Ehdotus
         Päästökattodirektiiviehdotus on osa
            EU:n ns. ilmansuojelupakettia, jonka komissio antoi 18.12.2013.
            Direktiivi kumoaisi ja korvaisi vuonna 2001 annetun Euroopan parlamentin
            ja neuvoston direktiivin tiettyjen ilman epäpuhtauksien
            kansallisista päästörajoista 2001/81/EY,
            jäljempänä NEC-direktiivi.
         
         Päästökattodirektiiviehdotus on keskeinen keino
            EU:n ilmansuojelutiedonannon tavoitteiden saavuttamisessa. Ilmanlaatua
            ja laskeumaa koskevien tavoitteiden lisäksi direktiiviehdotuksella
            pyritään lieventämään
            ilmastonmuutoksen vaikutuksia niin sanottujen lyhytikäisten
            ilman epäpuhtauksien, kuten mustan hiilen päästöjä vähentämällä.
         
         Päästökattodirektiiviehdotuksen taustalla
            on myös kaukokulkeutumissopimuksen (1979, SopS15/1983),
            niin sanottuun Göteborgin pöytäkirjaan
            eli happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän
            otsonimuodostuksen vähentämistä koskevaan
            pöytäkirjaan (1999, SopS 40/2005) vuonna
            2012 tehdyt muutokset (sopimuksen toimeenpanevan elimen (EB) päätökset
            2012/1 ja 2012/2) muun muassa rikkidioksidin (SO2),
            typen oksidien (NOx), ammoniakin (NH3) ja
            haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) päästövähennysvelvoitteisiin
            sekä uudet pienhiukkasia (PM2.5) koskevat päästöjen
            vähennysvelvoitteet vuodelle 2020. Päästökattodirektiiviehdotuksella
            toteutettaisiin osa pöytäkirjan velvoitteiden toimeenpanon
            edellyttämistä muutoksista EU:n lainsäädäntöön.
         
         Direktiivin tavoitteena on vähentää ilman epäpuhtauksien
            aiheuttamia terveyteen ja ympäristöön
            kohdistuvia haittoja. Tavoite saavutetaan vahvistamalla päästöjen
            vähentämisvelvoitteet tietyille ilmaan joutuville
            epäpuhtauspäästöille sekä velvoittamalla
            jäsenvaltiot laatimaan ja toteuttamaan kansalliset ilmansuojeluohjelmat
            sekä tarkkailemaan epäpuhtauspäästöjä ja seuraamaan
            niiden vaikutuksia ja raportoimaan niistä. Kuten NEC-direktiivissä,
            ehdotettavassa päästökattodirektiivissä asetettaisiin
            tavoitteet päästöjen vähentämiselle
            ja vähimmäisvaatimukset tavoitteiden toimeenpanolle.
            Jäsenvaltiot voisivat määrittää keinot
            vaatimusten saavuttamiseksi. Ehdotuksessa kuitenkin yhdenmukaistettaisiin
            kansallisille ohjelmille asetettavia vaatimuksia sekä ilmaan
            menevien päästöjen tarkkailu- ja raportointivelvoitteita,
            millä pyrittäisiin paikkaamaan NEC-direktiivissä havaittuja
            puutteita sekä täyttämään
            kaukokulkeutumissopimuksessa ja sen pöytäkirjoissa
            määriteltyjä kansainvälisiä velvoitteita.
         
         Päästökatot määritellään
            liitteessä II jäsenmaittain prosentteina vuosille
            2020 ja 2030 verrattuna vuoden 2005 päästöihin.
            Sitovat päästöjen vähennysvelvoitteet
            on määritelty rikkidioksidin (SO2),
            typenoksidien (NOx), haihtuvien orgaanisten yhdisteiden
            lukuun ottamatta metaania (NMVOC), ammoniakin (NH3),
            hiukkasten (PM2,5) ja metaanin (CH4) päästöille.
            Vuoden 2020 päästöjen vähennysvelvoitteet
            ovat metaania lukuunottamatta samat kuin Göteborgin pöytäkirjassa.
            Metaanille on asetettu päästöjen vähentämisvelvoite
            vasta vuodelle 2030. Vuoden 2030 päästöjen
            vähentämisvelvoitteet ovat selvästi tiukemmat
            useimmille maille ja epäpuhtauksille verrattuna Göteborgin
            pöytäkirjan vuoden 2020 velvoitteisiin.
         
