Perustelut

Valiokunta pitää lakiesitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Esityksellä saatetaan EU:n lannoiteasetus osaksi Suomen lainsäädäntöä, mutta samalla myös selvennetään voimassaolevaa lainsäädäntöä. Valiokunta pitää hyvänä lannoitevalmistelain keskeistä tavoitetta lannoitevalmisteiden käytöstä ympäristölle aiheutuvien haittojen vähentämisestä. Lannoitevalmisteiden valmistuksessa, markkinoille saattamisessa ja käytössä on varmistuttava siitä, että toiminnasta ei aiheudu vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle tai turvallisuudelle, kasvien terveydelle taikka ympäristölle. Keskeiset keinot tavoitteen toteuttamiseksi sisältyvät lannoitevalmisteiden laatuvaatimuksia, valvontaa ja laitosten hyväksymismenettelyä koskeviin säännöksiin.

Valiokunta toteaa, että uusi lainsäädäntö hahmottuu melko vaikeasti, koska se on puitelainsäädännön tyyppistä. Lainsäädännön sisältö, kuten vaara ihmisten tai eläinten terveydelle tai turvallisuudelle, kasvien terveydelle tai ympäristölle, konkretisoituu vasta asetustasoisessa sääntelyssä. Ministeriön asetuksissa ja niiden liitteissä on tarkoitus yksityiskohtaisesti säätää esimerkiksi ihmisten, eläinten ja kasvien taudinaiheuttajien sallituista tai niitä indikoivista raja-arvoista ja sallittujen raskasmetallien tai muiden haitallisten aineiden enimmäispitoisuuksista. Valiokunnalla on ollut käytettävissä asetusluonnos liitteineen.

Lannoitevalmisteiden valmistuksen ja markkinoille saattamisen valvonta siirtyy ehdotuksen mukaan selkeästi valmistajan vastuulle. Omavalvonnalla ja viranomaisten suorittamalla valvonnalla voidaan turvata lain tavoitteiden saavuttaminen. Valvonta laajenee koskemaan myös lannoitevalmisteiden käytön valvontaa. Valiokunta pitää hyvänä, että ehdotuksessa korostetaan lisäksi valvovan viranomaisen velvollisuutta antaa ohjeita ja neuvontaa toiminnanharjoittajille.

Laitoshyväksyntää koskevalla vaatimuksella yhdenmukaistetaan laitoshyväksyntä koskemaan myös muita orgaanisia lannoitteita ja maanparannusaineita koskevia laitoksia kuin lannoitevalmisteita eläimistä saatavista sivutuotteista valmistavia laitoksia.

Lannoitevalmistelakia ei sovelleta lannoitteiden, lannoitevalmisteiden eikä lannan hyödyntämiseen maanparannusaineena, vaan siitä säädetään ympäristölainsäädännössä (erityisesti valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta, 931/2000 ja valtioneuvoston päätös puhdistamolietteen käytöstä maanviljelyksessä, 281/1994). Ympäristö- ja lannoitelainsäädännön välisen rajanvedon epäselvyyttä on pyritty ehdotuksessa poistamaan, mutta hallintomenettelyissä tulisi edelleen olemaan jonkin verran päällekkäisyyttä.

Valiokunta kiinnittää maa- ja metsätalousvaliokunnan huomiota tarpeeseen yhteensovittaa eri lakien mukaiset menettelyt siten, että päällekkäisyydet poistetaan ja varmistetaan yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoissa syntyvien lietteiden asianmukainen käsittely siten, että maanparannusaineena käytettävien lietteiden ravinne- ja raskasmetallipitoisuudet eivät ylitä sallittuja pitoisuuksia.

Valiokunta painottaa maaperän suojelun tavoitteen tehokasta huomioon ottamista ja pitää ehdotettuja uudistuksia tärkeinä lannoitevalmisteiden raskasmetallipitoisuuksien ylitysten sekä kasvi-, ihmis- ja eläintautiriskien ehkäisemiseksi. Suomi on EU:hun liittyessään saanut oikeuden pitää voimassa kansallinen lainsäädäntönsä, joka koskee kadmiumin enimmäismäärän rajoittamista lannoitteissa. Poikkeamisoikeus päättyy 31.12.2005, ja Suomi on pyytänyt komissiota jatkamaan oikeuden voimassaoloa. Valiokunta pitää poikkeamisoikeuden säilymistä erittäin tärkeänä ja katsoo, että kadmiumpitoisten lannoitteiden käytön estämiseen EU:n sisämarkkinoilla tulee kiinnittää Suomessa erityistä huomiota. Valiokunta katsoo, että Suomen tulee edelleen toimia sen suuntaisesti, että koko yhteisön alueelle saadaan voimaan sama kadmiumraja-arvo kuin Suomessa nyt. Lakiehdotuksen markkinavalvonnalle perustuvan nykyistä tehokkaamman valvontamenettelyn avulla voidaan ehkäistä korkeita raskasmetallipitoisuuksia sisältävien lannoitteiden käyttöä.

Valiokunta kiinnittää maa- ja metsätalousvaliokunnan huomiota siihen, että teollisuuden sivutuotteiden käytön lisääntymisestä ympäristölle aiheutuvien riskien kasvaminen on otettava erityisesti huomioon. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan myös tutkimustarve sivutuotteista valmistettujen lannoitevalmisteiden vaikutuksesta maaperään, vesiin, ilmaan, kasvinviljelyyn ja satojen laatuun on erittäin suuri.

