Perustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana
seuraavin huomautuksin.
Hallituksen esityksen tavoitteena on parantaa asumisoikeusasukkaan
asemaa selventämällä käyttövastikkeiden
määräytymisen perusteita ja parantamalla
asukkaan tiedonsaantimahdollisuuksia sekä valvontaa seuraavilla
olennaisilla muutoksilla:
Lakiesityksen 16 a §:n 8 kohdassa ehdotetaan kiellettäväksi
saman yhtiön omistamien asumisoikeustalojen kesken sellaisten
hoitomenojen tasaus, joihin asukas voi itse vaikuttaa (hoitovastikkeiden
tasauskielto). Voimassa olevan lain mukaan käyttövastike,
joka jakautuu hoito- ja pääomavastikkeeseen, voidaan
asumisoikeusyhteisön sisällä tasata eli
käyttää sekä sen asumisoikeustalon,
jossa asunto sijaitsee, että saman omistajan muiden asumisoikeustalojen
menojen kattamiseen. Valiokunta pitää muutosehdotusta kannatettavana,
sillä tasauskiellon johdosta asukkaat voivat vaikuttaa
asuinkustannuksiinsa tehokkaammin esimerkiksi vedenkäyttöä tehostamalla
tai huoneistojen lämpötilaa alentamalla. Ilman
tasauskieltoa asukkaat eivät itse hyödy tällaisista
tehostamistoimenpiteistään, mikä ei motivoi
energiansäästöön. Useimmat asumisoikeusyhteisöt
toimivat kuitenkin jo nykyisin siten, että ne eivät
tasaa kustannuksia, joihin asukkaat voivat omalla toiminnallaan
vaikuttaa. Muutoksella tämä hyvä käytäntö laajenee
kaikkiin asumisoikeusyhteisöihin. Kiinteistöjen
korjaustoiminnan ja asukkaiden asumiskustannusten ennakoitavan kehityksen
vuoksi tasauskieltoa ei sovelleta kiinteistökorjauskustannuksiin.
Lakiehdotuksen 16 d § parantaa asumisoikeuden haltijan
tietojensaantioikeutta käyttövastikkeen määräytymisen
ja sen tasaamisen perusteista, tasauksen vaikutuksesta käyttövastikkeeseen sekä käyttövastikkeilla
kerättyjen varojen käytöstä yhteishallinnosta
vuokrataloissa annetun lain mukaisesti. Asumisoikeusyhtiön
on etukäteen laadittava käyttövastikkeen
määräytymislaskelma (arviotieto) ja jälkikäteen
käyttövastikkeen jälkilaskelma (toteumatieto)
sekä talokohtaisesti että koko yhteisön
osalta. Valiokunta katsoo, että muutosehdotus on välttämätön,
jotta asukkaat voivat käytännössä tehokkaasti
valvoa asumiskustannustensa muodostumisen perusteita. Sekä etu-
että jälkikäteiseen erittelyyn velvoittaminen
tehostaa seurantamahdollisuuden toteuttamista. Tärkeä on
myös muutoksen tuoma mahdollisuus seurata nykyistä selkeämmin
korjausvarauksen keräämistä ja käyttöä varattuun
tarkoitukseen. Perusparannuksiin ja korjauksiin varautuminen pitkän
tähtäimen suunnitelman mukaisesti varmistaa kiinteistöjen
pitkäjänteisen kunnossapidon ja arvon säilymisen sekä asukkaiden
asumiskustannusten tasaisen kehittymisen.
Kilpailuttamisvelvollisuutta koskeva lakiehdotuksen 16 c § edellyttää,
että palvelut kilpailutetaan toimittajatahosta riippumatta,
mikäli hankinnan arvo ylittää julkisista
hankinnoista annetussa laissa säädetyn 30 000
euron rajan. Valiokunta pitää muutosta tarpeellisena,
koska käytännössä on ollut epäselvää,
tuleeko konsernin sisällä, mutta asumisoikeusyhteisön
ulkopuolella tuotetut palvelut kilpailuttaa. Muutoksella ehkäistään
mahdollisuus ylilaskutukseen ja varmistetaan, että myös
konsernin sisältä ostetut palvelut ovat hinnaltaan
kilpailukykyisiä.
Valiokunta pitää perusteltuna myös
lakiehdotuksen 16 e §:ää, jonka mukaan
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA valvoo asumisoikeustaloissa
sijaitsevien huoneistojen käyttövastikkeiden määräytymistä.
ARAlle annetaan oikeus saada asumisoikeustalon omistajalta tarkastettavakseen
ja käyttöönsä kaikki valvonnan kannalta
tarpeellisiksi katsomansa asiakirjat ja tallenteet sekä muut
pyytämänsä valvonnan kannalta tarpeelliset
tiedot ja selvitykset. Muutoksen tavoitteena on varmistaa, että käyttövastike on
omakustannusperiaatteen mukainen eli asumisoikeusasumiseen ohjattava
valtion tuki ohjautuu käytännössä asukkaille.
