Arvoisa puhemies! Väkivaltaiset katujengit ovat täällä, eikä hallitus ole tuonut yhtään esitystä asian korjaamiseksi. [Eduskunnasta: Oho!] Eri jengien keskinäinen vihanpito on johtanut vakaviin väkivallantekoihin ja ammuskeluihin, joista aiheutuu vaaraa myös sivullisille. Suomi on jo poliisinkin mukaan Ruotsin tiellä, minkä vuoksi tilanteeseen on puututtava heti, ennen kuin palavat autot ja katuammuskelut ovat meilläkin arkipäivää. 

Ruotsin uusi hallitus aikoo puuttua jengiväkivaltaan rankalla kädellä, muun muassa tuplaamalla rikollisille ja jengiläisille määrättävät rangaistukset ja poistamalla tuomioiden niin sanotut paljousalennukset. Perussuomalaiset ovat tässä uudessa kriminaalipoliittisessa ohjelmassaan esittäneet samansuuntaisia vaatimuksia. Kysyn: aikooko oikeusministeri tuoda vastaavia esityksiä jengirikollisuuden pysäyttämiseksi ja koska voimme odottaa esitystä? 

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että puhutaan jengiväkivallasta ja jengirikollisuudesta. On hyvä myös muistaa, että Suomessa tilanne on hyvin erilainen kuin Ruotsissa. Ruotsissa valitettavasti on kymmeniä vuosia päässyt tämä tilanne kehittymään sellaiseksi, mikä se tänä päivänä on, ja tästä meidän on syytä tietysti ottaa oppia. Olen käynyt paljon keskusteluja Ruotsin edellisen oikeusministerin kanssa siitä, miten voidaan ennaltaehkäistä paremmin ja — kuulostaa ehkä ihmeelliseltä — myös siellä on tehty paljon, mistä meilläkin on opittavaa, mutta siellä tehdään nyt vielä enemmän. 

Sitten on hyvä muistaa se, että kun on kyse nuorista, jotka oireilevat rikollisuuden kanssa, niin silloin on yleensä kyse siitä, että nuori ei ole päässyt mukaan yhteiskuntaan, ei ehkä viihdy koulussa, on ehkä joutunut väärään seuraan, ja tämä on asia, jota meidän moniammatillisesti pitää katsoa. Elikkä jengirikollisuuden ja nuorten osalta ei auta ainoastaan se, että puhutaan siitä, että tiukennetaan rangaistuksia. Yleensä tarvitaan paljon enemmän ennaltaehkäisevää [Puhemies: Aika!] työtä. 

Jaaha, te ette siis aio tehdä mitään ennaltaehkäisyä. No, oikeusministeri, olemme siis varmuudella menossa Ruotsin tielle. 

No, entäpä nuo vaaralliset rikolliset? Perussuomalaiset esittävät, että toisen hengelle ja terveydelle vaaralliset vangit pidetään lukkojen takana vaikka loppuikänsä. Tämä on mahdollista Norjassa ja Tanskassa. Kyse on varmuusvankeudesta, jossa henkilöä ei vapauteta, vaikka rangaistus päättyisi, jos henkilö on edelleen vaaraksi muille. Suomessahan tämä on ollut myös aikanaan mahdollista, mutta nyt sarjakuristajia ja lastenraiskaajia vapautetaan vankilasta, vaikka he kuinka vaarallisia olisivatkin. 

Arvoisa puhemies! Aikooko oikeusministeri tehdä nyt tällekään asialle yhtään mitään, ja koska voimme odottaa tästä esitystä? Epäilen, että ei ole tulossa. 

Arvoisa puhemies! Haluan muistuttaa kansanedustaja Merta siitä, että tämä hallitus on todella tehnyt aika paljon. Me ollaan uudistettu seksuaalirikoslainsäädäntö, sitä myötä etenkin lapsiin kohdistuvat seksuaalirikosten rangaistukset tulevat kovenemaan. Elikkä ei pidä paikkaansa se, että tämä hallitus ei olisi tehnyt tällä saralla yhtään mitään — päinvastoin olemme tehneet. [Leena Meren välihuuto] 

Näitten vaarallisimpien väkivaltarikollisten osalta oikeusministeriössä on käynnissä hallitusohjelmaan perustuva työryhmä, joka arvioi vaarallisimpien väkivaltarikollisten vapauttamisen edellytyksiä, ja ongelmallisia ovat etenkin ne vangit, jotka uusivat vakavan väkivaltarikoksen pian vapauduttuaan. Elikkä tätä työtä tehdään. Se työryhmä ei ole vielä valmis, ja odotan myös, että työryhmä tulee esittämään meille konkreettisia esityksiä siitä, miten tässä asiassa voidaan edetä. Mutta asiaan ollaan puututtu, se on työryhmävaiheessa. Ja kuten hyvään lainsäädäntötoimintaan kuuluu, ensin tehdään perusteellista työryhmätyötä ennen kuin se viedään hallitukselle päätettäväksi. 

