Perustelut

Valtioneuvosto hyväksyi Suomen kansallisen toimenpideohjelman 13.10.2005, minkä jälkeen se toimitettiin EU:n komissiolle. Komissio arvioi jäsenmaiden laatimat toimenpideohjelmat ja julkaisee niistä raporttinsa tammikuussa 2006. Ohjelma on näin ollen komission käsiteltävänä, eikä siihen voida enää tässä vaiheessa tehdä muutoksia. Valiokunta on siksi arvioinut ohjelmaa vain yleisluontoisesti.

Valiokunta toteaa, että kestävä kehitys -näkökulma tuli osaksi Lissabonin strategiaa Göteborgin huippukokouksen tuloksena. Uudistetussa Lissabonin strategiassa kestävä kehitys on aikaisempaa vankempi osa kasvun ja työllisyyden edistämistä painottavaa strategiaa.

Lissabonin strategia ja kestävän kehityksen strategia luovat yhdessä perustaa eurooppalaiselle talous- ja yhteiskuntamallille. Molemmissa painotetaan globaalia toimintaympäristöä, resurssitehokkuutta ja innovaatioiden sekä käyttäytymistapojen muutoksen ja eri sidosryhmien yhteistyön merkitystä. Lissabonin strategian tavoitteiden toteutumisella voidaan luoda edellytyksiä pitkän aikavälin kestävän kehityksen strategian edistämiselle, ja vastaavasti kestävän kehityksen strategia voi tukea Lissabonin strategian keskipitkän aikavälin tavoitteita. EU:n tasolla strategioiden välistä suhdetta on kuitenkin tarpeen tarkentaa, jotta ne muodostaisivat hallitun kokonaisuuden.

Valiokunta pitää hyvänä, että rakennemuutosta ja kestävää kehitystä tukeva energia- ja ilmastopolitiikka on nostettu Suomen toimenpideohjelman yhdeksi painopistealueeksi. Kunnianhimoisen tavoitteen mukaan hallituksen politiikka nojaa taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävään kehitykseen, mikä merkitsee tuotannollisen toiminnan, taloudellisen kasvun ja ympäristönäkökohtien tasapainoista huomioon ottamista. Yksityiskohtaisemmalla tasolla toimenpideohjelmassa käsitellään kuitenkin vain kahta tavoitetta; energiatehokkuuden parantamista ja ympäristöteknologian kehittämistä.

Ympäristö- ja energiakysymykset kytkeytyvät kiinteästi toisiinsa. Suomen tuotantorakenne, ilmasto, sijainti ja maan sisäiset pitkät kuljetusetäisyydet korostavat energiaratkaisujen merkitystä. Ilmastonmuutoksen hillitseminen on niin keskeisesti talous- ja työllisyyspolitiikkaan vaikuttava tekijä, että sen sisällyttäminen kansalliseen toimenpideohjelmaan on perusteltua. Valiokunta toteaa, että toimenpideohjelmaan on tältä osin sisällytetty vain viittauksia valmisteilla olevaan energia- ja ilmastostrategiaan. Toimenpideohjelman täydentäminen tältä osin onkin tarpeen strategian tultua hyväksytyksi. Valiokunta yhtyy näkemykseen uusien ohjauskeinojen tarpeesta ja katsoo, että pitkän ajan politiikkalinjaukset verorakenteen uudistamiseksi ovat tarpeen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Toimenpideohjelman konkreettisempi sisältö ja kasvun ja ympäristönsuojelun synergia sisältyy ympäristöteknologian kehittämistavoitteisiin. Ekotehokkaiden innovaatioiden tukemisella edistetään ympäristötavoitteiden saavuttamista. Edelläkävijän asema ympäristöteknologiaosaajana edistää paitsi ympäristönsuojelua myös yritysten kilpailukykyä. Ympäristöpoliittisilla ohjauskeinoilla voidaan paitsi saavuttaa halutut ympäristötavoitteet myös luoda markkinoita uudelle ympäristöteknologialle. Suomella on korkeatasoista osaamista ympäristöteknologiassa, mutta tutkimustulosten tuotteistamisessa ja viennin onnistumisessa on parantamisen varaa. Ympäristöteknologian maailman markkinat kasvavat yli 10 prosenttia vuodessa, ja markkinoiden arvo on noin 550 miljardia euroa. Markkinoiden kasvun luomia mahdollisuuksia ja edelläkävijäasemaa ei kuitenkaan ole onnistuttu riittävästi hyödyntämään ympäristötekniikan viennissä.

Valiokunta korostaa, että pienet ympäristöteknologiayritykset tarvitsevat tukea kaupallistamisen ja markkinoinnin kehittämisessä, viennin edistämisessä ja vientimarkkinoiden tarpeiden ja potentiaalin kartoittamisessa. Yritysten verkottuminen ja kumppanuuksiin perustuvien liiketoimintamallien luominen on tärkeää markkinauskottavuuden saavuttamiseksi kriittisen massan kautta. Yritysrahoitusta tulee määrätietoisesti edistää tukemalla pilottihankkeita ja referenssilaitoksia. Uudet rahoitusmallit ovat tarpeen ympäristöteknologiainvestointien riskien jakamiseksi. Valiokunta katsoo, että uusien teknologiahankkeiden syntymisen kannustamiseksi tarvitaan selkeitä, pitkän aikavälin linjauksia, joiden varaan toimijat voivat perustaa kannattavuuslaskelmansa ja investointipäätöksensä.

Valiokunta pitää tärkeänä, että kestävän kulutuksen ja tuotannon toimikunnan ohjelmaesitysKestävän kehityksen ja tuotannon toimikunta (KULTU); Vähemmän enemmästä ja paremmin. Ehdotus kansalliseksi ohjelmaksi 16.6.2005. on otettu toimenpideohjelmaan. Ohjelma liittyy YK:n kestävän kehityksen huippukokouksen päätökseen laatia 10-vuotinen puiteohjelma kestävien tuotanto- ja kulutustapojen edistämiseksi. Kestävän kehityksen toimikunta on aloittamassa kestävän kehityksen strategian päivityksen, ja ohjelma muodostaa tälle työlle hyvän pohjan. Talouden ja työllisyyden kasvun tulee tukea kestäviä kulutus- ja elämäntapoja ja johtaa talouden kasvun ja ympäristöhaittojen irtikytkentään niin, että lisääntyvä vauraus tuotetaan yhä vähenevällä ympäristökuormituksella. Toimikunnan esityksistä on nostettu erityisesti esiin materiaalitehokkuuden palvelukeskuksen perustaminen. Luonnonvarojen ja materiaalien säästävä käyttö on yhä tärkeämpi kansainvälinen kilpailukykytekijä, ja siten energia- ja materiaalitehokkuuteen panostamalla voidaan kansallisella tasolla parhaiten lujittaa Lissabonin strategian ja ympäristöpolitiikan välistä yhteyttä.