Arvoisa puhemies! Kun me muutimme viime kaudella Ylen rahoituspohjaa, niin muistutan mieleen, että sen tarkoituksena oli se, että saadaan tietynlainen työrauha Yleen, että aina ei tarvitse jännittää sitä, minkä verran tulee rahaa ja miten sitä tulee ja mistä sitä tulee. Mehän elimme aikaa, jolloinka oli vielä tv-lupamaksu olemassa ja tv-lupamaksuilla rahoitettiin. No, se on totta, että Yleisradion rahoitus parani aika kivasti siitä silloin, kun me saimme sitten Yle-veron aikaiseksi, joka on mielestäni varsin kohtuullinen vero. Se on niitä harvoja veroja, joka on kohtuullinen ja joka suhteellisen tasapuolisesti kohtelee kaikkia ihmisiä — paitsi että siinäkin tietenkin voisi sinne yläpäähän vielä yhden pykälän nostaa tätä Yle-veroa, mutta siihen ei nytten mennä.
Mutta kun tätä rahoitusta ei nyt saada kehysten ulkopuolelle, niin onko juuri näin, että jossakin on päätetty jo nyt, että tämä asia nostetaan esille vasta vuonna 2018, kuten tässä mainittiin äsken? Sehän tarkoittaa silloin sitä, että tämä itse asiassa, edustaja Viitanenkin, menee kaksi vuotta eteenpäin, ja se on kyllä aika lailla kohtuuton aika. (Pia Viitanen: Kyllä!) Kukaan ei voi tietää, missä maailma makaa siihen aikaan. Kyllä tällaiset päätökset pitää saada tehtyä silloin ja hoidettua maaliin silloin, kun ne päätökset on yhteisesti sovittu ja yhteisesti tehty. Tämän ei pitäisi olla kummoinen asia hoitaa tässä salissa.
Kyllä nyt toivon tosiaan, että hallituspuolueet ottaisivat tästä asiasta kopin ja veisivät tämän asian kunnialla loppuun, jotta me pääsisimme yhdessä asiassa eteenpäin, että emme joka vuosi olisi tässä samassa tilanteessa. Se rauhoittaa tilannetta Ylessä, ja se rauhoittaa tilannetta täällä. Se myöskin takaa objektiivisen, hyvän tiedonvälityksen Yleisradiossa. Se takaa, että taso pysyy sellaisena kuin se tänäkin päivänä on, ja se on, kuulkaa, äärimmäisen tärkeää. Me tunnemme maita, joissa näin ei ole. (Puhemies koputtaa) Meillä on vielä sananvapaus. Siitä on pidettävä kiinni.