Perustelut
         
         Yleisarvio selonteosta
         
         Ympäristövaliokunta katsoo, että konventtimenetelmää,
            jolla sopimusluonnos valmisteltiin, ei voida avoimuuden ja demokraattisten
            vaikutusmahdollisuuksien kannalta pitää erityisen
            onnistuneena. Kun uuden perustuslain keskeisenä tavoitteena
            on ilmentää Euroopan kansalaisten ja valtioiden
            tahtoa rakentaa tulevaisuuttaan yhdessä, tulee varmistaa,
            että vaikutusmahdollisuudet yhteisten tavoitteiden muodostamisessa mahdollisimman
            täysimääräisesti turvataan.
            Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä,
            että tavoitteena tulee olla selkeä, tehokas ja ymmärrettävä järjestelmä,
            joka lisää unionin avoimuutta ja vahvistaa yhteisömenetelmää.
         
         
         Ympäristöpolitiikkaa ja ympäristöä koskevat määräykset
            ovat sopimusluonnoksessa pääosin samansisältöisinä kuin
            voimassa olevissa perussopimuksissa. Koska ympäristö ei
            missään vaiheessa kuulunut konventin valmistelutyön
            prioriteettikysymyksiin, ei ympäristöä koskevaa
            kokonaisuutta ole työstetty viimeaikaisen kehityksen edellyttämällä tavalla,
            vaan muotoiluissa on tyydytty nykytilan säilyttämiseen.
            Ympäristötavoitteet on kuitenkin sisällytetty
            sopimusluonnokseen kohtuullisesti, kun otetaan huomioon, että ensimmäisistä luonnoksista
            ne puuttuivat kokonaan. Korkeatasoinen ympäristönsuojelu
            ja ympäristön laadun parantaminen on otettu huomioon
            unionin tavoitteissa sopimusluonnoksen I osassa (3 artikla). Ympäristönsuojelua
            koskeva ns. läpäisyperiaate on kirjattu III osan
            alkuun (III-4 artikla). Myös perusoikeuskirjassa on ympäristönsuojelua
            koskeva artikla (II-37). Kestävän kehityksen määritelmään
            saatiin Suomen aloitteesta sisällytetyksi myös
            ekologinen ulottuvuus. Kansainvälisten toimien osalta tavoitteet
            on muotoiltu unionin omia tavoitteita paremmin (III-193 artikla).
            Ympäristöä koskeva politiikkajakso (artikloissa
            III-129—131) sisältää nykymuotoiset
            ympäristöartiklat, joita ei konventissa käsitelty
            juuri lainkaan.
         
         
         Unionin tavoitteita koskevan 3 artiklan 3 kohdan mukaan unioni
            pyrkii Euroopan kestävään kehitykseen,
            jonka perustana ovat tasapainoinen talouskasvu, erittäin
            kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous, jonka tavoitteena on
            täystyöllisyys ja sosiaalinen edistys, sekä korkeatasoinen
            ympäristönsuojelu ja ympäristön
            laadun parantaminen. Saman artiklan 2 kohdan mukaan unioni tarjoaa
            sisämarkkinat, joilla kilpailu on vapaata ja vääristymätöntä.
            Ympäristövaliokunta korostaa, että kun
            tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaate ja ympäristönsuojelun
            edistäminen ovat tavoitetasolla yhteisön toiminnassa
            samanarvoisia tavoitteita, on tärkeää,
            että ympäristö- ja terveystavoitteet
            asetetaan tavoitteiden ristiriitatilanteessa selkeästi
            tavaroiden vapaan liikkuvuuden edelle.
         
