Perustelut
Ympäristövaliokunta on tarkastellut valtioneuvoston
selvitystä toimialansa kannalta eli erityisesti ympäristö-,
ilmasto- ja energiapolitiikan kannalta. Yleisteemojen osalta valiokunta
on arvioinut erityisesti lainsäädännön
toimivuuden edistämistä.
Valiokunta pitää hyvänä,
että valtioneuvosto nostaa selvityksessään
esille keskeisimpinä vaikuttamishankkeina ympäristöpolitiikan
osalta ilmasto- ja energiakysymykset sekä biodiversiteetin
suojelun. Ilmastonmuutos ja biodiversiteetin väheneminen
ovat suurimmat globaalit ympäristöuhkat, joiden
torjuminen edellyttää laaja-alaisia, vaikuttavia
toimenpiteitä. Valtioneuvosto korostaa aivan oikein myös,
että keskiöön on nostettava cleantech
(erityisesti energiatehokkuus, veden käytön tehokkuus
ja bioenergia), biotalous sekä aineeton ja digitaalinen
arvonluonti perinteisen teollisuuden uudistamisessa ja kilpailukyvyn
kasvattamisessa. Lainsäädännön toimivuuden
edistämistä korostetaan selvityksessä hyvin,
mukaan lukien REFIT-ohjelman nopea täytäntöönpano
ja siten sääntelyn toimivuuden kriittisen läpikäynnin
tarve.
Valiokunta painottaa, että toimiva ympäristönsuojelulainsäädäntö turvaa
ympäristön hyvän tilan ja ihmisten terveyden
luoden samalla edellytykset kilpailukykyiselle teollisuudelle ja cleantechin
kysynnälle. Valiokunta korostaa, että rakennemuutos
kohti vihreää taloutta ja toimiva ympäristölainsäädäntö on
nähtävä mahdollisuutena eurooppalaisen
teollisuuden kilpailukyvyn ja kestävän kasvun
kannalta. Ilmastonmuutoksen torjumisen ohella investoinneilla hiilineutraaliin
teknologiaan, päästöttömään
energiaan sekä energia- ja materiaalitehokkaisiin ratkaisuihin
vahvistetaan myös koko unionin kilpailukykyä pitkällä tähtäimellä.
Euroopan merkitys globaalien päästöjen
kannalta on pienenevä, ja kansainvälinen ilmastosopimus
on välttämätön globaalien päästövähennysten
aikaansaamiseksi. Kansainvälisen sopimuksen aikaansaamisen
edistäminen on tärkeää paitsi
ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi myös kilpailukyvyn kannalta,
sillä sekin luo pohjaa cleantechille ja uusiutuvan energian
investoinneille. Energiatehokkuuden parantaminen ja uusiutuvan energian
lisääminen parantavat itsessään
myös EU:n energiaomavaraisuutta, joten hyödyt
ovat monipuolisia.
Valiokunta pitää myös tärkeänä,
että luonnonvarojen kestävyys ja materiaalitehokkuuden
parantaminen mielletään selkeästi kestävän
kehityksen mukaisesti osaksi kestävää talouspolitiikkaa.
Resurssien tehokkaan käytön kannalta on myös
tärkeää pyrkiä poistamaan esteet
esimerkiksi teollisuuden sivuvirtojen tehokkaamman hyödyntämisen
turvaamiseksi. Tärkeää on myös tunnistaa
ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen keskinäisriippuvuus
sekä biodiversiteetin merkitys luonnon kestokyvyn kannalta
ilmaston lämmetessä.
Suomen kannalta merkittävä politiikkaosa-alue
liittyy Itämereen. EU:n vuonna 2012 uudistetun Itämeri-strategian
toimintasuunnitelma otettiin käyttöön
helmikuussa 2013. Uudistamisen tarkoituksena oli tehostaa strategian
toimeenpanoa terävöittäen sen keskeisiä tavoitteita,
jotka ympäristönsuojelun lisäksi liittyvät
kilpailukykyyn ja kasvuun. Suomi koordinoi esimerkiksi rehevöitymisen
vastaisia toimia Puolan kanssa, kestävän maa-
ja metsätalouden ja kalastuksen toimenpiteitä yhteistyössä Ruotsin ja
Liettuan kanssa, meriliikenteen turvaamista Tanskan kanssa sekä rajat
ylittävän rikollisuuden vastaisia toimia yhdessä Liettuan
kanssa. Valiokunta korostaakin Itämeristrategian monipuolista
merkitystä. On tärkeää vakiinnuttaa strategia
lopullisesti kiinteäksi osaksi EU:n ympäristö-,
talous-, liikenne- ja meriturvallisuuspolitiikkaa.
Valiokunta painottaa lisäksi, että Itämeristrategia
mahdollistaa myös EU:n ja Venäjän yhteistyön
tehostamisen vakiintuneita yhteistyörakenteita hyödyntäen.
Yhteisiä tavoitteita toteutetaan käytännön
toimin muun muassa meriympäristön ja meriturvallisuuden
aloilla, talouden ja kaupan kehityksessä sekä liikenneinvestoinneissa.
Ennakoivan, strategisen suunnittelun ja omien kansallisten aloitteiden
merkitys on huomattava tehokkaan EU-politiikkaan vaikuttamisen kannalta.
Suomi on edelläkävijä ympäristöasioissa.
Tätä korkeaa profiilia voidaan hyödyntää ja
myös cleantechin vientimahdollisuuksia edistää tukemalla
EU:n laajuisia, tiukkoja ympäristövaatimuksia.
Toisaalta EU-lähtöinen sääntelytapa
ei usein välttämättä sovellu
harvaanasutun Suomen olosuhteisiin, vaan voi johtaa kohtuuttoman
raskaaseen hallinnolliseen taakkaan suhteessa saavutettavaan ympäristöhyötyyn. Sääntelytavan
kustannustehokkuus ja vaikuttavuus on pystyttävä ottamaan
huomioon nykyistä paremmin ilman, että samalla
heikennetään ympäristönsuojelun
tasoa.
Valiokunta huomauttaa lopuksi, että ympäristölainsäädäntö on
suurimmalta osaltaan sisämarkkinalainsäädäntöä,
jonka osalta mahdollisimman yhdenmukainen täytäntöönpano
eri jäsenmaissa takaa parhaan toimintaympäristön yrityksille.
Cleantechin markkinoiden sujuvan toiminnan kannalta liian joustava
lainsäädäntö voi muodostua esteeksi,
kun taas riittävän jouston puuttuminen voi muulta
osin johtaa epätarkoituksenmukaiseen tai hallinnollisesti
raskaaseen lopputulokseen. REFIT-ohjelmassa onkin tärkeää tunnistaa
turha tai epätarkoituksenmukainen ympäristösääntely
samanaikaisesti, kun toisaalla mahdollisimman yhdenmukainen sääntely
on välttämätön ja tarpeen markkinoiden
toimivuuden turvaamiseksi. Oikean tasapainon löytämiseen
joustavan tai yhdenmukaisen sääntelytavan välillä sekä toissijaisuusperiaatteen
toteutumiseen eli oikean sääntelytason (unionin laajuinen
kansallinen taso) toteutumiseen on siten kiinnitettävä jatkuvasti
huomiota ja haettava aktiivisesti tarkoituksenmukaisinta sääntelytapaa.