         Vuosi 2025 olisi välitarkistusvuosi, jonka perusteella
            arvioitaisiin, ovatko jäsenmaiden toimet riittäviä,
            jotta vuoden 2030 velvoitteet olisi mahdollista saavuttaa. Välitavoite
            määriteltäisiin lineaarisesti vuosien
            2020 ja 2030 päästövelvoitteiden välistä.
            Mahdollisista ongelmista välitavoitteen saavuttamisessa
            tulisi raportoida komissiolle artiklan 9 mukaisesti. 
         
         Päästöjen vähennysvelvoitteita
            määriteltäessä ei otettaisi
            huomioon kansainvälisen eikä kotimaan lentoliikenteen
            päästöjä lukuun ottamatta ilma-alusten
            laskeutumis- ja lentoonlähtöjakson päästöjä.
            Kansainvälisen meriliikenteen päästöjä ei
            myöskään otettaisi huomioon päästöjen
            vähennysvelvoitteita laskettaessa. Kansainvälisessä meriliikenteessä vähennettyjä
            päästöjä voisi
            kuitenkin käyttää osana päästöjenvähennysvelvoitetta
            artiklan 5 mukaisesti.
         
         NEC-direktiivin mukaiset kansalliset päästökatot
            rikkidioksidille, typenoksideille, ammoniakille sekä haihtuville
            orgaanisille yhdisteille olisivat voimassa 31 päivään
            joulukuuta 2019 asti.
         
         NEC-direktiiviin verrattuna täysin uutta on se, että ehdotuksen
            5 artiklassa määriteltäisiin kolme joustavuusmekanismia
            vuoden 2025 välivaiheen ja vuoden 2030 päästöjen
            vähennysvelvoitteiden kustannustehokkaan täytäntöönpanon
            tukemiseksi. Joustavuusmekanismien käyttö tulisi
            hyväksyttää komissiolla päästöjen
            tarkkailutietojen toimittamisen yhteydessä. Komissio arvioi
            haettujen joustojen asianmukaisuuden vuosittain. Ehdotuksen mukaiset
            joustavuusmekanismit olisivat seuraavat:
         
         
            - Jäsenvaltiot voisivat
               vähentää kansainvälisen meriliikenteen
               päästöjä ja korvata niillä osan
               (enintään 20 %) rikkidioksidin, hiukkasten tai
               typenoksidipäästöjen päästövähennysvelvoitetta.
            
 
            - Jäsenvaltiot voisivat toteuttaa metaanipäästöjen
               vähennyksiä EU:n lainsäädännön
               mukaisten yhteisten hankkeiden, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston
               päätöksen jäsenvaltioiden
               pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään
               yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen
               vähentämissitoumusten täyttämiseksi
               vuoteen 2020 mennessä (406/2009/EU) sääntöjen mukaisesti.
            
 
            - Jäsenvaltiot voisivat ehdottaa tarkistuksia kansallisten
               päästöjensä aiempien vuosien päästöinventaarioihin.
               Tämä olisi mahdollista, jos parannetulla ja kattavammalla
               inventaariomenetelmällä saadut korkeammat päästöt
               osoittaisivat, että päästöjen
               vähentämisvelvoitteita ei saavuteta. Tarkistettujen
               päästöinventaariomenetelmien pitää perustua
               tieteelliseen tietoon ja olla läpinäkyviä.
            