Herra puhemies! Hallitus ei ole väkevästi puuttunut tuohon ulkomaalaisen jengirikollisuuden lisääntymiseen Suomessa, siihen väkivallan kulttuuriin, joka uhkaa meidän lapsiamme ja nuoriamme. Kun hallitus ei ole puuttunut väkivaltarikollisuuteen rangaistuksia koventamalla, te olette hiljaisella hyväksynnällä hyväksyneet tämän nykyisen löysän rangaistuskäytännön. 

Perussuomalainen eduskuntaryhmä on tänään jättämässä toimenpidealoitteen, varsin kattavan sellaisen, jossa esitämme väkivaltarikollisuuden rangaistusten koventamista ja ulkomaalaisten rikollisten maasta poistamisen tehostamista. Kysyn hallitukselta: miten te aiotte puuttua siihen, että maahan ei saavu sellaisia ulkomaalaisia, jotka tehtailevat täällä rikoksia tai liittyvät näihin rikollisjengeihin? Osoitan kysymykseni ulkomaalaispolitiikasta vastaavalle sisäministeri Mikkoselle. 

Kiitos, arvoisa puhemies! Minusta on hyvä, että täällä salissa keskustellaan rikollisuudesta, katurikollisuudesta, ja myös niistä keinoista, mitä me voimme tehdä sen ehkäisemiseksi. Ja aivan kuten oikeusministeri tässä sanoi, meidän täytyy varsinkin nuorten kohdalla puuttua asioihin riittävän ajoissa ja nimenomaan painottaa tätä ennaltaehkäisevää työtä, ja sitä me olemme tehneet. 

Itse keskustelen aktiivisesti myös poliisin kanssa tästä ilmiöstä ja voin sanoa, että myös heidän viestinsä on se, että se varhainen puuttuminen on aivan avainasemassa. Mutta totta kai sen lisäksi täytyy myös olla se, että me varmistamme sen, että poliisilla on resursseja tutkia rikoksia ja toisaalta oikeuslaitoksella on resursseja tehdä tämä prosessi loppuun, ja tätä hallitus on vahvistanut. 

Kun puhutaan ulkomaalaisista tai maahanmuuttajataustaisista ihmisistä, tärkeätä on se, että meidän kotoutuminen on myös kunnossa. Juuri se on yksi ennaltaehkäisevä keino, ja siihen meidän täytyy entistä enemmän satsata, ja myös siinä tämä hallitus on tehnyt toimenpiteitä. Tämä on iso kokonaisuus, jossa pitää katsoa kaikkia osasia ja varmistaa, [Puhemies: Aika!] että sekä ennaltaehkäisyyn että rikokseen puuttumiseen on riittävät resurssit.  

Arvoisa herra puhemies! Meillä Suomen vankiloissa on valtavan paljon ulkomaalaisia vankeja. Miksi näin on? Varmasti osittain voi sanoa, että syy on siinä, että Suomen vankiloissa on aika hyvät oltavat.  

Sitten jos mietitään, että miksi näitä ulkomaalaisia ei sitten laiteta omiin maihinsa, niin voisin kyllä kysyä, onko hallitus päättänyt tehdä asialle jotain. Jos ulkomaalaiset rikolliset ovat meillä vankiloissa, niin eikö nyt kannattaisi laittaa sinne omiin maihinsa kärsimään niitä tuomioita, sillä yksi rikollisen vankilassaolovuosi maksaa suunnilleen 80 000 euroa, ja minusta näille rahoille on varmasti tärkeää käyttöä muuallakin Suomessa. Elikkä miksi meillä Suomessa on paljon ulkomaalaisia vankeja, joita ei laiteta omaan maahansa kärsimään tuomiota? — Kiitos.  

Kiitos, arvoisa puhemies! Suomihan on johdonmukaisesti toiminut myös tässä asiassa ja siirtänyt Suomessa tuomitut ulkomaalaisvangit heidän kotimaahansa aina, kun siirron edellytykset täyttyvät. Siis aina, kun edellytykset täyttyvät, heitä siirretään. Henkilöt, jotka ovat Suomessa tehneet rikoksia, siirretään kotimaihinsa, jos on mahdollista. Jos se on sellainen kotimaa, että siellä ei uhkaa kuolemantuomio tai kidutus, silloin siirretään. Elikkä perussuomalaiset eivät ole tässä oikeassa, vaan hallitus kyllä toimii ja oikeusministeriö toimii myös tässä asiassa.  

