Perustelut

Yleistä

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Suomella on Kioton sitoumuskaudella vuosina 2008—2012 käytettävissään sallittuja päästömääräyksiköitä 71,1 milj. ekvivalenttisen hiilidioksiditonnin edestä keskimäärin vuodessa, mikä ei riitä kattamaan arvioituja kasvihuonekaasupäästöjä kyseisinä vuosina. Kansallisen energia- ja ilmastostrategian uudistamisen yhteydessä tehdyn linjauksen mukaan päästövelvoitteen hoitamiseen osallistuvat päästökauppasektorin ja sen ulkopuolisten sektoreiden toimijat sekä myös valtio hankkimalla päästöyksiköitä Kioton mekanismeilla 10 Mt:n määrää vastaten.

Kioton mekanismien käytön ensisijainen tavoite on hankkia päästöyksiköitä kustannustehokkaasti. Mekanismien käyttö tulee kuitenkin nähdä myös osana teknologian siirtoa, jolla ilmastonmuutoksen kannalta keskeiset kehitys- ja siirtymämaat saadaan asteittain tiiviimmin mukaan kasvihuonekaasujen vähentämiseen. Mekanismien käytöllä luodaan samalla valmiuksia hyödyntää mekanismien kaltaisia järjestelmiä myös vuoden 2012 jälkeen toteutettavassa ilmastopolitiikassa, jos kansainvälisessä ilmastopolitiikassa kehitys etenee siihen suuntaan. Mekanismien käytöllä suunnataan siten päästöjen vähentämiseen tähtääviä toimia oman maan sijasta kokonaisuuden kannalta edullisimpiin kohteisiin sekä tuetaan kestävää kehitystä maassa, jossa hanke toteutetaan.

Suomen tavoitteena on hankkia omalla hanketoteutuksella päästöyksiköitä 3,7 Mt, josta noin 2,7 Mt puhtaan kehityksen hankkeilla eli CDM-hankkeilla ja 1 Mt yhteistoteutushankkeilla eli JI-hankkeilla vuosina 2006—2012. Hanketoimintaan liittyvien saatavuusriskien vuoksi oman hanketoteutuksen ohella esitetään hankittavaksi noin 3 Mt päästöyksiköitä valtioiden välisen päästökaupan avulla. Osto-ohjelmassa keskitytään sellaiseen päästökauppaan, johon on kytketty päästöjä vähentäviä tai muita ympäristötoimia ns. Green Investment Schemen (GIS) avulla.

CDM-hankkeisiin panostetaan JI-hankkeita enemmän, koska suurissa kehitysmaissa, kuten Kiinassa, Intiassa ja Brasiliassa myyntipotentiaali on suuri ja niissä arvioidaan olevan paremmat hankintamahdollisuudet kuin JI-maissa. Koeohjelman CDM-hankkeita on toteutettu ja vireillä Hondurasissa, El Salvadorissa ja Sambiassa. JI-hankkeita ja kansainvälistä päästökauppaa koskevia neuvotteluja on toistaiseksi käyty Bulgarian, Romanian, Venäjän ja Tsekin tasavallan kanssa. JI-hankkeita on toteutettu Viron ja Ukrainan kanssa. GIS-konseptin toimintamalleja vasta luodaan, eikä sille siten ole kansainvälisiä sääntöjä. GIS-kauppoja on tehty toistaiseksi erittäin vähän. GIS saattaa kuitenkin mahdollistaa suurten päästöyksikkömäärien kustannustehokkaan hankinnan ja sellaisten politiikkatoimien liittämisen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen kohdemaissa, joita JI-hankkeiden kautta ei ole mahdollista toteuttaa (kuten institutionaaliset kehitys- ja koulutushankkeet).

Kioton mekanismien käyttö edistää ympäristöteknologian kehittämistä, siirtoa kehitysmaihin, käyttöönottoa ja yleensä hankkeiden isäntämaiden kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista. Isäntämaat saavat hankkeiden kautta investointeja ja kehittynyttä, vähäpäästöistä teknologiaa. Ulkoasianministeriön päästövähenemien hankintaa Suomelle vv. 2006—2012 koskevassa toimintasuunnitelmaluonnoksessa määritellään CDM:n politiikkaulottuvuuksiksi ilmastopoliittinen ulottuvuus, suomalaisen ympäristöosaamisen ja teknologian siirron edistäminen sekä kehityspoliittinen ulottuvuus.

Ulkoasiainministeriön toimintasuunnitelmaluonnoksen mukaan koeohjelman kokemusten perusteella voidaan arvioida, että muun ohella pienvesivoimahankkeet, tuulienergia, energiamuodon vaihto, biomassahankkeet ja kaatopaikkakaasuprojektit tarjoavat kiinnostavaa potentiaalia hankkeille. Hiilidioksidin varastointi ja muut innovatiiviset ratkaisut voivat tulevaisuudessa tarjota uusia toimintamahdollisuuksia.

