Perustelut

Hallituksen esitys kuuluu sisällöltään ympäristövaliokunnan toimialaan. Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarkoituksenmukaisena ja puoltaa hallituksen esityksen hyväksymistä muuttamattomana seuraavin huomautuksin.

Hallituksen esityksen tarkoittama Marpol-yleissopimuksenAlusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehty yleissopimus ja siihen liittyvä vuoden 1978 pöytäkirja, ns. Marpol 73/78 -yleissopimus, SopS 51/83. käymäläjäteveden aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä koskeva liite IV on tehty jo vuonna 1973. Liite ei kuitenkaan tullut voimaan yhtä nopeasti kuin muut yleissopimuksen liitteet. Tämän vuoksi kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMO:ssa sovittiin periaatteellisella tasolla liitteen muuttamisesta jo ennen liitteen kansainvälistä voimaantuloa. Liite tuli lopulta kansainvälisesti voimaan syyskuussa 2003 ja mainitut muutokset hyväksyttiin vuonna 2004.

Yleissopimuksen IV liitteen mukaan käymäläjäteveden tyhjentäminen aluksesta mereen on tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta kiellettyä. Poikkeukset ovat kuitenkin käytännössä varsin laajat. Käsittelemätöntä käymäläjätevettä saa päästää veteen etäämpänä kuin 12 meripeninkulman päässä lähimmästä maasta silloin, kun alus on kulussa ja kulkee vähintään neljän solmun nopeudella. Lisäksi käymäläjätevettä saa päästää mereen etäämpänä kuin kolmen meripeninkulman päässä lähimmästä maasta sellaisen hyväksytyn laitteiston kautta, joka hienontaa ja desinfioi käymäläjäteveden.

Muutetun liitteen mukaan rantavaltioilla on oikeus sallia käymäläjäteveden tyhjentäminen mereen vieläkin lievemmin edellytyksin. Tällöin rantavaltiolla ei ole myöskään velvollisuutta järjestää käymäläjätevesien vastaanottoa satamissaan. Ns. HELCOM-sopimuksen eli Helsingin sopimuksenItämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskeva vuoden 1992 yleissopimus. osapuolet ovat kuitenkin sopineet, ettei rantavaltion mahdollisuutta lievempiin määräyksiin sovelleta Itämeren alueella. HELCOM-sopimuksen vastaavat käymäläjätevesimääräykset koskevat lisäksi kaikkia aluksia mukaan lukien huviveneet, joissa on käymälä, sekä alukset, joiden vetoisuus on alle 400 tonnia.

Lainsäädännön osalta on huomioon otettava lisäksi se, että Suomessa on voimassa HELCOM:in suositukseen ja EU:n alusjätedirektiiviin 200/59/EY perustuva käymäläjäteveden jättöpakko ja ns. ei erityismaksua -järjestelmä. Ei-erityismaksua -järjestelmä on koskenut öljyisiä jätteitä vuodesta 2000. Vuoden 2004 alusta tuli voimaan alusjätelain muutos (933/2003), jolla aluksella syntyvät kiinteät jätteet ja käymäläjätevedet liitettiin ei erityismaksua -järjestelmään, jossa perittävät maksut eivät riipu jätetyn jätteen määrästä. Sääntely tuli kuitenkin käytännössä voimaan vasta siirtymäajan jälkeen 1.9.2004 eli 12 kk Marpol-sopimuksen IV liitteen kansainvälisen voimaantulon jälkeen.

Ei erityismaksua -järjestelmän tarkoitus on kannustaa jätteiden määrän vähentämiseen. Järjestelmän tarkoituksena on luoda tilanne, jossa ei synny taloudellista houkutinta päästää jätettä mereen, koska satamassa on joka tapauksessa maksettava ei erityismaksua -järjestelmän mukainen maksu. Säännöllisessä liikenteessä oleville aluksille, joilla on jätehuoltosopimus pätevän jätehuoltoalan yrityksen tai sataman kanssa, voidaan myöntää poikkeus jättöpakosta, jolloin niiden ei myöskään tarvitse maksaa ei erityismaksua -järjestelmän mukaista maksua jätteistä tai jätevesistä. Valiokunnan huomiota on kuitenkin kiinnitetty siihen, että järjestelmää sovelletaan käytännössä sekavasti, jos lainkaan, eikä se siten toimi tarkoitetulla tavalla. Käsittelemätön käymäläjätevesi kuuluu ei erityismaksua -järjestelmään, mutta jätevettä ei ole pakko jättää maihin, jos alus purjehtii aluevesien ulkopuolellakin. Käsitelty käymäläjätevesi ei kuulu lainkaan ei erityismaksua -järjestelmän piiriin. Valiokunta pitää tärkeänä, että valvontaa tehostetaan ja koulutusta ja neuvontaa sekä itse järjestelmää kehitetään toimivaksi.