Ulkomaalaisten vankien osuus on noin 17 prosenttia, ja tämä luku on pysynyt vakaana viimeiset viisi vuotta elikkä siitä lähtien, kun perussuomalaiset olivat myös oikeusministeripuolue. Sitten on niin, että osa näistä ulkomaalaisista on myös tutkintavankeja, ja jos on tutkintavanki, niin tutkintavankiahan ei voida siirtää, koska tutkintavanki odottaa sitä prosessia. Tästä syystä tilanne on se, mikä se on. Suomi toimii: aina kun on mahdollista, siirretään kotimaahan. 

Arvoisa puhemies! Seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistus tulee voimaan vuodenvaihteessa. Raiskauksesta annettavat tuomiot jäävät uudistuksen jälkeenkin merkittävästi alle pohjoismaisen tason. Joka toinen perusmuotoisesta raiskauksesta tuomittu saa ehdollisen rangaistuksen. Muissa Pohjoismaissa tämä ei olisi mahdollista, vaan raiskauksesta tulee ehdoton tuomio. Uhrit taas kärsivät vuosia, jopa loppuelämänsä. Kysynkin: miksi hallitus ei korjannut tätä epäkohtaa, vaikka Suomi on EU:n toiseksi turvattomin maa naiselle? [Leena Meri: Ja oppositio esitti!] 

Arvoisa puhemies! Nyt en oikein pysynyt kärryillä, koska edustaja Keto-Huovinen varsin hyvin tietää, että tämä eduskuntahan on hyväksynyt uuden seksuaalirikoslainsäädännön, jossa nimenomaan me saadaan uusi pykälä, uusi määritelmä raiskaukselle, ja sitä myötä useampi teko, joka aikaisemmin on ollut seksuaalinen hyväksikäyttö, muuttuu nyt raiskaukseksi, ja sitä kautta rangaistukset myös tältä osin tulevat kovenemaan. Elikkä on aivan ilmiselvää, se tulee myös tästä hallituksen esityksestä esille, että vankiluku tulee nousemaan Suomen vankiloissa tästä seksuaalirikoslainsäädännöstä ja sen uudistuksesta johtuen. Ja jos tilanne on tämä, niin sehän tarkoittaa myös sitä, että rangaistukset kovenevat. Sitten on myös niin, että lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten osalta rangaistussäännöstö huomattavasti kovenee, ja luulen, että edustaja on myös siitä tietoinen. 

Arvoisa puhemies! Palaan vielä uudelleen tähän perussuomalaisten uunituoreeseen kriminaalipoliittiseen ohjelmaan, jossa esitämme, että ulkomaalaiset seksuaalirikoksiin tai muihin vakaviin rikoksiin syyllistyneet henkilöt poistetaan maasta ja karkotetaan omaan maahansa. Nythän laki sanoo, että heidät voidaan karkottaa, mutta Perussuomalaiset esittää, että heidät karkotetaan. 

Kun eduskunta käsitteli kansalaisaloitetta seksuaalirikoksiin syyllistyneiden karkottamisesta, eduskunta edellytti, että hallitus huolehtii seksuaalirikoksiin ja törkeisiin rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten nopeasta ja tehokkaasta maasta poistamisesta. Ja nyt kysyn, sisäministeri Mikkonen: mitä te olette tehnyt tämän eteen? [Eduskunnasta: No, ei mitään!] 

Arvoisa puhemies! Aivan kuten edustaja kertoi, niin todellakin meidän ulkomaalaislaissa todetaan, että ulkomaalainen voidaan karkottaa maasta, mikäli hän syyllistyy rikokseen, josta säädetty rangaistus on vähintään yksi vuosi vankeutta. Ja kyllä tällaisia karkotuksiakin on tehty, ja rikosperusteinen karkotuspäätös voidaan tehdä varsinkin, jos on syyllistynyt vakaviin rikoksiin tai rikoksiin on syyllistytty toistuvasti. Mutta tietysti tällaisissa tapauksissa käytetään aina yksilökohtaista harkintaa, ja yksi asia, mikä meidän täytyy huomioida, on se, että palautuskielto koskee myös näitä ihmisiä. Emme voi palauttaa sellaiseen tilanteeseen tai alueelle, jossa ihmistä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Tähän meitä sitovat sekä kansainväliset sopimukset että oma perustuslakimme, ja tämä asiassa huomioidaan. Mutta siltä osin kuin palautuksen ehdot täyttyvät ja yksilöharkinnan jälkeen näin voidaan tehdä, niin tällaisia tapauksia on tehty ja tämän laki sallii.  

Arvoisa puhemies! Olemme tehneet edustaja Pihla Keto-Huovisen kanssa jo ajat sitten lakialoitteen varmuusvankeudesta. Hyvä, että tekin olette, perussuomalaiset, tämän asian äärelle heränneet. Se on tärkeä asia, ja olisi hyvä, että se menisi eteenpäin siellä teilläkin. 

