Ehdotus

Komission tiedonanto "Puhdasta energiaa liikenteen alalla: eurooppalainen vaihtoehtoisten polttoaineiden strategia" sisältää strategian lisäksi täytäntöönpanon etenemissuunnitelman, joka koskee kaikkia liikennemuotoja ja jonka tavoitteena on luoda Euroopan laajuinen yhteensopiva vaihtoehtoisten käyttövoimien liikenneverkko polttoaineiden saatavuutta koskevien minimivaatimusten, jakelua koskevien yhtenäisten standardien ja kuluttajahyväksynnän lisäämisen kautta.

Strategisten linjausten lähtökohtana on, että kaikille vaihtoehtoisille käyttövoimille taataan yhteensopivat tekniset järjestelmät. Euroopan ydinverkon laajuinen liikennöintimahdollisuus toteutetaan minimiperiaatteella, jossa jäsenmaille jätetään riittävästi liikkumavaraa maakohtaisille painotuksille.

Tiedonanto kattaa kaikki eri liikennemuodot ja niille soveltuvat vaihtoehtoiset polttoaineet ja käyttövoimat, joita ovat sähkö, vety, kaasu (LNG, CNG, LPG) sekä nestemäiset biopolttoaineet.

Direktiiviehdotus kohdistuu niihin käyttövoimiin ja liikennemuotoihin, joiden osalta komissio on arvioinut, ettei tavoitetta yhtenäisistä liikennöintiverkoista eri käyttövoimia hyödyntävälle kalustolle saataisi aikaan ilman sitovia minimiperiaatteita.

Ehdotukseen sisältyvät keskeiset pakolliset vaatimukset jäsenmaille ovat:

• Sähkö: määritetään latausasemien vähimmäismäärät EU-maille vuoteen 2020 mennessä ja otetaan käyttöön standardipistokkeet, jolloin sähköauton voi ladata kaikkialla EU:ssa
• Vety: laaditaan yhteiset tankkausasemien, polttoaineletkujen ja muiden osien standardit ja edellytetään jakeluasemien täydentämistä verkoksi niissä 14 EU-maassa, joissa vetyä tällä hetkellä jaetaan
• Nesteytetty maakaasu, LNG: velvoitetaan järjestämään laivojen LNG:n saanti 139 TEN-T-ydinverkon merisatamissa vuoden 2020 loppuun mennessä ja sisäsatamissa 2025 mennessä sekä edellytetään TEN-T-ydinverkolla kuorma-autojen tankkausasemia enintään 400 kilometrin välein vuoden 2020 loppuun mennessä
• Paineistettu maakaasu, CNG: edellytetään, että vuoden 2020 loppuun mennessä yhteisten standardien mukaisia julkisia autojen tankkausasemia on kaikkialla Euroopassa enintään 150 kilometrin välein.

Nestemäisten biopolttoaineiden osalta edellytetään standardien mukaisia merkintöjä autojen ja polttoaineiden yhteensopivuudesta tankkauspisteiden jakelulaitteisiin, ajoneuvojen ohjekirjoihin ja ajoneuvoihin 18 kuukauden kuluessa säädöksen voimaantulosta.

Jäsenvaltioiden on lisäksi 18 kuukauden kuluessa säädöksen voimaantulosta toimitettava komissiolle toimintaohjelma, jossa tulee esittää vaihtoehtoisten käyttövoimien tilannekatsaus, tavoitteet sekä yleistymiseen tarvittava infrastruktuuri ja muut toimenpiteet.

Oikeusperustana säädösten antamiselle on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimuksen) yhteistä liikennepolitiikkaa koskeva artikla 91 (d kohta) soveltaen tavallista lainsäätämisjärjestystä, jolloin päätökset voidaan tehdä määräenemmistöllä.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto tukee vahvasti komission pyrkimystä yhtenäisen ja kattavan vaihtoehtoisten polttoaineiden jakelun järjestämiseksi Euroopassa. Vuotta 2050 koskevat tavoitteet kuitenkin edellyttävät, että nyt annetun direktiiviehdotuksen toimet kytketään laajempaan kestävän kaupunkiliikenteen kehittämiseen, joka ottaa huomioon erityisesti joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn mahdollisuudet.

Valtioneuvosto pitää erittäin hyvinä komission työn kahta keskeistä lähtökohtaa eli minimikattavuutta ja teknologianeutraaliutta. Jäsenvaltioille tulee jättää mahdollisuus toteuttaa uusia polttoaineita koskevia toimintalinjojaan omista lähtökohdistaan. Näin säilytetään jäsenmailla mahdollisuus ottaa huomioon polttoaineiden saatavuus ja alueelliset erot sekä käyttää keinoja, jotka ovat kustannustehokkaimpia direktiivissä määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Liikkumavaraa tulee olla myös siihen, että jotain erityistä polttoainetta tuotetaan ja käytetään ainoastaan paikallisia erityistarpeita ja -ratkaisuja varten. Teknologianeutraaliuden käsitteen tulee jättää tilaa erilaisille ratkaisuille myös saman polttoaineen erilaisissa jakelun ja tuotannon sovelluksissa.