Valiokunta kiinnittää liikenne- ja viestintävaliokunnan huomiota siihen, että Marpol-yleissopimuksen IV liitteen vaatimukset ovat HELCOM:in piirissä sovitusta lievennyskiellosta huolimatta Itämeren ja Suomenlahden tilaan nähden aivan liian löysät. Ei erityismaksua -järjestelmä ei vaikuta tilanteeseen millään tavoin olennaisesti. Liitteessä IV tarkoitettujen laitteistojen avulla voidaan ainoastaan desinfioida jätevesi eli poistaa siitä lähinnä kolibakteerit sekä hienontaa aines visuaalisen haitan vähentämiseksi. Keskeisiä rehevöitymisen aiheuttajia eli fosforia ja typpeä laitteistot eivät poista tai vähennä. Etäisyysvaatimuksilla ei ole rehevöitymisongelman kannalta mitään merkitystä, koska ravinteet jäävät kuormittamaan merta niiden päästöpaikasta riippumatta. Noin 2 000 matkustajan risteilyalus kuormittaa siten käymäläjätevedet mereen laskiessaan Itämerta suunnilleen vuosittain yhtä paljon kuin 40 000 asukkaan kaupunki, jonka jätevedet puhdistetaan asianmukaisessa jätevedenpuhdistamossa.

Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että osa risteilyaluksista kerää omaehtoisesti kaikki jätevedet varastotankkeihin ja toimittaa ne satamassa viemäriverkostoon. Yllättävän moni kuitenkin päästää jätevedet mereen.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että käymäläjätevesiä koskevia vaatimuksia Itämerellä tiukennetaan mahdollisimman pian. Itämeren tila ei ole ravinnepäästöjen vähenemisestä huolimatta toipunut samassa suhteessa, vaan rehevöitymiskehitys on jatkunut ja osin pahentunut. Lisätoimenpiteet ravinnekuormituksen vähentämiseksi ovat välttämättömiä ja kiireellisiä. Vesien tilan heikkenemisen estämiseen ja hyvän tilan saavuttamiseen velvoittaa myös EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi. Puitedirektiivin tavoitteena on saavuttaa kaikkien vesien, myös rannikkovesien hyvä ekologinen tila vuoteen 2015 mennessä sekä estää vesien tilan heikkeneminen. Tässä tarkoituksessa rannikkoalueille tulee laatia vuoden 2009 loppuun mennessä vesienhoitosuunnitelmat, joissa merialueiden rehevöitymishaittojen vähentäminen on yhtenä keskeisenä lähtökohtana.

Meriliikenne on luonnollisesti vain yksi rehevöitymisen aiheuttajatahoista. Ottaen huomioon Itämeren ja erityisesti Suomenlahden vakavan rehevöitymisongelman on myös meriliikenteen, erityisesti matkustaja-alusten jätevedet saatava yhdyskuntajätevesien käsittelyn piiriin. Samalla valiokunta toteaa, että laivojen ilmaan pääsevät typpipäästöt ovat myös ongelma, johon tulee pystyä suhteellisen nopeasti puuttumaan. Itämeren koko typpilaskeumasta arvioidaan noin 10 % olevan peräisin laivoista.

Edellä olevan perusteella on todettava, että Suomen voimassaoleva lainsäädäntö on hieman tiukempi kuin käymäläjätevesiä koskevan IV liitteen määräykset, mutta erolla ei ole ympäristönsuojelullista merkitystä; kumpaakaan ei voida pitää tasoltaan hyväksyttävänä. Valiokunta katsoo edellä esitetyin perustein, että liite IV tulee kuitenkin hyväksyä, vaikka se ei ole ympäristönsuojelutavoitteiden kannalta hyväksyttävä, koska vain liitteen hyväksymällä Suomi voi osallistua liitteen kehittämistyöhön jatkossa.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että Suomi on asiassa aloitteellinen ja pyrkii aktiivisesti siihen, että HELCOM-sopimuksen jäsenmaat tekevät IMO:lle aloitteen Itämeren nimeämiseksi Marpol-sopimuksen liitteen IV alaiseksi erityisalueeksi, jolla käymäläjätevesien kaikki mereen päästäminen on kielletty. Kansallinen lainsäädäntöratkaisu ei poista ongelmaa, koska silloin ainoastaan Suomen lipun alla kulkevat alukset joutuvat noudattamaan määräystä. Tästä syystä vain alueellinen ratkaisu voi olla riittävä.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan läheskään kaikissa Itämeren satamissa ei ole purkumahdollisuutta suoraan viemäriverkostoon, vaan jätevesien jättäminen maihin tapahtuu säiliöautojen avulla. Ongelmaksi voi muodostua se, että kaikkien HELCOM-sopimuksen jäsenmaiden tulee hyväksyä IMO:lle tehtävä aloite. Valiokunta tähdentää liikenne- ja viestintävaliokunnalle, että Suomen tulee toimia aktiivisesti kaikkien jäsenmaiden saamiseksi aloitteen taakse ja mahdollisuuksien mukaan rahoituksen hankkimiseen jätevesijärjestelmien rakentamiseksi.