käytetä kaatopaikkojen rakenteissa. Loppusijoitettavien jätteiden verollisuutta on pidetty asiantuntijakuulemisessa ongelmallisena, koska vero kohdistuu välillisesti vasta kehittymässä olevaan jätteenpolttoon.

Jätehuoltolaitoksissa syntyvät, kaatopaikoille sijoitettavat jätteet, kuten tuhkat, olisivat verollisia lain yleisten periaatteiden mukaisesti. Perusteena on se, että tuhkia voidaan hyödyntää teknisesti ja ympäristöperusteisesti mm. maarakentamisessa sekä täyteaineena asfaltissa ja betonirakenteissa. Ratkaisu on siis lain linjausten ja yleisen rakenteen mukainen.

Verollisuus kannustaa myös etsimään vaihtoehtoja kaatopaikkasijoitukselle ja siten parantamaan kaikessa poltossa syntyvän tuhkan hyödyntämisastetta ja -mahdollisuuksia. Valtiovarainministeriön näkemys on, että tuhkat ylipäänsä ovat keskeisiä uusia verollisia jätejakeita. Lisäksi teollisuus on rekisteröimässä tuhkaa Euroopan kemikaalirekisteriin. Tämä poistaisi osaltaan sen hyötykäytön esteitä.

Valiokunta katsoo edellä olevilla perusteilla, ettei esitykseen sisältyvää tuhkien ja kuonan verokohtelua ole aihetta muuttaa. Tuhkien hyötykäytön kehitystä on kuitenkin syytä seurata, kuten myös esityksen perusteluissa on erikseen todettu.

Lentotuhka ja kipsijäte

Voimalaitosten rikinpoistojäte eli kipsijäte ja lentotuhka ovat nykyisin verottomia mutta muuttuisivat uudessa laissa eräin poikkeuksin verollisiksi. Perusteena tälle on mahdollisuus hyödyntää näitä jätteitä mm. rakennustoiminnassa. Verollisuus noudattaisi siis lain yleistä linjaa ja kannustaisi osaltaan jätteiden uusiokäyttöön.

Ympäristövaliokunta on puoltanut asiantuntijakuulemisessa esitettyä näkemystä, jonka mukaan lentotuhka — ja tuhkat ylipäänsä — tulisi rajata toistaiseksi veron ulkopuolelle. Verottomuus olisi perusteltua, kunnes tuhkan hyötykäytön esteet saadaan poistetuksi ja ympäristön kannalta kestävät hyödyntämistavat kehittyvät.

Valtiovarainvaliokunta katsoo, ettei hallituksen esitystä ole syytä muuttaa; tuhkaa voidaan käyttää hyödyksi edellä todetuin tavoin, ja vero kannustaa etsimään uusia hyödyntämistapoja. Lisäksi voimalaitosten savukaasujen puhdistuksessa syntyvistä sivutuotteista on jätetty veron ulkopuolelle sellaiset jätejakeet, joita ei voida hyödyntää teknisesti ja ympäristöperusteisesti. Verokohtelu on siis kaikkiaan lain yleislinjan mukainen.

Lentotuhkan verottomuus lisättiin lakiin aikanaan eduskuntakäsittelyssä sillä perusteella, että kysymys oli ilmastonsuojeluvaatimusten täyttämisen vuoksi syntyvästä jätteestä. Verottomuusasema oli tuolloin mahdollinen, koska unionin ilmastonsuojelua koskeva sääntely ei ollut pakottavaa, toisin kuin nyt. Pakollisen toiminnan taloudellinen tukeminen on kiellettyä EU:n perusperiaatteiden nojalla. Verottomuus ei ole tähänkään nähden mahdollinen.

Kaatopaikalla hyödynnettävä jäte

Kaatopaikkarakenteissa hyödynnettävä jäte olisi siis ehdotuksen mukaan verotonta myös jatkossa. Tämä koskisi nykylaista poiketen kuitenkin myös lasijätettä ja halkaisijaltaan yli 150 millimetrin kokoisista kappaleista koostuvaa betonijätettä.