Marrakeshissa pidetyssä ilmastosopimuksen sopimusosapuolten seitsemännessä konferenssissa (COP 7) päästiin yhteisymmärrykseen Kioton pöytäkirjan toimeenpanosäännöistä, mukaan lukien mekanismien käyttö ja toimintatavat niiden käytössä. Nämä hyväksyttiin muodollisesti Montrealissa vuonna 2005 (COP 11). Näihin kuuluu ensinnäkin vaatimus mekanismien täydentävyydestä. Teollisuusmaiden mekanismeilla hankkima mahdollisuus ylittää päästökiintiönsä ei saa olla määrällisesti merkittävä. Mitään lukuarvoa tälle täydentävyysvaatimukselle säännöt eivät kuitenkaan määrittele.

Linkkidirektiivin mukaan EU:n jäsenvaltiot voivat sallia, että laitosten toiminnanharjoittajat voivat käyttää Kioton hankemekanismeista saatuja päästövähenemiä päästökaupassa. Kaudella 2008—2012 mekanismien käytön enimmäismäärä asetetaan kansallisessa jakosuunnitelmaesityksessä ja laitoskohtainen raja päästöoikeuksien myöntämispäätöksissä. Kioton mekanismien käyttöä koskevalla lailla luodaan hallinnolliset puitteet suomalaisten oikeushenkilöiden osallistumiselle mekanismien käyttöön, mutta linkkidirektiivi pannaan täytäntöön tältä osin hallituksen esityksellä laiksi päästökauppalain muuttamisesta (HE 161/2006 vp), josta valiokunta antaa lausuntonsa erikseen. Kansallisessa jakosuunnitelmaluonnoksessa esitetään päästökauppasektorin toiminnanharjoittajille mahdollisuutta käyttää hankemekanismeja enintään 11,7 % laskennallisten päästöoikeuksien kokonaismäärästä. Valiokunta pitää tätä perusteltuna lähtökohtana korostaen, että Kioton sopimuksen päästövähennysvelvoitteiden täyttäminen pääasiassa kansallisin toimin on selkeä lähtökohta.

Valiokunta korostaa myös Kioton pöytäkirjaan, osapuolikokousten päätöksiin ja linkkidirektiiviin perustuvien hyväksyttävyyskriteerien merkitystä. Linkkidirektiivin 11 a artiklan mukaan EU:n päästökauppajärjestelmässä ei voida Kioton ensimmäisellä velvoitekaudella eikä sitä edeltävällä kolmivuotiskaudella käyttää maankäytöstä, maankäytön muutoksesta tai metsätaloutta koskevista toiminnoista eikä ydinvoimahankkeista saatuja ERU- tai CER-yksiköitä. Päästökauppalakia koskevan muutosesityksen (HE 161/2006 vp) 51 c §:ssä ehdotetaan säädettäväksi vastaavat rajaukset oikeuteen käyttää hankeyksiköitä. Linkkidirektiivin 11 b artiklan 6 kohta edellyttää, että yli 20 megawattia tuottavien vesivoimahankkeiden osalta jäsenvaltiot varmistavat hankkeita hyväksyessään, että asiaankuuluvat kansainväliset perusteet ja ohjeet otetaan huomioon tällaisia hanketoimintoja kehitettäessä. Kohdassa viitataan erityisesti Maailman patokomission vuoden 2000 marraskuussa valmistuneeseen raporttiinDams and Development — a New Framework for Decision-Making. sisältyviin perusteisiin ja ohjeisiin. Kioton mekanismien käyttöä koskevan lakiehdotuksen 7 §:n 1 momentin 4 kohdassa ehdotetaan CDM-hankkeen hyväksymisen perusteista säädettäväksi viittaamalla Kioton pöytäkirjan ja sen osapuolikokouksen vaatimuksiin. Lakiesityksen perustelujen mukaan hankkeiden hyväksymiselle asetettavat edellytykset on toteutettu viittauksilla Suomea sitoviin kansainvälisiin sopimuksiin ja yhteisölainsäädäntöön siitä syystä, että sääntely voi lähitulevaisuudessakin muuttua.

CDM-hankkeiden hyväksymiskriteerit

Valiokunta korostaa, että hankemekanismeilla tuetun kehityksen tulee olla mahdollisimman kestävää ja päästövähennyspotentiaaliltaan tehokasta. Säädösehdotus on huolellisesti laadittu, mutta erittäin tekninen. Esimerkiksi lain tarkoitusta kuvaavassa 1 §:ssä todetaan lain tarkoituksena olevan luoda hallinnolliset puitteet Kioton mekanismien käyttämiselle, mutta ei kuvata sisällöllisiä tavoitteita, kuten ympäristöteknologian kehittämisen, siirron ja käyttöönoton edistämistä kehitysmaissa ja yleensä hankkeiden isäntämaiden kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen tukemista. Valiokunta esittää talousvaliokunnalle, että se harkitsee näiden, omien päästövähennystavoitteiden saavuttamisen ohella keskeisten sisällöllisten tavoitteiden lisäämistä 1 §:ään.