         
         Valtioneuvosto katsoo selonteossaan, että esitetyt
            muutokset voidaan hyväksyä. Tavoitteiden avaamista
            ei ole pidetty tarpeellisena. Ympäristövaliokunta
            kuitenkin korostaa, että erityisesti Johannesburgin huippukokouksessa
            saavutettujen tulosten ottaminen osaksi uutta sopimusta olisi erityisen
            tärkeää unionin koko ympäristöpolitiikan
            uskottavuuden takaamiseksi. Uusi perustuslaillinen sopimus tähtää muiltakin
            osin tulevaisuuteen, eikä uutta neuvotteluprosessia aloitettane
            kovinkaan pian. Siksi olisi tärkeää sisällyttää sopimukseen
            ne keskeiset periaatteet, joihin on jo kansainvälisesti
            sitouduttu. Ympäristöpolitiikan tavoitteet vaikuttavat
            jälkijättöisiltä suhteessa muissa
            asiakysymyksissä tapahtuvaan edistymiseen. Yksi Johannesburgin
            keskeisistä saavutuksista oli sitoutuminen kestävän kehityksen
            vastaisten tuotanto- ja kulutustapojen muuttamiseen 10-vuotisen
            puiteohjelman keinoin. Ohjelmalla pyritään irrottamaan
            talouskasvu haitallisista ympäristövaikutuksista.
            Lisäksi sovittiin muun muassa vaarallisten kemikaalien
            käytön minimointitavoitteesta vuoteen 2020 sekä biodiversiteetin
            tuhoutumisen merkittävän vähenemisen
            tavoitteesta vuoteen 2010. Valiokunta katsoo, että näiden
            sitoumusten tulisi heijastua edes yleisellä tasolla perussopimusluonnoksessa,
            jotta unionin ympäristöpolitiikkaa voitaisiin
            pitää asiallisesti hyväksyttävänä. Unionin
            ympäristöpolitiikan tavoitteiksi tulisi saada
            kestävien tuotanto- ja kulutustapojen edistäminen,
            luonnonvarojen säästävä käyttö ja
            biodiversiteetin tuhoutumisen vähentäminen. Ympäristövaliokunta
            kiinnittää huomiota myös siihen, että myös
            eläinten hyvinvointia koskeva tavoite puuttuu sopimusluonnoksesta.
            Amsterdamin sopimuksen lisäpöytäkirjan
            33 mukaan täytäntöönpantaessa
            yhteisön maatalous-, liikenne-, sisämarkkina-
            ja tutkimuspolitiikkaa on eläinten hyvinvointi otettava
            täysimääräisesti huomioon. 
         
         
         Arvio selonteon välillisesti ympäristöön
            vaikuttavista osista
         
         
         Ympäristövaliokunta katsoo samoin kuin valtioneuvosto,
            että varauksellinen suhtautuminen uuden lakiasäätävän
            neuvoston perustamiseen on erittäin perusteltua myös
            ympäristöneuvoston nykyisen kaltaisen toiminnan
            turvaamisen näkökulmasta. Ympäristöneuvoston
            päätösasiat ovat olleet usein vaikeita,
            ja niistä on neuvoteltu perusteellisesti useiden asiantuntijoiden
            läsnä ollessa kompromissiehdotusten valmistelussa. Tästä huolimatta
            päätöksenteko ympäristöneuvostossa
            on ollut menestyksellistä. Lakiasäätävän
            neuvoston perustaminen lisäisi todennäköisesti
            virkamiesvalmistelun osuutta päätöksenteossa
            ja hidastaisi entisestään lainsäädäntöprosessia,
            kun asiat pyrittäisiin ratkaisemaan ennen käsittelyä lakiasäätävässä neuvostossa.
         
         
         Muutoin päätöksentekomenettelyä koskeva konventin
            ehdotus siirtyä pääosin määräenemmistöpäätösmenettelyyn
            ei ympäristöpolitiikan kannalta merkitsisi muutosta,
            sillä käytännössä lähes
            kaikki ympäristölainsäädäntö annetaan
            jo nyt yhteispäätösmenettelyssä määräenemmistöllä. 
         
