Perustelut

Ympäristövaliokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan ja viitaten aikaisempiin lausuntoihinsa komission energia- ja ilmastopaketista (YmVL 7/2008 vp, YmVL 8/2008 vp, YmVL 9/2008 vp ja YmVL 15/2008 vp) uudistaa niissä esittämänsä kannanotot ja painottaa yleisellä tasolla edelleen sitä näkemystä, että EU:n tulee jatkossakin toimia aktiivisen ilmastopolitiikan edelläkävijänä. Kansainvälisestä taloustilanteesta huolimatta ilmastonmuutoksen haasteisiin on vastattava tehokkailla toimenpiteillä, koska ilmastonmuutoksen pysäyttäminen nyt on huomattavasti halvempaa kuin siirtää toimenpiteet myöhäisempään ajankohtaan.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n arvio hiilidioksidin 445—490 ppm:n pitoisuustasosta ja noin kahden asteen lämpötilannoususta ei näyttäisi viimeisimpien tietojen mukaan toteutuvan, vaan lämpötilan nousu voi olla oletettua suurempaa. Uusimpien arvioiden mukaan hiilidioksidin tavoitetaso saatetaan jatkossa joutua asettamaan jopa 350 ppm:n pitoisuustasoon. Ilmastonmuutoksen haaste vaatii siten entistä mittavampia päästövähennyksiä tulevina vuosikymmeninä. Tämänkin vuoksi on tärkeää, että kasvihuonekaasupäästöt pystytään kääntämään mahdollisimman nopeasti selvään laskuun.

Valiokunta viittaa tässä myös uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisen jatkokirjelmää koskevaan lausuntoonsa YmVL 28/2008 vp, päästökauppadirektiivin tarkistamisen jatkokirjelmää koskevaan lausuntoonsa YmVL 30/2008 vp sekä hiilidioksidin geologista varastointia koskevan jatkokirjelmän lausuntoonsa YmVL 31/2008 vp.

Keskeistä on saavuttaa aiemmin sovitut päästövähennystavoitteet toteuttava ratkaisu mahdollisimman nopeasti. Vaikuttavuuden varmistamiseksi valiokunta katsoo, että on tärkeää vahvistaa mekanismeja, joilla kaikki EU:n jäsenmaat saadaan käytännössä toteuttamaan päästövähennystoimet. Ilmasto- ja energiapaketin vaikutuksia tulee pyrkiä arvioimaan kokonaisuutena, koska paketin osat vaikuttavat toisiinsa ja toteutustavoilla on erilaisia vaikutuksia.

Aikaisemmissa kannanotoissaan esittämänsä lisäksi valiokunta kiinnittää erityisesti huomiota seuraaviin näkökohtiin.

Valiokunta tukee ilmasto- ja energiapaketin perusrakenteiden säilyttämistä ehdotusten mukaisena ja myös -16 prosentin päästövähennystavoitetta. Taakanjakopäätöksen toimeenpano edellyttää Suomessa keskeisillä päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla merkittäviä päästöjen vähennystoimia. Vuonna 2020 päästökaupan ulkopuolisen sektorin kasvihuonekaasupäästöjen tulee olla noin 6 miljoonaa CO₂-tonnia pienemmät kuin vertailutilanteessa vuonna 2005. Hallitus on tehnyt tarvittavista toimenpiteistä tarkemmat ehdotukset osana kansallista ilmasto- ja energiastrategiaaVNS 6/2008 vp. Pitkän aikavälin ilmastostrategia., jonka käsittelyn eduskunta on aloittanut.

Valiokunta tukee myös edellä esittämäänsä viitaten tarvittaessa tehokasta siirtymistä 30 prosentin päästövähennysvelvoitteeseen. Sopimuksen voimaantulon sijasta EU:n ratifiointipäätöksen tulisi laukaista siirtyminen tiukempaan kansainvälisen sopimuksen mukaiseen velvoitteeseen. Viivytyksetön siirtyminen tiukempaan velvoitteeseen on perusteltua myös siksi, että siten tuetaan eurooppalaisen ympäristöteknologian kehittämistä ja käyttöönottoa ja vahvistetaan Euroopan kilpailukykyä.

Valiokunta tukee riittävän joustavuuden turvaamista päästövähennysvelvoitteiden toimeenpanossa. Mekanismien hyödyntämismahdollisuuden kasvaminen voi olla perusteltua esimerkiksi siirryttäessä 30 prosentin päästövähennysvelvoitteeseen. Joustavuus tulee kuitenkin turvata kunkin sektorin sisällä. Päästökauppasektorin ja sen ulkopuolisten sektoreiden välistä päästövähennysyksiköiden siirtoa ei tulisi hyväksyä, koska se voi aiheuttaa päästöoikeuksien hintaan epävarmuutta. Lisäksi lähtokohtana tulee edelleen olla hankemekanismien (JI, yhteistoteutus ja CDM, puhtaan kehityksen mekanismi) täydentävyys siten, että kotimaisin toimin on toteutettava vähintään 50 prosenttia velvoitteesta.

Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan myös nieluja koskevan epävarmuuden osalta ja katsoo, että niihin voidaan ottaa kantaa vasta sitten, kun laskentasäännöistä päästään sellaiseen yhteiseen lopputulokseen, että lukujen vertailu on tarkoituksenmukaista ja rooli osana kansainvälistä sopimusjärjestelmää arvioitavissa.