Kioton pöytäkirjan soveltamissääntöjen perusedellytys hankkeen hyväksyttävyydelle CDM-hankkeeksi on, että sen ilmaston kannalta suotuisia vaikutuksia ei syntyisi ilman siihen osallistuvien toisten maiden panosta (ns. lisäisyysvaatimus). Kioton pöytäkirja ja osapuolikokouksen päätökset edellyttävät lisäksi muun muassa, että CDM-hankkeet edistävät isäntävaltion kestävää kehitystä. Hankkeen kasvihuonekaasujen vähentämistä koskevien vaikutusten tulee myös olla mitattavissa olevia ja pitkäaikaisia.

Lähtökohtaisesti hankkeen isäntävaltio arvioi hanketta hyväksyessään, edistääkö hanke kestävää kehitystä. Isäntävaltio lausuu kirjallisesti hankkeen kestävän kehityksen mukaisuudesta, eikä hanketta voi rekisteröidä CDM-hankkeeksi ilman tätä lausumaa. Myös hankkeen validointiraportin laativa riippumaton toimija (designated operational entity, DOE) lausuu raportissaan hankkeen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisuudesta.

CDM-hankkeeksi hankkeen hyväksyy ja rekisteröi ilmastosopimuksen sihteeristön alaisuudessa toimiva puhtaan kehityksen mekanismin hallintoneuvosto (CDM Executive Board). Hallintoneuvosto valvoo, että syntyneiden päästöyksiköiden syntytapa täyttää Kioton pöytäkirjan ja osapuolikokouksen päätösten vaatimukset, muun muassa kestävän kehityksen mukaisuuden. Hankkeen kestävän kehityksen mukaisuutta sekä sen vaikutusten mitattavuutta ja pitkäaikaisuutta CDM-hallintoneuvosto arvioi hankeasiakirjan ja validointiraportin sisältämien tietojen perusteella.

Valiokunta pitää tärkeänä kestävän kehityksen näkökulman ja yleensä hankkeiden hyväksymiskriteerien eksplisiittistä sisällyttämistä lakiin. Lakiehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa kriteeriperusta tuodaan esiin, mutta pykälätasolla viittaus on vain tekninen. Valiokunta katsoo, että sääntelyn informatiivisuutta voidaan parantaa vaihtoehtoisesti muuttamalla lakiehdotuksen 7 §:n 1 momentin 4 kohtaa siten, että siinä viitataan keskeisiin, tavoitteellisiin hyväksymiskriteereihin seuraavasti: 4) hanke tavoitteidensa ja suunnitellun toteutuksensa puolesta täyttää Kioton pöytäkirjassa ja osapuolikokousten päätöksissä asetetut edellytykset, kuten kestävän kehityksen edistämisen sekä päästövähennysten lisäisyyden, mitattavuuden ja pitkäaikaisuuden; sekä päästökauppadirektiivin 11 b artiklan 6 kohdassa asetetut edellytykset; ja sitä on muutenkin pidettävä toteuttamiskelpoisena.

Muita muutosehdotuksia

Valiokuntakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että lakiehdotuksesta puuttuu todentamistehtävien suorittamista koskeva pykälä. Koska todentaja tulee lain nojalla toimimaan julkisessa hallintotehtävässä, tulee lakiin sisällyttää päästökauppalain tapaan vähintään julkisen hallintotehtävän hoitamisedellytykset kuvaava sääntely esimerkiksi seuraavasti: Todentajan on tässä laissa tarkoitettuja julkisia hallintotehtäviä hoitaessaan noudatettava, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999), sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa (13/2003), hallintolaissa (434/2003) ja kielilaissa (423/2003) säädetään.

Lakiehdotuksen 10 §:n 3 momentin mukaan ympäristöministeriö voi todentajan hyväksyessään asettaa hyväksymispäätöksessä ehtoja, jotka ovat tarpeen todentamisen asianmukaiseksi suorittamiseksi. Valiokuntakuulemisessa on tullut esiin, että tarvetta on myös asetuksenantovaltuudelle. Valiokunta katsoo, että valtuuden voisi sijoittaa 3 momentin loppuun seuraavasti: Ympäristöministeriö voi lisäksi antaa asetuksella tarkempia säännöksiä päästöjen tarkkailusta, päästöistä laadittavasta selvityksestä, todentajan lausunnosta, todentajan hyväksymismenettelystä, hyväksymisen edellytysten arvioinnista ja todentamistehtävän suorittamisesta.

Valiokunta ehdottaa myös lakiehdotuksen 9 §:n 1 momentin 6 kohdan alkuun lisättäväksi hankkeen piiriin kuuluvien päästöjen tarkkailusta (ja hankkeen tuottamien päästövähennysten todentamisesta on hyväksyttävä suunnitelma). Lisäksi esitetään harkittavaksi, onko selvyyden vuoksi tarpeen lisätä lakiehdotuksen 14 §:n 3 momentin loppuun virke: Valtuutuksen antamisesta päättää ympäristöministeriö.