Ajatuksena on se, että kaatopaikkojen rakenteissa käytettäisiin ensikäytössä olevien raaka-aineiden sijasta tarkoitukseen sopivia jätteitä. Lisäksi kaatopaikkaa koskevat ympäristövaatimukset ovat tiukentuneet, ja nykyvaatimusten mukaisen kaatopaikan rakenteisiin tarvitaan huomattavan paljon rakennusmateriaalia. Hyötykäytön tulisi olla suunnitelmallista ja valvottua, ja sitä ohjattaisiin mm. kaatopaikan ympäristöluvassa. Tämä estäisi osaltaan jätteiden näennäistä hyötykäyttöä.

Esityksessä on arvioitu, ettei täysi verottomuus vaaranna vakiintunutta lasi- ja betonijätteen kierrätystä. Tämä vastaa myös ympäristöministeriön näkemystä. Verottomuus takaisi myös maa- ja kallioperän aineksen ja maa- ja kallioperäisen jätteen yhdenmukaisen verokohtelun riippumatta loppusijoitustavasta. Lisäksi kierrätykseen soveltumattoman lasi- tai betonijätteen käyttö maarakentamisessa kaatopaikkojen ulkopuolella on sallittua ja verotonta.

Esityksessä oleva näkemys on kuitenkin kyseenalaistettu valiokunnan asiantuntijakuulemisessa. Myös ympäristövaliokunta on esittänyt muutosta ainakin betonin verokohteluun. Perusteena on se, että verottomuus vähentäisi ratkaisevasti lasin ja betonin kierrätystä sekä sen yhteydessä kerättävien muiden jätteiden, kuten betoniteräksen, keräystä. Lisäksi lasijätteen hyödyntäminen maarakentamisessa kaatopaikan ulkopuolella vaatii ympäristöluvan eikä siis ole suoraan sallittua. Ympäristökeskukset ovat suhtautuneet lupahakemuksiin kriittisesti.

Betonin kierrätys on kehitetty Suomessa kansainvälisesti korkeatasoiseksi ja hyvin toimivaksi järjestelmäksi. Se on ollut mahdollista nimenomaan jäteverolain verotonta jätettä koskevan raekoon vuoksi. Kierrätys kattaa nykyisin noin 80 prosenttia betonijätteestä, kun se oli jäteverolain voimaantulon aikaan lähes olematonta. Betonijätettä syntyy vuosittain noin miljoona tonnia, mikä on noin 70 prosenttia kaiken rakennusjätteen määrästä. Kierrätys on siis laajaa, ja alalla toimii kymmeniä ja liitännäisillä purku- ja lajittelualoilla satoja yrittäjiä. Käsitelty betonijäte itsessään on kalliomurskeen veroinen materiaali.

Lasijätteen kierrätys on vakiintunut niin ikään toimivaksi järjestelmäksi verokannustimen avulla. Lasijätteen käyttö kaatopaikkarakenteissa ei ole myöskään yhteiskunnan kannalta taloudellisin vaihtoehto. Jätelasin jalostusarvo kierrätyksen kautta on alan edustajien mukaan 75—200 euroa tonnilta, kun kaatopaikkarakenteissa korvattavan soran ja muiden maa-aineisten arvo on vähäinen, noin 5 euroa tonnilta. Puhdistettu lasinsiru on myös kysytty vientituote, jolla on markkinoita mm. Venäjällä.

Valiokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, ettei nykyistä lasi- ja betonijätteen verokohtelua ole syytä muuttaa. Jätteen verollisuus on kierrätyksen olennainen edellytys, ja kierrätyksellä on edellä kuvattuja eittämättömiä etuja. Kierrätys on asetettu lisäksi jätehierarkiassa muun hyödyntämisen, kuten kaatopaikkarakentamisen, edelle. Verollisuus on siis myös tähän nähden johdonmukainen ratkaisu. Valiokunta esittää näillä perusteilla, että lasi- ja betonijätteen jätevero pysytettäisiin nykyisen muotoisena. Ehdotuksen sisältöä on perusteltu erikseen yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Saastuneet maa-ainekset

Saastunut maa-aines olisi nykyiseen tapaan edelleen verotonta jätettä. Perusteena on sen rajallinen hyötykäyttömahdollisuus. Ratkaisu olisi siis lain yleislinjan mukainen. Verottomuudella suojataan myös puhtaan maamassan loppusijoitukseen tarkoitettuja kaatopaikkoja sinne mahdollisesti muutoin ohjautuvalta pilaantuneelta maamassalta.

Ympäristövaliokunta on pitänyt omaksuttua ratkaisua hyvänä ja korostanut sen suurta periaatteellista merkitystä pilaantuneiden alueiden puhdistamisessa. Se on todennut lisäksi, että pilaantuneiden maa-alueiden kunnostamistarve on suuri eikä kunnostuksen kustannuksia tule lisätä — peruste, joka on ollut nykylain verottomuuden perusteena. Valiokunta on viitannut vielä Suomen ympäristökeskuksen arvioon, jonka mukaan pilaantuneiden maiden kunnostuksessa ei ole tapahtunut toistaiseksi sellaista kehitystä, joka olisi pienentänyt materiaalivirtoja, vähentänyt kunnostustoimien hiilidioksidipäästöjä tai johtanut parantuneeseen ekotehokkuuteen.

Asiantuntijakuulemisessa on käynyt toisaalta ilmi, että pilaantuneen maa-aineksen verottomuus voi aiheuttaa kilpailuneutraliteettiongelmia, sillä Suomessa on yrityksiä, jotka puhdistavat vaikeasti pilaantuneita maa-aineksia. Käytännössä toiminta on kuitenkin mahdotonta, jos nämä maa-ainekset voidaan viedä verottomana kaatopaikalle. Ympäristön kannalta erityisen ongelmallisia ovat erityisesti vaikeasti pilaantuneet maa-ainekset.

Valiokunta toteaa, että verottomuudelle esitetyt perustelut ovat ymmärrettäviä erityisesti lievästi pilaantuneiden maa-ainesten osalta. Muulta osin valiokunta katsoo kuitenkin, että asia tulisi selvittää perusteellisesti ja esittää siitä johtopäätökset, kun lain vaikutuksia seurataan jäljempänä edellytettävin tavoin.

Veron määräytyminen

Jätevero määräytyisi myös jatkossa jätteen tuorepainon perusteella. Rauta- ja terästeollisuuden edustajat ovat esittäneet, että veron perusteena käytettäisiin jätteen todennettua kuivapainoa, jottei veroa tarvitse maksaa jätteen sisältämästä vedestä.

Valiokunta katsoo, että esityksen yleisperiaate on lähtökohtaisesti perusteltu eikä poikkeusta voida tehdä yksittäisillä aloilla. Jäte punnitaan, kun se tuodaan kaatopaikalle, ja kaikkien verollisten jätejakeiden vero määräytyy samalla tavalla. Tuorepainoon perustuva vero on selkeä eikä jätä tulkinnanvaraa veron määräytymisen perusteista. Menettely on siten perusteltu verolaeilta vaadittavan tarkkarajaisuuden ja verovelvollisten yhdenvertaisen kohtelun vuoksi. Se ohjaa lisäksi osaltaan parempaan jätteen esikäsittelyyn.

