Ehdotus

Kasvattamalla uusiutuvien energialähteiden osuutta EU:n sähköntuotannosta voidaan parantaa energiahuoltovarmuutta EU:n teollisuuden kilpailukykyä uusiutuvien energialähteiden teknologioissa ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä EU:n energiasektorilla sekä alueellisia ja paikallisia ilmansaasteita. Edistämisellä olisi myös myönteinen vaikutus taloudellisesti ja sosiaalisesti erityisesti maaseutu- ja syrjäisillä alueilla.

EU:n tavoitteena on, että uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön osuus on 21 % vuoteen 2010 mennessä. Direktiivin 2001/77/EY mukaan jäsenmaat ovat asettaneet kansalliset uusiutuvan sähkön tavoitteet. Ne voivat vapaasti valita haluamansa tukimekanismit tavoitteen saavuttamiseksi. Jäsenmaiden on lisäksi varmistettava uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön parempi verkkoon pääsy, yksinkertaistettava ja nopeutettava lupamenettelyjä sekä otettava käyttöön sähkön alkuperätakuujärjestelmä.

Syöttötariffeja käytetään useimmissa jäsenmaissa. Järjestelmän etuina voidaan nähdä investointien turvallisuus, mahdollisuudet hienosäätöön sekä keskipitkän ja pitkän aikavälin teknologioiden edistäminen. Toisaalta järjestelmiä on vaikea harmonisoida EU-tasolla, niiden sopivuus sisämarkkinoille voidaan kyseenalaistaa ja niissä on ylirahoittamisen riski.Vihreät sertifikaatit ovat tällä hetkellä käytössä viidessä jäsenmaassa. Sertifikaatit ovat markkinapohjainen ohjauskeino, ja ylirahoituksen riski on teoriassa vähäisempi. Sertifikaattien riski investoijien näkökulmasta voi olla suurempi, ja pidemmän aikavälin teknologioiden kehittäminen on vaikeampaa. Tarjouskilpailuihin perustuva järjestelmä on käytössä kahdessa jäsenmaassa. Teoreettisesti tällaiset järjestelmät hyödyntävät markkinavoimia optimaalisesti, mutta epäjatkuvan luonteensa takia ne eivät takaa vakaita toimintaedellytyksiä. Lisäksi on riski, että alhaisten tarjousten vuoksi hankkeita jää toteuttamatta. Pelkkiin verokannustimiin perustuvia järjestelmiä on kahdessa jäsenmaassa, mutta lisäksi joissakin maissa tätä ohjauskeinoa käytetään muiden ohjauskeinojen lisänä. Monissa järjestelmissä on yhdistetty elementtejä näistä neljästä järjestelmästä.

Uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantokustannukset vaihtelevat suuresti. Kansalliset, alueelliset ja maatalouden resurssit ovat eri jäsenmaissa hyvin erilaisia, ja tukijärjestelmiä on siksi arvioitu eri uusiutuvien energialähteiden osalta sektoreittain. Kustannusten lisäksi on arvioitu eri tukijärjestelmien vaikuttavuutta, millä viitataan tukijärjestelmän kykyyn saada aikaan vihreän sähkön tuotantoa. Tätä kykyä on verrattu kunkin maan realistiseen potentiaaliin.

Tuulivoima.

Vihreiden sertifikaattien tukitaso on tällä hetkellä syöttötariffeja suurempi, mutta syöttötariffit ovat silti parhaiten toimiva ja tehokkain järjestelmä tuulivoiman edistämiseksi. Neljänneksessä jäsenmaista tuki on liian alhainen tuulivoiman vauhdittamiseksi. Toisessa neljänneksessä tuki on riittävä, mutta tulokset silti keskinkertaisia. Tämä voi johtua verkkoon liittyvistä ja hallinnollisista esteistä.

Metsäbiomassat.

Biomassasektorin analysointi on vaikeampaa. Metsäbiomassojen osalta ei voida nähdä minkään yhden tukijärjestelmän olevan selkeästi muita parempi. Taloudellisen ohjauskeinon valintaa enemmän järjestelmien tehokkuuteen vaikuttavat muut tekijät, kuten käytettävät raaka-aineet tai teknologiat, yhteistuotannon hyödyntäminen ja laitoksen koko. Lähes puolessa jäsenmaista tuki metsäbiomassoille on sektorin kehittämiseksi riittämätöntä. Tanskan syöttötariffijärjestelmä ja yhteistuotantolaitokset sekä Suomessa käytettävä verotukien ja investointitukien yhdistelmä ovat antaneet parhaat tulokset.