Valiokunta pitää edellä esitettyjä muutoksia perusteltuina
asumisoikeusjärjestelmän kehittämiseksi
asukasdemokratiaa lisäävään
suuntaan. Yksi asumisoikeusjärjestelmän perustavoitteista
on asumiskustannusten kohtuullisuus, ja muutokset edistävät
myös tämän tavoitteen toteutumista. Järjestelmän
läpinäkyvyyttä ja kustannuskehityksen
seurantamahdollisuutta parantamalla sekä valvontaa tehostamalla
pyritään varmistamaan käyttövastikkeen
omakustannusperiaatteen mukaisuus.
Valiokunta toteaa, että asumisoikeusjärjestelmä on
ollut olemassa 20 vuotta ja tilanne asuntomarkkinoilla on muuttunut
tänä aikana huomattavasti. Järjestelmää on
kehitetty ja erityisesti asukkaiden mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon
on parannettu. Järjestelmän erityinen luonne omistusasumisen
ja vuokra-asumisen välimaastoon sijoittuvana erityisenä,
lähinnä pysyvyyssuojan antavana vuokra-asumisen
muotona edellyttää jatkuvaa tasapainoilua tässä välimaastossa.
Järjestelmän erityisluonteen johdosta on ymmärrettävääkin,
että asukkaiden piirissä ilmenee suuria näkemyseroja
tavoitetilasta. Esimerkiksi asumisoikeusasuntojen vastikkeiden tasoa ei
tule verrata aravavuokratasoon, mutta ei myöskään
vapaarahoitteiseen vuokratasoon, koska asumisoikeustalot saavat
valtion tukea, mutta tuki asumisoikeustalojen lainoissa on vuokra-asuntotuotantoa
pienempi. Vertailuvuokratason tulee siten asettua aravavuokratason
ja vapaarahoitteisen vuokratason väliin, koska asumisoikeusjärjestelmässä on
piirteitä molemmista. Näitä peruslähtökohtia
ei välttämättä ole mahdollista
olennaisesti muuttaa. Toisaalta on huomattava, että asumisoikeusasuntojen
kysyntä on edelleen hyvin vilkasta ja asukkaat pääsääntöisesti
tyytyväisiä asumismuotoon. Yli 55-vuotiaiden varallisuusrajoituksen
poistaminen on lisännyt myös ikääntyneiden
kiinnostusta asumisoikeusasuntoihin. Tärkeää onkin,
että tuleville asumisoikeusasukkaille tarjotaan tarpeeksi
tietoa tämän asumismuodon ominaisuuksista perusteettomien
käsitysten syntymisen ehkäisemiseksi.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että myös valtion tukema asumisoikeusasumisen
malli säilyy yhtenä mahdollisena asumismuotona.
Varsinkin kasvukeskuksissa tarve edistää kohtuuhintaista asuntotuotantoa
ja joustavien asumismuotojen saatavuutta on suuri. Hallituksen esitykseen
sisältyvillä muutoksilla voidaan edistää asumisyhteisön
toiminnan läpinäkyvyyttä ja asukkaiden mahdollisuutta
seurata asumiskustannusten määräytymisen
perusteita sekä tehostaa valvontaa mahdollisten väärinkäytösepäilyjen
selvittämiseksi. Valiokunta edellyttää,
että muutosten vaikutuksia seurataan huolellisesti ja seurannan perusteella
voidaan jatkossa arvioida, ovatko muutokset riittäviä asukasdemokratian
yleisten kehittämistarpeiden kannalta ottaen huomioon asumisoikeusjärjestelmän
erityispiirteet vuokra-asumisen ja omistusasumisen välimaastoon
sijoittuvana mallina. Valiokunta kiinnittää myös huomiota
tarpeeseen turvata ARAlle riittävät resurssit
lain edellyttämän valvontatehtävän
suorittamiseksi.
Valtion tuella tuotettuja asumisoikeusasuntoja omistavat kunnat,
yleishyödylliset yhteisöt ja asumisoikeusyhdistykset.
Muulla rahoituksella rakennettuja taloja voivat omistaa myös
muut osakeyhtiömuotoiset omistajat tai säätiöt,
jos ne täyttävät laissa omistajille säädetyt
edellytykset. On ilmeistä, että joidenkin toimijayhteisöjen
yhteiskuntavastuuta voi luonnehtia selvästi toisia korkeammaksi.
Viime aikoina keskustelua herättäneet asumisoikeusasuntojen
omistukseen liittyvät järjestelyt ovat aiheuttaneet
tarpeen varmistaa, että voimassa oleva asumisoikeusjärjestelmään
sovellettava lainsäädäntö muodostaa
kokonaisuuden, joka turvaa valtion tuen oikean kohdentumisen, kilpailuneutraliteetin
säilymisen ja asumiskustannusten kohtuullisuustavoitteen
toteutumisen muun muassa omakustannusperiaatteen kautta. Valiokunta
toteaa edelliseen viitaten selvittävänsä erikseen
yleishyödyllisyyssäännösten
luovutus- ja tuloutusrajoitusten riittävyyttä sen
varmistamiseksi, että hyödystä omistajalle
voidaan tulouttaa vain omistajan sijoittamille varoille laskettava
kohtuullinen tuotto.