Perustelut

Valiokunta kiinnittää valtiovarainvaliokunnan vakavaa huomiota ympäristöministeriön hallinnonalan supistuvasta kehyksestä aiheutuviin vaikeuksiin. Kehys supistuu vuoden 2012 275 miljoonasta eurosta 222 miljoonaan euroon vuonna 2016. Hallinnonala muodostaa näin 0,4—0,5 % hallinnonalojen kokonaiskehyksestä. Koska kokonaiskehys on näin pieni, lisäsäästöjen vaikutus hallinnonalan toimintamahdollisuuksiin on suhteellisesti suurempi kuin muilla hallinnonaloilla.

Toimintamäärärahataso on niin matala, että lisäsäästöjä ei tule enää toteuttaa.

Ympäristöministeriön hallinnonalan osalta valiokunta pitää myönteisenä Itämeren suojeluun osoitetun rahoitustason säilymistä suunnilleen entisellään. Valiokunta korostaa Itämeren suojelun ja Suomen kansainvälisten sitoumusten suurta merkitystä tältä osin. Öljyntorjuntamenoja kuitenkin leikataan 600 000 eurolla, mikä on ongelmallista siksi, että öljyntorjunta-alusten ylläpitokustannukset nousevat luonnollisesti vuosittain ja kokonaiskustannuksetkin kasvavat uusien, sinänsä tervetulleiden öljyntorjunta-alusten käyttöönsaamisen myötä. Valiokunta viittaa eduskunnan Itämeri-selonteon johdosta hyväksymään kannanottoon siitä, että hallituksen tulee turvata öljyntorjunnan riittävät resurssit. Valiokunta toteaa myös, että öljysuojamaksun korotus on voimassa väliaikaisesti vain vuoden 2012 loppuun saakka. Öljyntorjuntavalmiuden rahoitus muissa Itämeren rantavaltioissa on järjestetty valtion budjettirahoituksella. Väliaikaisen korotuksen hyväksyessään valiokunta edellytti, että hallitus selvittää mahdollisuuksia laajentaa öljysuojarahaston rahoituspohjaa sekä huolehtii öljysuojarahaston jatkuvuudesta ja sen toimintakyvyn turvaamisesta tarvittaessa talousarvioratkaisuinYmVM 11/2009 vp — HE 167/2009 vp; Hallituksen esitys laiksi öljysuojarahastosta annetun lain muuttamisesta..

Myönteistä on myös Metsähallituksen luontopalveluihin osoitetun rahoitustason säilyminen. Tämä onkin välttämätöntä, sillä vuonna 2011 on perustettu Selkämeren kansallispuisto ja Sipoonkorven kansallispuisto, joista aiheutuu kustannuksia vanhojen kansallispuistojen ohella. Valiokunta korostaa tässä yhteydessä, että kansallispuistoilla on suuri merkitys matkailun vetovoimatekijänä ja siten aluetalouden kannalta ja tutkimusten mukaan niihin sijoitetut varat palautuvat moninkertaisesti paikallistalouteen. Valmisteilla olevaan valtion kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kiinteistövarallisuuden omistuksen ja hoidon järjestämiseen ei kuitenkaan ole riittävää rahoitusta. Valtion maaomaisuuden keskittämisen myötä Metsähallitukselle on siirtynyt tältä osin uusia tehtäviä.

Edellä lausutusta huolimatta valiokunta on hyvin huolissaan kokonaiskehysten niukkuuden vaikutuksesta jopa koko ympäristöhallinnon perustehtävien hoitamiseen. Ehdotetut lisäsäästöt kohdistuvat kaikkiin toiminnallisiin määrärahoihin, jolloin hallinnon toimintakyky joutuu suurelle koetukselle. Ympäristövastuualueet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa sekä aluehallintovirastoissa menettävät resurssejaan, mikä voi vaarantaa ympäristölupien joutuisan käsittelyn ja ympäristönsuojelun jälkivalvonnan perustehtävän asianmukaisen hoitamisen. Samanaikaisesti hallintoa työllistää muun muassa kaivosteollisuuden kasvu, joka on jo lisännyt valvontatarpeen kolmin-nelinkertaiseksi. Myös turvallisuus- ja kemikaalivirasto TUKESilla on kaivosteollisuuden osalta tärkeä asema. Ympäristönsuojelun jälkivalvonnan tehostamiseen on jo nyt huomattavaa painetta. Strategisesti merkittävän uuden teollisuudenalan, kuten kaivosteollisuuden luvitukset on kyettävä hoitamaan yhteiskunnallisesti kokonaisuutena katsoen hyväksyttävästi ja korkeatasoisesti. Valiokunta katsoo, että määrärahojen niukentuminen samanaikaisesti tehtävien lisääntymisen kanssa edellyttää joko rahoitustason nostoa tai uusien rahoitusmallien selvittämistä ja käyttöönottoa, mukaanlukien väliaikaiset ruuhkanpurkumallit.

