Perustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomana.

Etelämanner-sopimukseen hyväksyttiin vuonna 1991 ympäristönsuojelupöytäkirja, jolla Etelämanner nimettiin rauhalle ja tieteelle omistetuksi luonnonsuojelualueeksi. Tavoitteena on Etelämantereen ympäristön ja siihen liittyvien ekosysteemien kokonaisvaltainen suojelu ja korkeatasoisen tutkimuksen edistäminen. Kaikki mineraalivaroihin kohdistuva toiminta, joka ei ole tieteellistä tutkimusta, on kielletty 50 vuodeksi.

Valiokunta korostaa Etelämantereella tapahtuvan tutkimustoiminnan suurta merkitystä globaalien ympäristöongelmien tutkimuksen kannalta. Esimerkiksi otsonikatoilmiön selvittäminen ja ratkaiseminen perustuu osaltaan alueella tehtyihin otsonimittauksiin. Suomen omalla tutkimusasemalla Aboalla tehtävä tutkimustyö palvelee Suomen kylmien alueiden vahvaa tutkimusosaamista. Tutkimus on keskittynyt pääasiassa merentutkimukseen sekä ilma- ja geotieteisiin sekä vähäisessä määrin meri- ja merijääbiologiaan. Suomalaisen tutkimuksen vahvuuksia ja yhteistyömahdollisuuksia kehitetään vuonna 2008 hyväksytyn Suomen Etelämanner-tutkimusstrategian mukaisesti.

Hallituksen esityksellä hyväksytään Etelämannersopimuksen luonnonsuojelua koskeva, tarkistettu II liite, ympäristövastuuta koskeva uusi liite VI sekä Etelämantereen turismin turvallisuuden parantamiseen ja pelastuskustannusten jakamiseen liittyvä toimenpide 4(2004).

Valiokunta pitää ehdotettuja muutoksia ja lisäyksiä perusteltuina. On tärkeää, että kansainvälisesti saadaan voimaan suojelun ohella myös määräykset ympäristöonnettomuuksien ennaltaehkäisystä ja niihin varautumisesta sekä toimenpiteistä ja vastuista tapahtuneiden onnettomuuksien korjaamiseksi. Tämä koskee sekä kansainvälisiä tutkimusasemia, kuten Aboaa, että muita toimijoita. Valiokunta pitää tärkeinä myös muita kuin valtiollisia toimijoita koskevia määräyksiä pakollisesta vakuutuksesta, vakuudesta tai muusta järjestelystä, joilla on olennainen merkitys ympäristöonnettomuuden torjuntavalmiuden turvaamisessa. Etelämanneralueella liikkuvilta turisteilta edellytetään määräysten mukaan vakuutusta tai muuta järjestelyä, joka kattaa mahdolliseen etsintään, pelastukseen, lääkintähuoltoon ja evakuointiin liittyvät kustannukset. Määräykset ovat tarpeen, sillä seikkailuturismi on kasvanut voimakkaasti ja alueella toimivat tutkijat ovat usein joutuneet pelastustehtäviin.

Etelämannersopimus on Suomessa pantu täytäntöön pääosin lailla Etelämantereen ympäristönsuojelusta. Lain mukaiset lupaviranomaistehtävät ehdotetaan siirrettäväksi ympäristöministeriöltä Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Valiokunta pitää siirtoa perusteltuna, sillä lupatehtävien siirto ministeriötasolta sen alaiseen hallintoon on yleisesti hyväksytyn tavoitteen mukainen siirtää ministeriöistä pois tehtävät, jotka eivät välittömästi palvele alaisen hallinnon ohjausta ja johtamista, kansainvälistä yhteistyötä tai EU-koordinaatiota. Lupien määrä vuosittain on vähäinen. Lisäksi sopimusjärjestelmään liittyvään kansainväliseen yhteistyöhön osallistutaan edelleen ministeriötasolta. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota tarpeeseen varmistaa asiaa koskeva erityisosaaminen Lapin ELY-keskuksessa.