Perustelut
Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi
ryhmärakennuttamislaki, jonka tarkoituksena on edistää ryhmärakennuttamista
turvaamalla hankkeisiin osallistuvien oikeudellinen asema ja edistämällä näin
myös rahoituksen saamista hankkeille. Valiokunta tukee
hallituksen esitystä pitäen lain säätämistä ryhmärakennuttamisesta
tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena myös asuntomarkkinoiden
monimuotoisuuden kannalta.
Ryhmärakennuttaminen on vielä marginaalinen,
mutta kuitenkin yleistyvä rakennuttamistapa, joka osaltaan
lisää vaihtoehtoja ja valinnanvaraa asuntomarkkinoilla
ja sitä kautta edistää tavoitetta kohtuuhintaisesta
asumisesta. Kaikki toimenpiteet, jotka lisäävät
asuntojen tarjontaa, edistävät periaatteessa osaltaan
kohtuuhintaista asumista.
Ryhmärakennuttamisella ei ole vielä virallista
määritelmää, eikä käsite
ole muutoinkaan vakiintunut. Ryhmärakennuttamisella on
tarkoitettu omatoimisen ja rakennusliikevetoisen asuntorakennuttamisen
välimuotoa, jossa ryhmä tulevia asukkaita järjestäytyy
ja ryhtyy asuntojen rakennuttamishankkeeseen yhdessä. Ryhmärakentamisen
ajatus ei ole sinänsä uusi, sillä esimerkiksi
1900-luvun alussa Helsingissä rakennettiin huomattava määrä kerrostaloja
vastaavalla tavalla omatoimisesti. Ryhmärakennuttamisen
voinee sanoa osaltaan pohjautuvan osuuskuntapohjaiseen rakennuttamiseen
ja toisaalta sotien jälkeiseen hartiapankkirakentamisen
perinteeseen, joka on edelleenkin olemassa omakotitalojen ja kesämökkien
rakentamisessa. Vasta viimeisen vuosikymmenen aikana tästä on uudelleen
muodostunut varteenotettava tapa tuottaa asuntoja kilpailukykyiseen
hintaan. Erinäisistä rahoitusvaikeuksista huolimatta
jo kymmenkunta ryhmärakennuttamishanketta on saatu valmiiksi
Helsingissä. Lisäksi kohteita on rakenteilla runsaasti.
Ryhmärakennuttamiskohteet kuitenkin sijaitsevat hyvillä paikoilla
ja ovat korkealaatuisia, joten rakennuttamisen luonne on jossain
määrin muuttunut. Menettelyn ydin on kuitenkin
asukaslähtöisyys; asukkaat sitoutuvat hankkeeseen
ja voivat vaikuttaa sen sisältöön ja
etenemiseen alusta lähtien. Rakennusliikkeen normaalisti
ansaitsema voittomarginaali jää asukkaiden hyödyksi.
Ryhmärakennuttamislakiehdotuksessa ryhmärakennuttaminen
määritellään virallisesti. Ryhmärakennuttamista
on lakiehdotuksen 1 §:n mukaan rakennuttaminen, jossa ryhmä henkilöitä ryhtyy
yhdessä rakennuttamaan uudisrakennusta tai -rakennuksia
taikka korjauttamaan tai muuttamaan rakennusta tai rakennuksia uudisrakentamiseen
verrattavalla tavalla pääasiallisena tarkoituksenaan
hankkia ryhmään kuuluville luonnollisille henkilöille
tai heidän perheenjäsenilleen asunto. Ryhmärakennuttamisena
pidetään myös rakennuttamista, jossa
ryhmä edellä mainitussa tarkoituksessa perustaa
asunto-osakeyhtiön tai muun asuntoyhteisön, jolle
rakennutetaan vastaavasti.
Valiokunta pitää hyvänä lakiehdotuksen 2 §:ään
sisältyvää rajausta, jonka mukaan lain säännöksiä ei
sovelleta, jos tarkoituksena on ryhmärakennuttaa yhteensä enintään
kolme asuntoa. Esimerkiksi paritalon rakennuttamiseen ei siten ole
pakko soveltaa ehdotettua lakia, mikä on perusteltua hallinnollisen
taakan välttämiseksi.
Valiokunta toteaa, että ryhmärakennuttamisessa
asukkaiden vaikutusmahdollisuudet tilaratkaisuihin toteutuvat tavallista
paremmin. Ryhmärakennuttamisen kautta myös kerrostaloasumiseen
saadaan enemmän mahdollisuuksia yksilöllisiin
ratkaisuihin. Yksilöllisille ratkaisuille on yhä enemmän
kysyntää, samanaikaisesti kun toisaalta yhteisöllisyyttä arvostetaan
ja asumiseen liittyvät ratkaisut voivat saada uusia muotoja.
Ryhmärakentamiseen sitoutunut joukko voi halutessaan luoda
tilaratkaisuin yhteisöllisyyden tunnetta ja toimintatapoja.
Monissa ryhmärakentamisen hankkeissa onkin enemmän yhteistiloja
kuin yleensä, ja siten hankkeet voivat toimia edelläkävijöinä uudenlaisten
palvelu- ja hoivaratkaisujen kokeilussa.
Valiokunta pitää asuntomarkkinoiden terveen
toiminnan ja myös segregaation ehkäisemisen kannalta
tärkeänä asuntotuotannon ja asuinalueiden
rahoitus- ja hallintamuotojen monipuolisuutta. Yleistyessään
ryhmärakennuttamisella voi olla osansa yhtenä rakennuttamisen muotona,
joka edistää markkinoiden toimintaa ja kohtuuhintaisen
asumisen tavoitteen toteutumista. Se myös tekee kustannukset
näkyvämmiksi ja voi sitä kautta haastaa
perinteiset toimijat hinnallaan.
Hallituksen esitys on tarpeen, sillä lainsäädännön
puuttuessa ryhmärakennuttamishankkeiden menettelytavat
ovat olleet vaihtelevia, mikä on vaikeuttanut rahoituksen
saamista. Lainsäädäntö on tarpeen
myös hankkeeseen osallistuvien suojaksi sekä rakennuttajakonsulttien
aseman selkeyttämiseksi. Huomion arvoista on, että lakiehdotuksessa
rakennuttajakonsultin vastuu on tavanomaista laajempi. Rakennuttajakonsultin
on myös otettava pakollinen vastuuvakuutus niiden vahinkojen
korvaamiseksi, joista hän on lain mukaan vastuussa.
Valiokunta korostaa, että hankkeen onnistumisen kannalta
on ratkaisevaa, että siinä on ammattitaitoiset
suunnittelijat ja osaavat rakentajat sekä muut toteuttajat.
Rakennuttajakonsulttivetoinen ryhmärakennuttaminen lienee
tulevaisuudessa yleisin ryhmärakennuttamisen muoto, mutta
kaikki toteutusmuodot ovat tarpeen. On arvioitu, että konsulttiyrittäjien
määrä lisääntyy. Rakennuttajakonsulttien
osaamistasoon on tarpeen kiinnittää jatkuvaa huomiota.
Valiokunta toteaa, että ehdotettu laki ei sisällä säännöksiä rakennuttajakonsulttien
kelpoisuusvaatimuksista.
Valiokunta korostaa, että uuden lainsäädännön
lisäksi parhaiden käytäntöjen
sekä sopimus- ja toimintamallien luominen on tärkeää.
Esimerkiksi mallisopimukset on tarpeen saattaa yleisesti saataville
ja ryhmärakennuttamisesta kiinnostuneiden hyödynnettäväksi.