Erityisesti määrällisiä tavoitteita asetettaessa ja arvioitaessa toimenpiteiden toteutettavuutta ja kustannustehokkuutta tulee erityistä huomiota kiinnittää myös Suomen harvaan asukastiheyteen, pitkiin etäisyyksiin ja kylmiin olosuhteisiin. Tosiasiallisen kattavuuden ja liikennöitävyyden tulee olla määrällisiä tavoitteita tärkeämpää. Tärkeää on myös, että Suomen osalta kiinnitetään riittävästi huomiota naapurimaiden kanssa kehitettävien vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluverkkoihin. Maantieliikenteen osalta idässä tämä korostuu Venäjän suuntaan. Muihin ilmansuuntiin liikenne tapahtuu pääsääntöisesti aluskuljetuksina, jolloin yhteistyötä LNG:n saatavuuden ja bunkrausasemien varmistamiseksi tulee tehdä erityisesti Ruotsin ja Viron, mutta myös muiden Itämeren valtioiden kanssa.

Esimerkiksi kadunvarsipysäköinnin ja liikennöinnin rajoitukset lumiseen aikaan asettavat käytännön esteitä sille, missä sähköä ja polttoaineita voidaan tarjota aidosti käytettäväksi ympärivuotisesti. Sähkönlatauspisteiden määrällisiä tavoitteita tärkeämpää on liikkumisen aito mahdollistaminen jäsenvaltioiden kaupungeissa, taajamissa ja taajamien välillä.

Valtioneuvosto pitää tärkeänä säilyttää joustava kirjaus LNG:n jakelupisteen osalta, mikä mahdollistaa myös liikkuvien jakelupisteiden (ajoneuvojen tai alusten) käytön satamien LNG:n tarjoamisessa. On lisäksi tarpeen kiinnittää huomiota myös talvi- ja jääolosuhteiden vaikutuksiin LNG:n käytölle merenkulussa.

Valtioneuvosto katsoo, että direktiiviehdotuksen jatkokäsittelyssä tulee varmistua siitä, että ehdotettu delegoitujen säädösten käyttö on tarkoituksenmukainen ja rajattu asianmukaisesti niin, että ne täyttävät täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset eikä niitä anneta direktiivin keskeisistä asioista. Erityisesti merenkulun osalta on huomioitava, että alan globaalin luonteen vuoksi esimerkiksi direktiivin piiriin kuuluvista laivoja koskevista standardeista päätetään myös Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMO:ssa.

Liikenne- ja viestintäministeriö on asettanut kaikki eri liikennemuodot ja polttoaineet kattavan "Tulevaisuuden käyttövoimat liikenteessä" -työryhmän, jonka tehtävä on 30.4.2013 mennessä tehdä ehdotuksia siitä, kuinka vaihtoehtoisia käyttövoimia koskevaa tiekarttaa Suomessa tulisi toteuttaa. Työn tuloksia tulee hyödyntää laadittaessa direktiivin edellyttämää kansallista ohjelmaa. Työn puitteissa on myös valmisteilla merenkulun LNG-toimintaohjelma, jolla edistettäisiin LNG:n käyttöönottoa merenkulussa ottaen myös huomioon synergiaedut teollisuuden ja raskaan liikenteen kanssa. Kansallinen toimintaohjelma vastaa hyvin komission tiedonannon yhteydessä julkaiseman LNG:n edistämistä meriliikenteessä koskevan työasiakirjan tavoitteita.

Valtioneuvosto pitää tuettavana LNG:n käytön edistämiseen liittyviä toimia. Vaikka direktiiviehdotus ei sisällä velvoitteita terminaalien rakentamisesta, niin sillä voidaan arvioida olevan positiivisia vaikutuksia myös LNG:n laajemman käyttöönoton kannalta. Mahdollisten LNG-terminaalien rakentamisen avulla voidaan varmistaa ja edesauttaa huoltovarmuutta, työllisyyttä, kilpailukykyä, ympäristövaikutuksia, kaasusisämarkkinoiden toteutumista ja kotimaisen LNG-teknologian kehittämistä.

Valtioneuvosto pitää direktiivin lähtökohdista ymmärrettävänä, että direktiivi kohdistuu erityisesti niihin polttoaineisiin, joiden jakelua ei ole vielä riittävästi järjestetty. Nestemäisten biopolttoaineiden jakelun infrastruktuuri on jo käytännössä olemassa, mutta silti näiden polttoaineiden saatavuuden kehittämistä ja standardien yhdenmukaistamista Euroopan tasolla ei saisi unohtaa, vaikka liikenteelle erikseen säädetty biopolttoaineiden jakeluvelvoite kattaakin näitä polttoaineita koskevat määrälliset tavoitteet. Myös autojen yhteensopivuudesta uusien polttoaineiden kanssa tulee huolehtia kattavasti, jotta sitä kautta ei tarpeettomasti rajoiteta polttoaineiden kysyntää.

Vaikka lentoliikenteen osalta komissio ei ehdota direktiivissä erityisiä säädöstoimia, pitää valtioneuvosto tärkeänä tiedonannossa esille tuotua näkökulmaa kestävästi tuotetun biokerosiinin tuotantokapasiteetin lisäämisestä ja jalostamoiden tukemisesta. Koska Suomessa on jo yksi kolmesta maailman suuren mittaluokan biokerosiinia valmistavasta jalostamosta, valtioneuvosto pitää tärkeänä tukea tavoitetta biokerosiinin tarjonnan lisäämisestä myös kansainvälisille operaattoreille Helsinki-Vantaan lentoasemalla.