Ehdotus

Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistuksesta päätettiin vuonna 2003. Jo tällöin sovittiin, että useita uudistuksen kohtia tarkastellaan uudelleen tietyn ajan kuluttua. Komission tiedonannossa YMP-uudistuksen terveystarkastukseen valmistautumisesta on koottu yhteen näitä aiemmin sovittuja väliarviointitarpeita sekä yhteisen maatalouspolitiikan tulevia haasteita ja muutostarpeita. Lisäksi tiedonannossa esitetään keinoja näihin haasteisiin ja muutostarpeisiin vastaamiseksi. Komission mukaan keskeiset kysymykset ovat: 1) Kuinka tehdä tilatukijärjestelmä tehokkaammaksi ja yksinkertaisemmaksi? 2) Kuinka kehittää markkinatukitoimia, jotka alunperin on luotu kuuden jäsenmaan unionille, jotta ne olisivat edelleen asianmukaisia globalisoituvassa maailmassa ja 27 jäsenmaan EU:ssa? 3) Kuinka hallita uusia haasteita ilmaston muutoksesta biopolttoaineiden kasvuun ja vesien hoitoon sekä jatkuvia haasteita, kuten biodiversiteetin ylläpitoa? Tiedonannossa esitetyt toimenpiteet kohdistuvat yhteisen maatalouspolitiikan suorien tukien järjestelmään, markkinatoimenpiteisiin sekä maaseudun kehittämistoimenpiteisiin.

Komissio antoi kertomuksen täydentävistä ehdoista maaliskuussa 2007. Kertomuksen perusteella antamissaan päätelmissä maatalousneuvosto antoi komissiolle mandaatin tutkia täydentäviä ehtoja terveystarkastuksen yhteydessä. Tältä pohjalta tiedonannossa ehdotetaan, että lakisääteisiä hoitovaatimuksia ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksia arvioidaan niin, että voidaan paremmin saavuttaa täydentävien ehtojen järjestelmän tavoitteet. Lakisääteisistä vaatimuksista voitaisiin lisäksi poistaa sellaiset vaatimukset, jotka eivät suoraan ole järjestelmän tavoitteiden mukaisia.

Velvoitekesannon merkitys on vähentynyt markkinatilanteen kehittymisen ja tilatukijärjestelmän käyttöönoton myötä. Komission mukaan velvoitekesanto markkinainstrumenttina voitaisiin hylätä, mutta siitä aiheutuneet ympäristöhyödyt tulisi säilyttää. Yhtenä ratkaisuna voisi olla velvoitekesannon korvaaminen paikallisesti kohdennetuilla maaseudun kehittämistoimenpiteillä.

Ympäristöhyötyjen ylläpitämiseksi ja vahvistamiseksi maaseudun kehittämistoimenpiteitä ehdotetaan vahvistettavaksi. Tällaisia olisivat maan ympäristönsuojelutoimet (environmental forms of land), vesi ja ekosysteemin hoito, kuten ympäristökesanto, suojavyöhykkeet, metsitys, toimenpiteet ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi, uusiutuvien energialähteiden politiikka sekä biodiversiteettikäytävät. Tiedonantoluonnoksessa todetaan, että terveystarkastuksen yhteydessä voidaan pohtia sitä, miten yhteisellä maatalouspolitiikalla voidaan vastata tulevaisuuden haasteisiin. Maaseudun kehittämistoimenpiteitä ehdotetaan suunnattavaksi ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, parempaan vesienhoitoon, bioenergia-alan ympäristötoimenpiteiden kannustimeksi ja biodiversiteetin suojeluun sekä tutkimuksen ja innovaatioiden (ml. toisen sukupolven biopolttoaineet) kehittämiseen. Ilmastonmuutoksen ja paremman vesienhoidon tavoitteet voitaisiin saavuttaa myös täydentävien ehtojen järjestelmän kautta. Terveystarkastuksessa tulisi myös tutkia, onko energiakasvien tukijärjestelmä yhä kustannustehokas ottaen huomioon nykyiset biomassatuotannon tavoitteet. Maaseudun kehittämistoimenpiteitä ehdotetaan suunnattavaksi myös velvoitekesannon ympäristöhyötyjen jatkamiseen ja tehostamiseen.

II pilarin eli maaseudun kehittämistoimenpiteiden vahvistamiseksi tiedonannossa ehdotetaan pakollisen modulaatioprosentin lisäystä budjettivuosina 2010—2013 kahdella prosentilla vuosittain. Vuodesta 2014 alkaen prosentti olisi näin ollen 13. Lisäksi komissio ehdottaa EU-10 maiden pakollisen modulaation analysointia, kuitenkin niin, että nykyistä maaseudun kehittämisvarojen jakoa jäsenmaiden välillä kunnioitetaan.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto kannattaa nykyisten maatalouspolitiikan toimien arviointia ja kehittämistä. Terveystarkastuksen ei tule kuitenkaan merkitä yhteisen maatalouspolitiikan täydellistä uudistamista. Valtioneuvoston näkökulma terveystarkastuksessa on arvioida sitä, miten hyvin yhteisessä maatalouspolitiikassa toteutetaan Eurooppa-neuvoston toistuvasti vahvistamaa periaatetta siitä, että maataloutta on voitava harjoittaa koko Euroopan unionin alueella.

Valtioneuvosto katsoo, että maitokiintiöjärjestelmä on vakauttanut EU:n maitomarkkinoita sekä maakohtaisesti että alueellisesti. Tämä on varmistanut maidontuotannon säilymisen erityisesti heikommilla tuotantoalueilla. Valtioneuvosto kannattaa kiintiöjärjestelmän jatkamista. Mikäli kiintiöjärjestelmästä kuitenkin luovutaan, tulisi kiintiöitä lisätä asteittain riittävän siirtymäkauden kuluessa. Lisäksi epäsuotuisilla alueilla tulisi jo siirtymäkauden aikana voida toteuttaa maidontuotannon turvaamiseksi erityistoimia, kuten esimerkiksi tuotantoon sidottujen tukien myöntäminen. Epäsuotuisiksi alueiksi tulee vuoristoalueiden lisäksi katsoa myös muut vastaavat alueet, ja koko Suomen alueella on voitava toteuttaa erityistoimia.

Yhteisen maatalouspolitiikan markkinoiden hallintamekanismien säilyttäminen jatkossakin turvaverkkona on tärkeää, sillä markkinoilla saattaa esiintyä kriisejä, jotka edellyttävät toimenpiteiden soveltamista. Valtioneuvoston mielestä ohraa on kohdeltava intervention osalta samoin kuin vehnää. Kesantovelvoitteesta markkinatoimenpiteenä voidaan luopua. Maaseudun kehittämistoimenpiteillä tulee voida korvata velvoitekesannon poistamisesta aiheutuvat ympäristöhaitat. Maaseudun kehittämistoimenpiteissä tulee olla riittävä joustavuus, jotta mahdollisen lisääntyvän modulaation kautta saatava rahoitus voidaan hyödyntää tehokkaasti.