Jäteveron tuoton tuloutus kunnille

Suomen Kuntaliitto on esittänyt, että jäteveron tuotto tuloutettaisiin vastaisuudessa kunnille asukasmäärien perusteella. Vaatimusta on perusteltu sillä, että kunnat ovat vastuussa yhdyskuntien jätehuollon järjestämisestä ja niiden päätöksenteolla on keskeinen merkitys jätepoliittisissa toimissa. Kunnille aiheutuu lisäksi jätehuoltoon läheisesti liittyvistä tehtävistä kustannuksia, joita ei voida kattaa jätemaksuilla. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi isännättömien pilaantuneiden tai roskaantuneiden alueiden puhdistus, räjähdysmäisesti lisääntyneen roskaantumisen torjunta sekä kunnan jätehuoltovastuun ulkopuolisen jätteen synnyn ehkäisy.

Jäteveron siirto kuntien veropohjaan vähentäisi myös kuntien tuloveroprosenttien korotuspaineita.

Valiokunta ei puolla Suomen Kuntaliiton esitystä. Keskeinen peruste on se, että jätevero on vastaisuudessa yhä selvemmin ohjaava vero, jonka tavoitteena ei ole kerryttää verotuottoa vaan kannustaa kestävään jätepolitiikkaan. Jätevero soveltuu siten huonosti fiskaalisessa mielessä paikallistason verotulojen täydentäjäksi.

Voimaantulo

Uuden lain on tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alusta. Aikataulua on pidetty asiantuntijakuulemisessa liian kireänä mm. siihen nähden, että veron piiriin tulisi iso joukko uusia verovelvollisia.

Valiokunta katsoo, ettei lain voimaanpanoa ole syytä myöhentää ehdotetusta; Toimijat ovat saaneet tiedon lain keskeisestä sisällöstä viime kesänä, kun hallituksen esityksen luonnos on ollut laajalla lausuntokierroksella. Tiedossa oli jo silloin mm. tarkoitus ottaa lain piiriin myös yksityiset kaatopaikat. Lain siirtymäsäännöksissä on myös mahdollisuus ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin jo ennen lain voimaantuloa. Tullilaitos on valmistautunut sen mukaisesti tiedottamaan uudistuksesta ja ohjaamaan lain soveltamisessa, jotta toimeenpano sujuisi mahdollisimman hyvin.

Seuranta

Edellä on jo todettu tarve ja aikomus seurata veropohjan johdonmukaisuutta ja lain ohjausvaikutuksen tehokkuutta sekä eräitä yksittäisiä kohteita, kuten jätteenpolton, tuhkan ja saastuneen maa-aineksen verotuksellista asemaa. Myös keräyspaperin siistauslietteen valtiontukimenettelyn etenemistä on syytä seurata ajantasaisesti asian merkittävyyden vuoksi.

Seurantatarvetta lisää niin ikään uudistuva kansallinen ja EU-tasoinen sääntely. Ympäristövaliokunta on kiinnittänyt lisäksi huomiota vireillä olevan energiaverouudistuksen ja uusiutuvan energian edistämistä koskevan esityksen myötä syntyviin jätehuollon välillisiin vaikutuksiin. Kokonaistarkastelussa nekin olisi syytä ottaa huomioon.

Valiokunta pitää lain vaikutusten seurantaa tärkeänä niin verotuksen johdonmukaisuuden kuin lain ympäristövaikutusten arvioimiseksi. Lisäksi lain täytäntöönpanoa on syytä tukea asianmukaisella ohjauksella ja varmistua mm. siitä, että vero- ja ympäristöviranomaisten kannat ovat tulkinnanvaraisissa tilanteissa yhdenmukaisia. Tämä on tärkeää verovelvollisten oikeusturvan kannalta, ja se ylläpitää lain kannustavaa ohjausvaikutusta.

Jäteverolakia joudutaan päivittämään lähivuosina joka tapauksessa, kun EU:n jäteluettelo uudistetaan. Komission päätös on tarkoitus antaa alustavien suunnitelmien mukaan vuonna 2012. Valiokunta edellyttää, että siinä yhteydessä esitetään jo ainakin ensiarvio jäteverolain vaikutuksista ja mahdollisista uudistustarpeista.

Eduskunta-aloitteet

Valiokunta ehdottaa, että eduskunta-aloitteet hylätään.