Perustelut

Esityksen puollettavuus

Hallituksen esityksessä mainituista syistä ja saamansa selvityksen perusteella ympäristövaliokunta puoltaa Kioton pöytäkirjan hyväksymistä siltä osin kuin pöytäkirja kuuluu Suomen toimivaltaan sekä ilmoituksen antamista Euroopan yhteisön ja sen jäsenmaiden keskinäisestä taakanjakosopimuksesta. Valiokunta puoltaa myös lakiehdotuksen hyväksymistä pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaan saattamisesta.

Valiokunta toteaa, että Suomi täyttää Kioton pöytäkirjan ratifioinnin edellytykset. Suomessa on laadittu pöytäkirjan velvoitteiden toteuttamisesta ilmasto-ohjelma, jota selostetaan myös käsiteltävänä olevassa esityksessä.

Euroopan unioni teki päätöksen Kioton pöytäkirjan ratifioinnista maaliskuussa 2002. Päätöksen mukaan yhteisön ja sen jäsenmaiden ratifiointiasiakirjat pyritään tallettamaan samanaikaisesti ja, jos mahdollista, viimeistään kesäkuun alkuun 2002 mennessä. Tavoitteena on, että pöytäkirja tulee voimaan ennen Johannesburgin Kestävän kehityksen huippukokousta (Rio +10). Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi tekee oman ratifiointipäätöksensä Euroopan unionin aikataulutavoitteen mukaisesti.

Kioton pöytäkirjan eteneminen ratifiointivaiheeseen on pitkän valmistelutyön tulos, joka alkoi jo Rio de Janeiron kehitys- ja ympäristökonferenssissa vuonna 1992 allekirjoitetusta Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastopuitesopimuksesta. Puitesopimuksen 7. osapuolikokouksessa Marrakeshissa marraskuussa 2001 saatiin pöytäkirjan toimeenpanosäännöt sovittua sellaisiksi, että pöytäkirja voidaan ratifioida.

Valiokunta pitää Kioton pöytäkirjan ratifiointia historiallisesti merkittävänä askeleena, vaikka siinä sovitut päästövähennysvelvoitteet ovat vielä vaatimattomia. Kysymyksessä on kuitenkin alku toimenpiteille, joilla ilmastonmuutoksen torjunta saadaan kansainvälisesti käyntiin. Jatkossa on tärkeää edistää kansainvälistä yhteisymmärrystä siitä, että sopimusmääräyksiä kehitetään ilmastonmuutoksen vaatimuksia paremmin vastaaviksi.

Tärkeää myös on, että jatkossa pöytäkirjan velvoitteet saadaan maantieteellisesti kattaviksi. Erityisesti on pyrittävä saamaan Yhdysvallat jatkoneuvotteluihin ja noudattamaan pöytäkirjassa sovittuja vähennystavoitteita. Myös kehitysmaat tulee tulevaisuudessa saada sopimusvelvoitteiden piiriin alkaen nopeimmin kehittyvistä maista kuten Kiina, Intia ja Meksiko.

Valiokunta pitää sinänsä perusteltuna, että vähennysvelvoitteet kohdistetaan ensin teollisuusmaihin. Teollisuusmailla on historiallinen vastuu kasvihuonekaasupäästöistä, sillä kysymys on kumulatiivisesta vaikutuksesta (erityisesti CO₂-päästöt säilyvät kauan ilmakehässä). Teollisuusmaiden päästöt ovat edelleen asukasta kohden huomattavan suuret, suuremmat kuin esimerkiksi missään kehittyvässä maassa.

Muita näkökohtia

Asian käsittelyn yhteydessä on valiokunta kiinnittänyt huomiota myös Kioton pöytäkirjan joustomekanismeihin. Komissio ehdottaa Euroopan laajuisen päästökaupan käynnistämistä vuonna 2005 ja on valmistellut asiaa koskevan ehdotuksen jäsenvaltioiden käsiteltäväksi. Sitä vastoin yhteistoteutuksesta (JI) ja puhtaan kehityksen mekanismista (CDM) ja niiden soveltamisesta yhdessä päästökaupan kanssa ei esityksiä ole annettu. Valiokunta pitää tärkeänä, että myös muita joustomekanismeja kuin päästökauppaa kehitetään. Tässä yhteydessä valiokunta vielä painottaa, että jäsenvaltioilla tulee olla riittävä päätösvalta joustomekanismien soveltamisessa, koska sovittu vähennysvelvoitekin on kansallinen.

Lopuksi valiokunta huomauttaa, että hallituksen esityksen liitteenä olevan Kioton pöytäkirjan 11 artiklassa on käännösvirhe. Muiden teollisuusmaiden sijasta artiklassa tulisi puhua muista sopimuspuolista.