Perustelut
Valiokunta on tarkastellut valtiosopimusselvitystä toimialaansa
kuuluvilta osin. Selvityksessä tarkastellaan merkittävimpiä ympäristösopimushankkeita,
kuten ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus, biologista monimuotoisuutta
koskeva yleissopimus, kansainväliset kemikaali- ja jätesopimukset,
villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien
kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus, otsonikerrosta
heikentäviä aineita koskeva Montrealin pöytäkirja
sekä tiedonsaantia, kansalaisten osallistumisoikeutta sekä muutoksenhakua
ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskeva Århusin
yleissopimus.
Valiokunta pitää selvitystä selkeänä ja
rakenteellisesti toimivana, kun siinä keskitytään
Suomen kannalta keskeisiin sopimushankkeisiin tarkasteluajanjaksona.
Selvitys on hyödyllinen myös antaessaan horisontaalisen
kuvan eri ministeriöiden vastuulle kuuluvista sopimusprosesseista.
Valiokunta toteaa, että näistä erityisesti
ilmastonmuutosta koskeva yleissopimus on tarkasteluajanjaksona saavuttanut
yhä keskeisemmän aseman maailmanlaajuisessa työssä ilmastonmuutoksen
hillitsemiseksi. Ilmastonmuutos on suurin ihmiskuntaa kohtaava uhka,
jonka torjumiseksi tarvitaan vaikuttavia toimenpiteitä nopealla
aikataululla. Eurooppa-neuvoston aiempien linjausten mukaisesti
kansainvälisten neuvottelujen tavoitteena on, että maapallon
keskilämpötilan nousu rajoitetaan alle 2 °C:n
esiteolliseen aikaan verrattuna, mikä merkitsee kehittyneiden
maiden velvoitetta vähentää kasvihuonekaasupäästöjään
25—40 % perusvuoden 1990 tasolta vuoteen 2020
mennessä ja vuoteen 2050 mennessä 80—95 % vuoden
1990 tasolta.
Kansainvälisten ilmastosopimusneuvottelujen koordinointivastuu
ja kantojen valmisteluvastuu kuuluu Suomessa ympäristöministeriölle.
Valiokunta on seurannut aktiivisesti sopimusneuvotteluja myös
selvityksen kattamana ajanjaksona osallistuen myös ilmastosopimuksen
osapuolikokouksiin. Valiokunta pitää parlamentaarisen
valvonnan suorittamisen sekä välittömän
tiedonsaannin kannalta tärkeänä, että se on
voinut osallistua vuosittaisiin osapuolikokouksiin. Valiokunta
on myös pyytänyt ympäristöministeriöltä säännönmukaisesti
katsausta sopimusneuvottelujen kehittymisestä, minkä lisäksi
ajantasaista tietoa on saatu E-kirjelmien muodossa ministerineuvostojen
päätösasioiden valmistelumenettelyjen
kautta.
Valiokunta pitää Suomen aktiivista otetta
tarkasteluajanjaksona kansainvälisissä ilmastosopimusneuvotteluissa
erinomaisena. Erityisesti Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella Nairobissa
järjestetyn osapuolikokouksen valmistelu ja koordinointi
onnistui, ja Suomi selvisi erityisvastuustaan hyvin. Valiokunta
katsoo, että Kööpenhaminan 2009 kokouksen
onnistuminen on valtava haaste, johon myös Suomen tulee
panostaa kaikki osaamisensa. Vuoden 2012 jälkeisen kattavan
ja kunnianhimoisen ilmastosopimuksen aikaansaamisessa ei ole varaa
epäonnistua. Valiokunta korostaa tässä yhteydessä,
että resurssit sopimusneuvotteluihin täysipainoiseksi osallistumiseksi
on turvattava hallinnon supistamispaineista huolimatta. Suomen tulee
olla osaltaan aktiivinen kansainvälinen toimija kattavan, sitovan
ja vaikuttavan sopimuksen aikaansaamiseksi sekä riittävän
rahoituksen turvaamiseksi kehitysmaille, jotta voidaan helpottaa
niiden siirtymistä ympäristöystävällisiin
teknologioihin ja sopeutumista ilmastonmuutoksen seurauksiin.
