Perustelut
Valiokunta on tarkastellut hallituksen esitystä toimialaansa
kuuluvin osin eli ympäristönsuojelun näkökulmasta
ja toteaa lausuntonaan seuraavaa.
Ehdotetun lain tarkoituksena on suojella ihmisen turvallisuutta
ja terveyttä sekä omaisuutta ja ympäristöä huviveneiden,
vesiskoottereiden ja niiden varusteiden vaarallisilta ominaisuuksilta
sekä niiden moottoreiden pakokaasu- ja melupäästöiltä.
Laki parantaa veneilyyn liittyvien ympäristönäkökohtien
huomioon ottamista. Nyt edellytetään itse veneiden
ja vesiskoottereiden moottoreiden päästöiltä tiettyjen
päästötasojen vaatimuksenmukaisuuden
toteamista ja hyväksyntää, kun aikaisemmin
veneilyyn liittyvä sääntely on koskenut
veneilyyn liittyvää jäte- ja jätevesihuoltoa
sekä veneiden pohjissa käytettyjä ns.
antifouling-aineita. Pakokaasu- ja melupäästöjen
sääntely muodostaa siten tärkeän
lisän sääntelyn kokonaisuuteen.
Tarkoituksena on laitekohtaisin päästönormein
säätää päästöraja-arvot
uusiin huviveneisiin asennettavaksi tarkoitettujen moottoreiden pakokaasu-
ja melupäästöille. Hiilimonoksidia, hiilivetyjä,
typenoksideja ja hiukkasia koskevat päästörajoitukset
vaihtelevat sen mukaan, onko kysymyksessä kaksitahtinen
vai nelitahtinen bensiinimoottori vai dieselmoottori. Kaksitahtimoottorit
aiheuttavat eniten hiilivety- ja hiilimonoksidipäästöjä,
dieselmoottorit puolestaan typenoksidipäästöjä.
Päästöraja-arvoista säädetään
ehdotuksen mukaan siten, että eräiden huviveneiden
turvallisuutta ja päästövaatimuksia koskevan
lakiehdotuksen 7 §:ssä viitataan suoraan huvivenedirektiivin
liitteeseen I, joka sisältää muun ohella sekä pakokaasuja
että melupäästöjä koskevat olennaiset
vaatimukset. Esimerkkinä voidaan mainita, että moottorin
tehosta riippuen vaadittava enimmäisäänenpainetaso
vaihtelee 67 desibelistä 75 desibeliin. Ympäristövaliokunta
kiinnittää liikenne- ja viestintävaliokunnan
huomiota siihen, että päästöraja-arvoista
säädetään yleensä asetustasolla.
Jos sääntely perustuu teknisesti direktiivin liiteviittaukseen,
tulee muin keinoin varmistaa, että päästöraja-arvot
ovat kansalaisten helposti löydettävissä.
Yhteisön tasolla lakiehdotuksen direktiivinmukaisten
rajoitusten on arvioitu vähentävän bensiinimoottorien
hiilimonoksidipäästöjä noin 40 % ja
hiilivetypäästöjä lähes
90 % vuoden 1998 päästöjen tasosta
ja dieselmoottorien hiukkas- ja typenoksidipäästöjä noin
30 % ja hiilivetypäästöjä runsaat
20 % vuoden 1998 tasosta.
Suomessa moottorilla varustettujen huviveneiden määrä on
noin 381 000. Vesiskoottereita on noin 3 000. Uusia perämoottoreita
myydään vuosittain noin 21 000.
Merkittävimmät huviveneistä aiheutuvat päästöt
ovat hiilivetypäästöt ja typenoksidipäästöt.
Huviveneiden hiilivetypäästöjen osuus
on noin 6 % Suomen kokonaispäästöistä ja
typenoksidipäästöjen osuus noin 0,7 % kokonaispäästöistä.
Huviveneiden vaikutus ympäristöön on kuitenkin
tätä merkittävämpi, sillä tärkeä merkitys
on esimerkiksi niiden käytön laadulla ja vesistön
herkkyydellä.
