Perustelut
         
         Valiokunta on tarkastellut hallituksen esitystä toimialansa
            eli ympäristön ja ympäristövahinkojen
            kannalta. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomana
            seuraavin huomautuksin.
         
         
         Valiokunta pitää perusteltuna hallituksen
            esityksen lähtökohtaa rajata lain soveltamisala
            kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisten riita-asioiden
            käsittelyyn. Ryhmäkannetyöryhmä IV, johon
            liittyy 5 eriävää mielipidettä ja
            2 lausumaa, esitti ympäristövahinkojen sisällyttämistä lakiin,
            mutta mietinnöstä saatu lausuntopalaute oli kielteistä.
            Jos kuluttajansuojan alalla ja Ruotsin vastaavan lain soveltamisesta
            saadut kokemukset osoittautuvat myönteisiksi, on myöhemmin
            syytä harkita lain soveltamisalan laajentamista esimerkiksi
            ympäristövahinkoihin. Periaatteessa ryhmäkannemahdollisuus
            voisi parantaa haitankärsijöiden asemaa.
         
         
         Keskeiset perusteet ympäristövahinkojen rajaamiseen
            tässä vaiheessa lain soveltamisalan ulkopuolelle
            liittyvät tarveharkintaan ja sopivan vastuuviranomaisen
            puuttumiseen. Ympäristövahingot ovat monessa suhteessa
            erilaisia kuin kuluttajasuhteessa aiheutuneet vahingot. Käytännössä esimerkiksi
            suurin osa vuosittain määrättävistä ympäristövahinkokorvauksista
            vesistön pilaantumisesta määrätään
            ympäristönsuojelulain mukaisen luvan yhteydessä hallintomenettelyssä ns.
            virallisuus- ja samanaikaisuusperiaatteiden mukaisesti. Tämä tarkoittaa,
            että toiminnasta mahdollisesti aiheutuvat vahingot selvitetään
            lupahakemuksen käsittelyn yhteydessä viran puolesta
            ilman, että vahingonkärsijän tarvitsee
            vaatia korvausta. Vahingonkärsijän vaatimukset
            on näin suurelta osin kanavoitu hallintomenettelyyn eikä alioikeuteen,
            mikä on vahingonkärsijän näkökulmasta
            edullista. Tarvetta suoritus- tai vahvistuskanteelle ei ympäristöasioissa
            ole samassa määrin kuin muissa asioissa, koska
            haitankärsijöiden oikeussuoja laittoman toiminnan
            lakkauttamista koskevien vaatimusten samoin kuin säännösten
            ja määräysten noudattamista tarkoittavien
            vaatimusten osalta on ohjattu hallintoviranomaisessa vireille pantavaan
            hallintopakkoon. Vaatimuksen voi esittää yksikin
            haitankärsijä tai säännöksissä tarkoitettu
            järjestö. 
         
         
         Korvausvastuujärjestelmä on myös
            toiminut pääosin hyvin. Käytännössä lyhytaikaisia,
            vähäisiä haittoja saattaa jäädä korvaamatta,
            koska ne kuuluvat pitkälti ympäristövahinkolain
            ns. sietämisvelvollisuuden piiriin, eli ympäristövahinko
            korvataan pääsääntöisesti
            vain, jollei häiriön sietämistä ole
            pidettävä kohtuullisena. Ryhmäkanteen
            puolestaan on katsottu sopivan hyvin juuri vähäisiin
            massavahinkoihin eli sadoille henkilöille aiheutuneeseen
            identtiseen, määrältään
            vähäiseen vahinkoon, jossa yksittäisen vahingonkärsijän
            ei kannata ryhtyä oikeudellisiin toimiin.
         
         
         Ryhmäkanteen vireillepano-oikeus ympäristöasioissa
            on työryhmävaiheessa esitetty toteutettavaksi
            siten, että ympäristöhallinto on keskeisessä asemassa
            kanteen nostamisessa; toimivaltaiseksi viranomaiseksi ehdotetaan
            alueellista ympäristökeskusta, kun kuluttaja-asiamiestä vastaava
            viranomainen puuttuu. Asiantuntijakuulemisessa on tullut esiin,
            että toimivallan antaminen alueelliselle ympäristökeskukselle
            tai muulle ympäristöhallinnon viranomaiselle vaarantaisi
            viranomaisen puolueettomuusvaatimuksen. Ympäristökeskuksilla
            on jo nyt useita keskenään mahdollisesti ristiriidassa
            olevia tehtäviä, joiden on nähty vaarantavan
            viranomaistoiminnan objektiivisuutta. Muun muassa tästä syystä on
            ympäristöhallinnosta annetussa laissa erikseen
            säädetty siitä, että lakisääteisten
            lupa- ja valvonta-asioiden hoito tulee järjestää siten, että asioiden
            käsittelyn puolueettomuus varmistetaan. Viranomaiskantajakysymys
            edellyttää siten uutta valmistelua.
         
         
         Valiokunta toteaa, että oikeusministeriön
            hallinnonalalla on määräraha (25.01.51;
            260 000 euroa), jota saa käyttää muun
            ohella avustuksiin ympäristövahingoista johtuvien
            oikeudenkäyntien korvaamiseen sekä ympäristönsuojelua
            koskevissa hallintoasioissa aiheutuneisiin tarpeellisiin edunvalvontakustannuksiin.
            Avustusta voidaan suorittaa, jos asialla voidaan katsoa olevan tärkeää merkitystä
            yleisen
            ympäristönsuojelun edun kannalta tai huomattavaa
            vaikutusta lukuisten henkilöiden oloihin eikä asianosaiselle tai
            kantajalle aiheutuvia kuluja voida pitää kohtuullisina
            ottaen huomioon hänen maksukykynsä. Valiokunta
            pitää tätä määrärahaa
            tässä vaiheessa riittävänä varmistuksena
            mahdollisen vahinkotapauksen varalta ja katsoo, että avustusmahdollisuuden
            olemassaolosta on syytä nykyistä paremmin tiedottaa.