Määrältään pieni, mutta merkitykseltään huomattava leikkaus kohdistuu vuodesta 2015 alkaen myös ympäristönsuojelun edistämisen määrärahaan (ennen ns. ympäristötyöt, 1,5 miljoonaa euroa). Edistämismäärärahalla tulisi ELY-keskusten esitysten ja maakuntaohjelmien toteuttamissuunnitelmien mukaan vuosina 2011—2015 käynnistää yli 30 uutta siirtoviemärihanketta sekä yli 20 muuta ympäristötyökohdetta. Nämä ovat lähinnä pilaantuneiden alueiden kunnostushankkeita pohjavesien pilaantumisriskin ehkäisemiseksi sekä vesistöjen kunnostaminen ja yhdyskuntien jätevesikuormituksen vähentäminen jätevesien käsittelyä keskittämällä. Hankkeet ovat ympäristönsuojelun kannalta olennaisia ja myös työllisyyden kannalta tärkeitä, eikä jatkumoa tule harkitsemattomasti katkaista.

Määrällisesti suurin ympäristöministeriön hallinnonalan määrärahaleikkaus kehyskaudella kohdistuu asuntojen korjaus- ja energia-avustuksiin (15 miljoonaa euroa). Avustuksia uusiutuvaa energiaa hyödyntävien lämmitystapojen käyttöönottamiseen ei enää myönnetä. Käytännössä tämä tarkoittaa ns. lämpöpumppuavustusten lakkaamista joko vuonna 2013 tai 2014 (10 miljoonaa euroa). Korjaus- ja energia-avustusten vaikuttavuus ja kohdentaminen on määrä arvioida uudelleen määrärahan vähennyttyä merkittävästi.

Valiokunta pitää korjaus- ja energia-avustuksiin kohdistuvaa leikkausta ilmastostrategian vastaisena linjauksena. Energia- ja ilmastopoliittisen strategian tavoitteita tulee toteuttaa johdonmukaisesti, mikä edellyttää määrärahatason säilyttämistä ennallaan. Avustusta myönnettiin vuonna 2011 15 800 kohteeseen, mikä osoittaa suurta kiinnostusta tukimuotoon. Valiokunta katsoo, että tukea ei tulisi leikata ainakaan ennen kuin on selvitetty, onko käytettävissä muita, vaikuttavampia ohjaustoimenpiteitä vastaavien tavoitteiden saavuttamiseksi. Ilmastopolitiikkakaan ei saa olla tempoilevaa, vaan tukipolitiikassakin tulee olla johdonmukaisuutta.

Valiokunta huomauttaa, että määrärahaleikkaukset voivat johtaa energia- ja ilmastopoliittisen strategian ja Suomea sitovien tavoitteiden toteutumisen hidastumiseen tai saavuttamatta jäämiseen. Päästövähennystavoitteiden kiristyessä lainsäädännöllä ja taloudellisilla ohjauskeinoilla on aikaisempaa suurempi merkitys. On huomattava, ettei avustusten lakkauttaminen ole vain helppo säästötoimenpide, vaan sillä vaikutetaan kokonaistavoitteiden saavuttamiseen.

Valiokunta huomauttaa myös, että asuntopolitiikan tavoitteena tulee olla elinkaarimallin mukaisen asumisen mahdollistaminen myös ikääntyneille ja vammaisille. Valiokunta pitää tärkeänä, että hissiavustuksia ei vähennetä, sillä se saattaa johtaa kasvaviin menoihin yhteiskunnalle, jos itsenäisen asumisen mahdollisuus hissittömissä taloissa vaarantuu.

Tavoitteiden saavuttamista vaikeuttaa myös tuulivoimarakentamisen kaavoituksen toteutusta edistävän määrärahan lakkaaminen vuonna 2014. Ilmasto- ja energiastrategian tavoitteena on kuitenkin nostaa tuulivoimakapasiteetti 2 000 megawattiin vuonna 2020, mikä edellyttää osaltaan laadukasta kaavoitusta. Lisäksi hallitusohjelmassa todetaan erikseen, että tuulivoimarakentamista ohjaavien kaavojen, kuten maakuntakaavan, hyvälle laadulle ja kaavoituksen sujuvalle etenemiselle varmistetaan riittävät resurssit. Valiokunta esittää, että ilmastopoliittisten toimien vaikuttavuutta selvitetään ja rahoitusta jatketaan, kunnes tehokkaista ohjauskeinoista voidaan harkitusti päättää.

Valiokunta toteaa yhteenvedonomaisesti, että ympäristöministeriön hallinnonalan pienuudesta johtuen erityisesti toimintamenomäärärahasäästöt aiheuttavat muihin hallinnonaloihin verratuna suhteellisesti ottaen suurempia vaikeuksia. Hallinnonalalla on saatu pienellä panostuksella aikaan paljon, mutta lisäsäästöt voivat johtaa jo hallinnon perustehtävien hoitamisen kärsimiseen. Valitettavaa ja lyhytnäköistä on myös hallitusohjelman mukaisen vihreän talouden edistämiseen kohdennetun määrärahan leikkaaminen sen vähentäessä tulevaisuuden menestystekijöitä. Säästöjä ei tulisi kohdentaa niihin.