         
         Valiokunta tähdentää, että valtioneuvoston ensisijainen
            kanta, jonka mukaan päätöksenteon perustana
            tulisi olla ns. yksinkertainen kaksoisenemmistö (eli
            puolet jäsenvaltioista ja puolet väestöstä)
            on ympäristönäkökulmasta erityisen kannatettava.
            Uusille jäsenvaltioille ympäristö on
            ollut yksi vaikeimmista neuvotteluluvuista. Päätöksenteko
            laajentuneessa unionissa määräenemmistön
            laskutavalla, joka edellyttäisi kolmea viidesosaa väestöstä,
            vaikeutuisi ympäristölainsäädännön
            alalla merkittävästi.
         
         
         Yksityiskohtaisia huomautuksia
         
         Ympäristö- ja energiaverotus
         
         Ympäristö- ja energiaverotusta koskevat asiat edellyttävät
            nykyisin yksimielisyyttä päätöksenteossa
            (artiklat III-62 ja 63). Ympäristövaliokunta pitää valtioneuvoston
            tavoin erittäin tärkeänä tavoitetta
            siirtyä ympäristö- ja energiaverotusta
            koskevissa asioissa ministerineuvostossa määräenemmistöpäätöksentekoon.
            Yksimielisyysvaatimus on estänyt taloudellisten ohjauskeinojen
            käyttöä ympäristöpolitiikan
            toteuttamiskeinona. Valiokunta on katsonut (YmVL 5/1997
            vp ja YmVL 2/2000 vp), että Suomen tulee toimia
            aktiivisesti energiaverotuksen yhtenäistämisen
            puolesta. Valiokunta korostaa, että energiantuotanto on
            suurin yksittäinen tekijä, joka vaikuttaa ilmastonmuutokseen.
            Kestävän energiankäytön edistäminen
            vaatii välttämättä myös
            yhteisötason energiaverotuksen käyttöönottoa.
         
         
         Ympäristörikokset
         
         Selonteon mukaan Suomi pyrkii hallitusten välisessä konferenssissa
            siihen, että unionin yleiseen etuun vaikuttavat rikollisuuden
            alat sisällytetään erityisen vakavia,
            rajat ylittäviä rikollisuuden aloja koskevaan
            tyhjentävään luetteloon (artikla III-172).
            Tällainen ala olisi muun ohella ympäristörikokset.
            Ympäristövaliokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan
            ja tähdentää erityisesti ympäristörikosten
            luetteloon sisällyttämisen tärkeyttä.
            Vaikka on perusteltua suhtautua varauksellisesti unionille siirrettävään
            rikosoikeudelliseen toimivaltaan sen vuoksi, että toimivallan määrittely
            ei kaikilta osin vastaa edellytettäviä täsmällisyyden
            ja tarkkarajaisuuden vaatimuksia, voidaan mainittua ympäristörikoksia
            koskevaa kategorisointia silti pitää kannatettavana. Valiokunta
            on toistuvasti esittänyt huolensa erityisesti Itämerellä tapahtuvien
            laittomien päästöjen seuraamusjärjestelmään
            liittyvistä puutteista. EU:n ympäristörikoksia
            koskevalla nimenomaisella vähimmäissääntelyllä olisi
            suojelua tehostava vaikutus erityisesti alusten aiheuttamien pilaamisrikosten
            osalta. 
         
         
         Kansainväliset sopimukset
         
         Sopimusluonnos sisältää uudet määräykset
            unionin toimivallasta tehdä kansainvälisiä sopimuksia
            (I-12 ja III-225—227 artiklat). Ehdotusta voidaan tulkita
            siten, että se todellisuudessa johtaisi unionin yksinomaisen
            toimivallan huomattavaan laajentumiseen, vaikka tarkoituksena oli säilyttää nykyinen
            jako yksinomaisen toimivallan ja jaetun toimivallan sopimuksiin.
            Ympäristösopimukset kuuluvat jaetun toimivallan
            sopimuksiin eli ns. sekasopimuksiin. Ympäristövaliokunta
            korostaa, että vaikka kysymyksessä on teknisluonteinen,
            epäonnistuneen sanamuodon korjaaminen, saattaisi korjauksen
            tekemättä jättämisellä olla
            erittäin laajakantoiset, haitalliset seuraukset.
         