 
         
         Ehdotuksen 6 artiklan mukaan jäsenvaltioiden tulisi
            hyväksyä, toteuttaa ja saattaa säännöllisesti
            ajan tasalle kansalliset vuoteen 2030 ulottuvat ilmansuojeluohjelmat.
            Ilmansuojeluohjelma olisi keskeinen keino toteuttaa päästöjenvähentämisvelvoitteet.
            Ohjelmissa tulisi esittää, miten vähennysvelvoitteet
            aiotaan toteuttaa. Ohjelmassa tulisi ilmoittaa ainakin direktiivin
            liitteen III osassa 2 mainitut tiedot (kansallinen politiikkakehys,
            toimintavaihtoehdot ja valitut toimenpiteet ja niiden seuranta,
            kustannukset, kytkennät muihin politiikkalohkoihin ja tarvittaessa
            perustelut, jos päästökattoja ei voida
            saavuttaa) sekä mustan hiilen päästöjen
            vähennyksiä koskevat tiedot.
         
         Lisäksi direktiiviehdotus sisältää päästöinventaarioita
            ja ennusteita, tarkkailua ja raportointia koskevia säännöksiä.
         
       
      
         Valtioneuvoston kanta
         Valtioneuvosto toteaa alustavana kantanaan, että direktiiviehdotuksen
            toimeenpanolla saadaan aikaan huomattavia terveys- ja ympäristöhyötyjä koko
            Euroopan alueella. Valtioneuvosto pitää tärkeänä direktiivin
            tavoitetta edistää ilmansuojelua ja parantaa ilmanlaatua
            ottamalla käyttöön Euroopan laajuisia
            toimia. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttänee myös
            kansallisia toimia ja valtioneuvosto pitää tärkeänä,
            että kansalliset toimet ovat kustannuksiltaan tehokkaita
            saavutettaviin ympäristöhyötyihin nähden.
            Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti siihen, että nykyisen
            EU-lainsäädännön (NEC-direktiivi)
            tavoin direktiiviehdotuksessa jäsenmaille asetetaan vaikutusarviointeihin
            perustuvat haitta-ainekohtaiset kansalliset päästökatot,
            joiden avulla ilmanlaatua parannetaan kustannustehokkaasti koko
            Euroopan alueella. Kansalliset päästökatot jättävät
            jäsenmaan omaan harkintaan, mistä päästölähteistä se
            vähentää päästöjään.
         
         Valtioneuvosto toteaa, että käytännössä kansallinen
            liikkumavara teollisuuden ja energiantuotannon päästöjen
            vähentämisen osalta on melko vähäinen,
            koska merkittävää osaa niiden päästöistä säädellään
            EU-lainsäädännöllä.
            Myös liikenteen päästöjä säädellään
            EU-normein, mutta liikenteen aiheuttamiin ilmanlaatuongelmiin voidaan
            vaikuttaa myös kansallisesti muun muassa autoverotuksella,
            liikenteen hinnoittelulla ja joukkoliikennettä koskevilla
            ratkaisuilla. Maataloudesta peräisin olevien päästöjen,
            lähinnä metaani- ja ammoniakkipäästöjen
            vähentämisessä, on kansallista liikkumavaraa.
            Maatalouden päästöjä koskeva
            nitraattiasetus ja maatalouden ympäristö- ja investointitukijärjestelmät jättävät
            kansallisesti päätettäväksi
            sen, kuinka paljon ja millä keinoin maatalouden päästöjä vähennetään.
            Alustavien arvioiden mukaan direktiiviehdotuksen täytäntöönpano
            näyttäisi edellyttävän päästöjen
            vähentämistoimien tehostamista erityisesti maataloudessa.
            Maatalous vastaa 90-prosenttisesti Suomen ammoniakkipäästöistä eikä näiden
            päästöjen vähentämistä voi merkittävästi
            toteuttaa muilla toimialoilla. Myös pienhiukkaspäästöjen
            rajoittamisessa on kansallista liikkumavaraa, koska pienpolttoa
            koskevaa EU-lainsäädäntöä vasta
            valmistellaan. Merkittävä osa pienhiukkasten päästöistä Suomessa
            on peräisin kiinteistökohtaisesta puun pienpoltosta.
         