Valvonnan tehokkuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota, sillä voimakkaasti yleistynyt Internetin välityksellä tapahtuva verkkokauppa asettaa uusia haasteita lisätessään yksittäisten lannoite-erien suoratuontia lähialueilta.

Valiokunta korostaa, että elintarvikkeiden tuotantoketju tulee nähdä yhtenä kokonaisuutena, jossa huomio kiinnitetään tuotteen laatuun alkutuotannosta kuluttajalle saakka, valvonta on aukotonta ja tuotteiden alkuperä jäljitettävissä.

Toimivan valvonnan turvaamisen ohella valiokunta pitää tärkeänä sitä, että lakiesityksen avulla paitsi ehkäistään haittojen aiheutuminen, myös edistetään teollisuuden lannoitetarkoituksiin soveltuvien sivutuotteiden ja ylijäämämaiden hyötykäyttöä. Samanaikaisesti on tarpeen kiinnittää nykyistä enemmän huomiota esimerkiksi metsäteollisuuden jätetuhkan käyttöön metsänparannusaineena, sillä tuhkan sisältämien raskasmetallien liukoisuus voi vaihdella suuresti ja vaikutus ympäristössä olla hyvinkin erilainen eri tapauksissa.

Valiokunta toteaa tyytyväisyydellä, että lakiehdotukseen sisältyvää lannoitevalmistajien ilmoitusvelvollisuutta tuotteiden määristä ja ravinnepitoisuuksista voidaan hyödyntää esimerkiksi kasvihuonekaasujen päästölaskennassa ja velvollisuus palvelee siten muitakin tavoitteita kuin lain välitöntä valvontaa.

Valiokunta kiinnittää maa- ja metsätalousvaliokunnan huomiota siihen, että laissa ei oteta huomioon kysymystä geenimuunneltujen tuotteiden käyttämisestä raaka-aineena lannoitevalmisteita valmistettaessa tai niiden merkitsemisestä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan suomalaiset lannoitevalmisteiden valmistajat eivät käytä geenimuunneltuja tuotteita valmisteissaan. EU:n lannoiteasetus ja sivutuoteasetus eivät sisällä määräyksiä geenimuunneltujen tuotteiden käyttämisestä raaka-aineena lannoitevalmisteissa, vaan merkintöjä vaaditaan ainoastaan elintarvikkeilta ja rehuilta. Pakkausmerkintöjä koskevia vaatimuksia tulisi yleisemminkin selventää ja tarkentaa siten, että niistä ilmenevät kaikki ympäristölle tai terveydelle haitalliset ainesosat.

Valiokunnalle on esitetty, että lakiin tulee sisällyttää voimassaolevaan lannoitelakiin sisältyvää ns. ankaralle vastuulle perustuvaa vahingonkorvaussäännöstä vastaava sääntely. Vahingonkorvausvelvollisuussäännös suojaa voimassaolevan lain mukaan tehokkaasti ammattimaista maanviljelystoimintaa harjoittavia elinkeinonharjoittajia lannoitevalmisteen virheellisyystilanteessa. Siinä lähtökohtana on lannoitevalmisteen valmistajan, pakkaajan, maahantuojan tai muun markkinoille saattajan velvollisuus korvata virheellisestä lannoitetuotteesta aiheutunut vahinko.

Lakiehdotukseen ei sisälly vahingonkorvaussäännöstä, sillä lähtökohtana on pidetty maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintöä MmVM 6/1997 vp, jossa katsotaan, että tuoteryhmäkohtaisilla toisistaan poikkeavilla säännöksillä ei ole asiallista perustetta ja että erot aiheuttavat käytännössä tarpeetonta epätietoisuutta ja sekaannusta. Ratkaisua on perusteltu myös sillä, että lainsäädäntö on muutoinkin muuttunut tuotevastuulain soveltamisalan laajennuttua koskemaan myös maatalouden alkutuotteita. Kauppalakiin (355/1987) perustuvaan vahingonkorvaussääntelyyn siirtymisen ei ole arvioitu olennaisesti lisäävän ammattimaisesti harjoitettuun maanviljelyyn liittyviä riskejä.

Valiokunta esittää, että maa- ja metsätalousvaliokunta arvioi huolellisesti esitettyjä lähtökohtia, koska vahingonkorvaussäännöksellä voi olla välillistä, ennaltaehkäisevää merkitystä myös ympäristönsuojelun näkökulmasta. Teoreettisen yhdenmukaisuuslähtökohdan ohella lainsäädäntöratkaisulle tulee olla myös pitävät käytännölliset perusteet. Lainsäädännön tulee tukea kuluttajien luottamusta maataloustuotannon turvallisuuteen ja korostaa tuottajan vastuuta myös alkutuotteiden laadusta. Maanviljelijän oikeusaseman selvittämiseksi on kauppalakiin perustuvan oikeudellisen aseman arvioiminen välttämätöntä.

Lopuksi valiokunta huomauttaa, että lakiehdotuksen 3 §:ään tulee lisätä puuttuva viittaus lakiin vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005).