Päästöjen alenemista on aina pidettävä suotuisana
ympäristön ja virkistyskäyttöominaisuuksien
kannalta. Valiokunta huomauttaa kuitenkin, että myönteisten
ympäristövaikutusten toteutuminen kestää varsin
pitkään, koska direktiivin mukaiset rajoitukset
koskevat vain uusia, markkinoille tulevia moottoreita ja laitekannan
vaihtuminen kestää vähintään
20 vuotta. Keskeinen väline tavoitteiden toteuttamisessa
on käyttöön hyväksytyille veneille
ja niiden laitteille annettava vaatimuksenmukaisuustodistus ja sen
perusteella myönnettävä CE-tunnus. Arviointimenettelyn
suorittavan laitoksen asiantuntemuksen tulee olla turvallisuusasioiden
ohella ympäristöasioissa riittävä tehtävän
suorittamiseksi. Myös Merenkulkulaitoksen tuotevalvontatehtävät
laajenevat, ja riittävään resurssointiin
on kiinnitettävä huomiota.Veneilyn määrä ja
taloudelliset vaikutukset Suomessa; Merenkulkulaitoksen julkaisuja
5/2005. Veneilyn ympäristövaikutuksista
s. 51—65.
Bensiini- ja dieselmoottorikäyttöisten huviveneiden
ja vesiskoottereiden pakokaasupäästöjen
rajoittamisen ohella melupäästöjen rajoittaminen
on olennaisen tärkeää. Veneistä aiheutuvat
haitat liittyvät pakokaasupäästöjen
ohella ennen kaikkea niistä aiheutuvaan meluun. Melutasojen
alentamisella vaikutetaan ihmisten terveyteen ja viihtyvyyteen,
sillä ympäristömelu koetaan yleisesti
vakavana ongelmana, samalla kun melun on todettu aiheuttavan terveyshaittoja.
Veneilyn häiritsevyyttä ja aiheutuvia meluhaittoja
koskevan tutkimuksen mukaan ajotapa on tärkein veneilyn
häiritsevyyteen vaikuttava tekijä. Kaikki venetyypit
koetaan häiritseviksi huippunopeudella ja lähellä rantaa
ajettaessa. Häiriöajo eli esimerkiksi vesiskootterilla
ympyrää ajaminen koettiin häiritseväksi
myös kauempaa.
Valiokunta kiinnittää liikenne- ja viestintävaliokunnan
huomiota tarpeeseen kehittää lainsäädäntöä siten,
että erityisesti häiriötä aiheuttavan vesiskootterilla
tapahtuvan päämäärättömän, asutun
rannan läheisyydessä tapahtuvan ajon rajoittaminen
tai kieltäminen olisi helpompaa. Häiriöajon
rajoittaminen on tarpeen myös vesilintujen pesinnän
suojelemiseksi.
Valiokunta toteaa, että vesiliikennelain (463/1996)
15 §:n nojalla on mahdollista asettaa alueellisia rajoituksia
tietylle vesialueelle, jos se harkitaan tarpeelliseksi liikenteen,
ympäristön, kalastuksen tai muun elinkeinon suojaamiseksi taikka
yleisen luonnon virkistyskäytön tai muun yleisen
edun vuoksi. Tähän perustuva rajoitusten asettaminen
on kuitenkin varsin raskas menettely yksittäisen henkilön
aiheuttaman häiriön lopettamiseksi. Vesilakitoimikunta
ehdottaa mietinnössään (KM 2004:2) vesistössä liikkumista
koskevan häiriöttömyysvaatimuksen aseman
korostamista siten, että kulkemisoikeus olisi jatkossakin
laaja, mutta kulkemisen käsite kattaisi lähinnä siirtymisen
paikasta toiseen eikä esimerkiksi vesiskootterilla tapahtuvaa
paikallaan ajamista. Lisäksi toimikunta ehdottaa rikoslakiin
sisältyvän kotirauhan rikkomista koskevan säännöksen
muuttamista siten, että kotirauhan rikkomisen sanktioiminen
ulottuisi pihaan välittömästi liittyville
vesialueille, jolloin häiriöajaminen voisi rinnastua
kotirauhan rikkomiseen.
Valiokunta kiirehtii lainsäädäntöä,
jolla kuvattuun ongelmaan voidaan tehokkaasti puuttua. Valiokunnan
mielestä yksi mahdollisuus olisi myös vesiliikennelakiin
sijoitettava säännös, joka kieltäisi
häiriötä aiheuttavan vesiskootterilla
ajamisen asutun rannan, sekä pysyvän asutuksen
että loma-asutuksen, läheisyydessä. Koska
sääntelytavassa on otettava huomioon mahdolliset
Euroopan yhteisön lainsäädännöstä johtuvat
rajoitukset, edellyttää sääntely
huolellista valmistelua.