Biokaasu.

Biokaasulle sekä syöttötariffit että vihreät sertifikaatit tuottavat hyviä tuloksia. Metsäbiomassasektorin tavoin tuloksiin vaikuttavat muut tekijät, kuten laitoksen koko, täydentävät tukimuodot ja muut ympäristöhyödyt. Lähes 70 %:ssa EU-maista tuki ei ole riittävää tämän teknologian kehittymiseksi.

Muut uusiutuvat energialähteet.

Pienvesivoimasektorilla sekä tukien että tuotantokustannusten vaihtelu on suurta. Muut esteet vaikuttavat tämän teknologian kehittymiseen. Suurvesivoimaa ei käsitellä, koska se ei yleisesti ottaen tarvitse tukea. Aurinkosähkölle tuki ei useimmissa EU-maissa ole riittävää. Geotermistä, aalto- ja vuorovesienergiaa sekä keskittäviä aurinkosähköjärjestelmiä ei käsitellä, koska niitä tuetaan vain joissakin EU-maissa tai ne eivät ole vielä kaupallisella tasolla.

Erilaisista kansallisista järjestelmistä voidaan saada tärkeää kokemusta. On liian aikaista verrata vakiintuneiden tukimekanismien etuja ja haittoja järjestelmiin, jotka ovat olleet käytössä vasta lyhyen ajan. Sen vuoksi ja ottaen huomioon tiedonannossa tehdyt analyysit, komissio ei pidä tarkoituksenmukaisena tässä vaiheessa esittää harmonisoitua eurooppalaista järjestelmää, vaan uusiutuvien energialähteiden tukijärjestelmien koordinoitua lähestymistapaa, joka perustuu maiden väliseen yhteistyöhön ja kansallisten järjestelmien vaikutusten optimointiin. Komissio antaa uuden kertomuksen jäsenmaiden uusiutuvan sähkön tukijärjestelmistä viimeistään joulukuussa 2007.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto pitää tiedonantoa hyvänä ja kattavana tilannekatsauksena uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tukijärjestelmistä ja niistä saaduista kokemuksista sekä hallinnollisista esteistä, verkkoon liittyvistä kysymyksistä ja uusiutuvan sähkön alkuperätakuun toteuttamisesta. Eri maiden lähtökohdat uusiutuvan energian käytön edistämisessä ovat erilaisia. Uusiutuvan energian käyttöä on lisättävä valtiontalouden ja yritystalouden kannalta mahdollisimman kustannustehokkaasti, mikä voi merkitä eri jäsenmaissa hyvinkin erilaisia toimia.

Uusia edistämistoimia suunniteltaessa tulee ottaa huomioon ja analysoida myös kasvihuonekaasujen päästökaupan vaikutukset uusiutuvan energian käyttöön. Analyysissä olisi tarkasteltava eri tukimuotoja myös muista näkökulmista, kuten energiahuollon varmuuden ja kotimaisten energialähteiden käytön edistämisen näkökulmista. Biomassan energiakäyttöä edistettäessä on huolehdittava erityisesti siitä, että energiakäyttö ei vaaranna metsäteollisuuden raaka-aineen saatavuutta.

Valtioneuvosto pitää uusiutuvan energian edistämisen esteiden poistamista tärkeänä ja kannattaa komission suosituksia hallinnollisten esteiden poistamiseksi ja menettelyjen yksinkertaistamiseksi sekä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön verkkoon pääsystä.

Valtioneuvosto kannattaa komission näkemystä siitä, että tässä vaiheessa ei ole tarkoituksenmukaista esittää harmonisoitua eurooppalaista järjestelmää ja että lyhyellä aikavälillä ei ole suositeltavaa tehdä merkittäviä lainsäädännöllisiä muutoksia vuoden 2010 tavoitteiden saavuttamiseksi. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että jäsenmaat voivat hyödyntää erilaisia toimenpiteitä ja tukijärjestelmiä uusiutuvan sähkön edistämiseksi, koska niiden lähtökohdat ovat erilaisia ja koska on hyvä saada vielä lisää kokemuksia eri tukijärjestelmien tehokkuudesta.

Valtioneuvosto tukee ajatusta maiden väliseen yhteistyöhön ja kansallisten järjestelmien optimointiin perustuvasta koordinoidusta lähestymistavasta sekä komission esittämiä toimenpiteitä, joilla tukijärjestelmiä voidaan optimoida ja hienosäätää.