         
         Teollis- ja tekijänoikeudet
         
         Sisämarkkinoita käsitteleviin artikloihin
            (III- 14—68) on sopimusluonnoksessa lisätty uusi teollis-
            ja tekijänoikeuksia koskeva oikeusperusta (III-68 artikla).
            Teollis- ja tekijänoikeudet kuuluvat jaetun toimivallan
            alaan. Oman oikeusperustan tarvetta on perusteltu selkeydellä ja
            tarkoituksenmukaisuudella. Sen tarkoituksena on mahdollistaa toimenpiteet,
            jotka koskevat eurooppalaisen suojan luomista teollis- ja tekijänoikeuden
            yhdenmukaisen suojan varmistamiseksi ja keskitettyjen luvananto-,
            koordinointi- ja valvontajärjestelmien käyttöönottamista.
            Valtioneuvosto voi hyväksyä uuden oikeusperustan siten
            teknisesti korjattuna, että se koskee ainoastaan teollisoikeuksia
            ja teollisoikeuksien myöntämistä ja rekisteröintiä.
            Ympäristövaliokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan
            tähdentäen, että uusi oikeusperusta voi
            sopimusluonnoksen tekstin mukaisesti muotoiltuna mahdollistaa Nizzan sopimuksen
            vastaisen kehityksen. Valiokunta korostaa, että unionin
            sopimuksentekovaltaan kuuluu henkisen omaisuuden osalta vain oikeuksilla
            käytävä kauppa, mutta eivät
            sen sijaan henkisen omaisuuden sisällön määrittelyä koskevat kysymykset.
            Elämän tai ihmisen geeniperimän patentointia
            ei voida ratkaista kaupallisena kysymyksenä. DNA:ta ja
            sen sekvenssejä patentoitaessa ("elämän
            patentointi") tulee patentoinnin ehdottomana edellytyksenä olla
            välitön yhteys keksintöön. Tässä valiokunta
            viittaa lausuntoonsa talousvaliokunnalle (YmVL 3/2000 vp).
            Artiklan täsmentäminen on valiokunnan mielestä välttämätöntä.
         
         
         Energia
         
         Sopimusluonnoksen artikla III-157 sisältää uuden
            energiaa koskevan oikeusperustan. Ympäristövaliokunta
            tähdentää, että oikeusperustalla ei
            millään tavoin rajoiteta ympäristöartiklojen käyttämistä esimerkiksi
            ilmastopolitiikan toteuttamiseen, mutta sen nojalla voidaan antaa
            myös energiatehokkuutta, energiansäästöä sekä uusista
            ja uusiutuvista energialähteistä peräisin
            olevan energian kehittämistä koskevia säädöksiä. Valiokunta
            yhtyy valtioneuvoston kantaan siitä, että energian
            toimitusvarmuus tulisi poistaa artiklan soveltamisalasta, koska
            asia kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan.
         
         
         Ydinjätteet
         
         Valtioneuvoston selontekoon on otettu lisäksi maininta
            siitä, että energiaa koskevan artiklan soveltamisalan
            ulkopuolelle on rajattava ydinjätteen sijoittamista koskeva
            päätös. Ympäristövaliokunta
            pitää mainintaa asian varmistamiseksi tärkeänä,
            vaikka sopimusluonnoksessa ei olekaan yhtään oikeusperustaa,
            jonka nojalla jäsenvaltio voitaisiin velvoittaa ottamaan
            vastaan ydinjätteitä vastoin tahtoaan.