Valiokunta pitää onnistuneena Suomen aloitteesta
liikkeelle lähtenyttä ja toteutettua synergiaprosessia,
jonka toimintamallissa keskeisenä ajatuksena oli "alhaalta
ylöspäin" -asenteella luotu menettelytapa sopimusten
välisen hallinnollisen, oikeudellisen ja ohjelmallisen
yhteistyön kehittämisessä. Tämä sopimustenvälisen yhteistyön
tiivistämisprosessi koski Baselin sopimusta (vaarallisten
jätteiden rajat ylittävät siirrot), Rotterdamin
sopimusta (vaarallisten aineiden vienti ja tuonti) ja Tukholman
sopimusta (pysyvät orgaaniset yhdisteet). Vastaavasti synergiahyötyjä on
pyritty aikaansaamaan ilmastosopimuksen, biodiversiteettisopimuksen
ja aavikoitumissopimuksen välillä. Valiokunta
tukee Suomen osallistumista synergiaprosessiin jatkossakin huomattavan
korkealla profiililla.
Valiokunta korostaa myös Itämeren suojelua koskevien
sopimusjärjestelyjen suurta merkitystä ja sopimusten
vaikuttavuuden arviointia ja kehittämistä. Itämeren
suojelukomission HELCOMin Itämeren toimenpideohjelman
toteuttaminen on keskeinen väline Itämeren tilan
parantamiseksi. Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMOn
piirissä tulisi kuitenkin sopia tarvittavista päästörajoituksista
ja suojelutoimista, jotta niillä olisi kansainvälistä sitovuutta,
koska HELCOM on vain rantavaltioiden välinen sopimusjärjestelmä,
jonka päätöksetkin ovat suositusluonteisia.
Itämeren heikko tila edellyttää tiukkoja
rajoituksia kaikille päästöille. Merkittävää onkin,
että IMOn meriympäristön suojelukomitean
hyväksymä ilmansuojeluliite sopimuksen tarkoittamilla
erityisalueilla (PSSA), kuten Itämerellä, tulee
voimaan 1.7.2010. Liitteellä rajoitetaan laivojen typenoksidi-
ja rikkioksidipäästöjä. Suomen
johdolla on myös valmisteltu esitys IMOlle matkustaja-alusten
käymäläjätevesisäännösten
tiukentamiseksi Itämerellä. Valiokunta pitää muun
ohella mainittuja toimia erittäin tärkeinä katsoen,
että aktiivinen rooli tulee säilyttää ja
pyrkiä hyödyntämään
myös EU:n Itämeri-strategiaa suojelutoimien tehostamiseksi
ja uusien rahoitusmahdollisuuksien edistämiseksi.
Valiokunta pitää hyvänä,
että uudistetussa valtiosopimusoppaassa korostetaan ennakkopainotteista
tietojen antamista eduskunnalle. Valtiosopimusoppaan mukaan eduskunnalle
tulee antaa tietoja jo kansainvälisten sopimusten valmisteluvaiheessa.
Menettelyä tulee oppaan mukaan soveltaa sisältönsä puolesta
merkittäviin sopimuksiin, jotka sisältäisivät
eduskunnan toimivaltaan kuuluvia määräyksiä.
Tällaisia ovat etenkin merkittävät sopimukset,
jotka sisältäisivät lainsäädännön
alaan kuuluvia määräyksiä taikka
joilla olisi merkittäviä budjettivaikutuksia.
Koska EU:ssa päätettävien sopimusten
osalta eduskunnan osallistumista ja tietojensaantioikeutta koskevat
säännökset sisältyvät
perustuslain 96 ja 97 §:ään, erillistä tarvetta
harkinnanvaraiseen tietojenantamiseen ei yleensä ole, jos eduskunnalle
annetaan tietoja sopimuksesta EU-asiana mainittujen pykälien
nojalla.
Lisäksi valtiosopimusoppaassa korostetaan, että perustuslain
47 §:n 1 momentissa ilmaistu eduskunnan tietojensaantioikeus
sisältää yhtäältä valtioneuvoston
velvollisuuden oma-aloitteisesti toimittaa eduskunnan tarvitsemat
tiedot ja toisaalta velvollisuuden toimittaa eduskunnan pyytämät
tiedot. Lisäksi todetaan, että ministeriön
olisi kuitenkin syytä olla etukäteen yhteydessä asianomaiseen
valiokuntaan asianmukaisten käytänteiden luomisessa
tietojenvaihdon toteuttamiseksi. Valiokunta pitää erityisen
hyvänä ministeriön aktiivisuutta korostavaa
kehotusta ja odottaa, että ministeriöt toimivat
tämän mukaisesti.