         Valtioneuvosto toteaa, että maaperän ja vesistöjen
            rehevöityminen ja paikallinen huono ilmanlaatu ovat ongelmia
            myös Suomessa. Vaikka ilmanlaatu on nykyisellään
            huomattavasti parempi Suomessa kuin useimmissa muissa EU-maissa,
            tuottaa ilmanlaadun parantaminen ympäristö- ja
            terveyshyötyjä myös Suomessa, joskaan
            ei niin merkittäviä kuin useissa muissa maissa.
            Valtioneuvosto katsookin, että ehdotetun päästökattodirektiivin
            velvoitteiden toteuttaminen saattaa joltain osin olla kustannustehotonta
            Suomessa, koska saavutettavat terveys- ja ympäristöhyödyt
            eivät ole yhtä mittavia kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa.
         
         Valtioneuvosto katsoo, että ehdotuksen mukaisten päästökattojen
            toteuttamiseksi tarvittavien toimenpiteiden kustannustehokkuuden
            ja vaikuttavuuden selvittäminen on tärkeää.
            Jo käynnistyneiden kansallisten selvityksien avulla on
            tarkoitus arvioida, voidaanko esimerkiksi ammoniakki-, typenoksidi-
            tai hiukkaspäästöille asetetut päästöjen
            vähentämisvelvoitteet toteuttaa ilman kohtuuttomia
            kustannuksia, vai pitäisikö direktiiviin pyrkiä sisällyttämään
            asiaa koskevia joustoelementtejä. Koska direktiiviehdotuksen
            vuoden 2020 päästövähennysvelvoitteet
            ovat samat kuin Göteborgin pöytäkirjan muutoksessa,
            valtioneuvosto katsoo, että myöskään
            Göteborgin pöytäkirjan muutosta ei ole
            tarkoituksenmukaista ratifioida ennen kuin Suomen ammoniakkipäästöjen
            vähentämisvelvoitteiden toteuttamismahdollisuudet
            on selvitetty.
         
         Valtioneuvosto pitää lähtökohtaisesti
            kannatettavana myös sitä, että nykyisestä EU-lainsäädännöstä (NEC-direktiivi)
            poiketen direktiiviehdotuksessa on asetettu päästövähennysvelvoite metaanille
            ja seurantavelvoite myös mustalle hiilelle. Valtioneuvosto
            toteaa, että nämä toimet tukevat myös
            ilmastonmuutoksen hillintää, mutta pitää kuitenkin
            tärkeänä, että direktiiviehdotuksella
            ei luoda tarpeetonta päällekkäistä sääntelyä ilmastonmuutoksen
            hillintää koskevan lainsäädännön
            kanssa.
         
         Valtioneuvosto katsoo, että direktiiviehdotuksessa
            esitetty keskeinen toimeenpanon työkalu, kansallinen ilmansuojeluohjelma,
            on tehokas ja riittävän joustava tapa toteuttaa
            tarvittavat päästöjen vähennykset.
            Ilmansuojeluohjelmassa jäsenmaan tulee yksilöidä ne
            toimet, joilla direktiivin tavoitteet saavutetaan. Ilmansuojeluohjelmaan
            sisältyvä säännöllinen
            seuranta ja raportointi varmistavat sen, että korjaaviin
            toimiin ryhtyminen on ripeää. Seuranta ja raportointi
            tulee kuitenkin toteuttaa tarkoituksenmukaisessa laajuudessa siten,
            että hallinnollinen taakka ei muodostu liian raskaaksi.
         
         Valtioneuvosto katsoo alustavasti, että ehdotuksen
            mukaista säädösvallan siirtoa ei tulisi tehdä ilman
            määräaikaa, vaan esimerkiksi viiden vuoden
            määräajaksi kerrallaan. Valtioneuvosto
            katsoo myös, että säädösvallan
            siirron tarpeellisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta kokonaisuudessaan
            on selvitettävä tarkemmin.