Mutta näin poliisitaustaisena edustajana sanon, että on hyvin tärkeää ottaa se Ruotsin tilanne vakavasti. Viesti sieltä on hyvin selkeä meille, ja viesti myös Suomen poliisista on meille hyvin selkeä, että nyt on ihan oikeasti aika herätä. Nyt esimerkiksi tänä päivänä ollaan uutisista saatu lukea, kuinka syyttäjät ovat täysin loppuunpalaneita, sieltä lähtee porukkaa pois ja tilanne on erittäin kestämätön. Sama tilanne poliisissa: jatkuva aliresursointi piinaa, siellä on porukka täysin loppuunpalanutta ja lähdetään pois alalta. 14 miljoonaa ollaan tälläkin hetkellä poliisissa pakkasella. Milloin saadaan sisäisen turvallisuuden ketju kuntoon, ja minkä ihmeen takia tämä on päästetty tämmöisessä turvallisuustilanteessa tähän jamaan? 

Arvoisa puhemies! Edustaja Kilpi on aivan oikeassa siinä, että valitettavasti resurssit ovat olleet niukkoja. Tämä on päästetty tähän jamaan viime hallituskaudella ja sitä ennenkin, [Välihuutoja oikealta] ja tämä hallitus on nimenomaisesti lisännyt poliisin resursseja. Me olemme nostaneet poliisien määrää 7 500:aan ja pitäneet tästä kiinni, sen lisäksi olemme nostaneet myös oikeuslaitoksen resursseja juuri sen takia, jotta se paine ei ole niin valtava siellä poliisissa ja oikeuslaitoksissa. Olen iloinen siitä, että kun sisäisen turvallisuuden selontekoa tehtiin, niin silloin tässä salissa oli varsin yksimielinen näkemys siitä, että myös jatkossa resursseista pitää pitää kiinni ja poliisien määrää ja muuta henkilökuntaa on tarve jatkossakin nostaa. 

Todellakin tämä hallitus on nyt resursseja merkittävästi lisännyt, ja toivon todella, että tämä sali yhdessä myös jatkaa sillä tiellä tulevaisuudessa. 

Arvoisa puhemies! Myönnättekö, arvon ministeri, että Suomessa on maahanmuuttajataustaisia jengejä ja niistä pitäisi olla huolissaan? [Eduskunnasta: Erinomainen kysymys! — Eva Biaudet: Kaikista jengeistä pitää olla huolissaan!] 

Arvoisa puhemies! Jengirikollisuuden otamme hyvin vakavasti. Ja kyllä me tiedämme sen, että meillä on siellä jengeissä myös ihmisiä, kenellä on maahanmuuttajatausta.  

Mutta ylipäätänsä nämä jengit koostuvat nimenomaan niistä ihmisistä, ja niihin ajautuu niitä nuoria, joilla ei ole näkymää tulevaisuudesta, jotka syrjäytyvät ja jotka eivät saa otetta elämästä. Sen takia olen itse korostanut niin paljon tätä ennalta ehkäisevää työtä. Ja sitä pitää tehdä kaikkialla. Moniviranomaisyhteistyö, mitä poliisi tekee eri toimijoiden kanssa, on äärimmäisen tärkeää. Mutta yhtä lailla meidän pitää huolehtia siitä, että meillä on resursseja niin koulussa, varhaiskasvatuksessa ja että me pystymme tukemaan perheitä jo hyvissä ajoin.  

Toisaalta se, että meidän asuntopolitiikkamme on sentyyppistä, että meidän asuntoalueemme ovat moninaisia ja siellä on monentyyppistä asuntoa, on omistusasuntoa, on vuokra-asuntoa ja niin edelleen. Tämä on yksi tärkeä ero, mikä meillä on Suomessa, ja tästä on tärkeää pitää kiinni. 

Kunnioitettu herra puhemies! Jatketaan perussuomalaisten kriminaalipoliittisesta ohjelmasta. Suomalaisessa vankilakäytännössä ensikertalaisuus ei todellakaan tarkoita ensikertalaisuutta. Esimerkiksi raiskaukseen useasti syyllistynyttä voidaan joka kerta kohdella ensikertalaisena, kunhan tämä ei ole istunut vankilassa edeltävän viiden vuoden aikana. Tämä tarkoittaa, että sarjaraiskaajakin voi päästä ehdonalaiseen vapauteen ensikertalaisuuteen vedoten, kun uusimmasta tuomiosta on istuttu vain puolet. Taas viisi vuotta ulkona vankilasta, ja ensikertalainen on uudestisyntynyt.  

Vaikka vankeinhoidossa muisti olisi näin lyhyt, rikoksen uhri muistaa teon lopun elämäänsä. Yleisen oikeustajuun ei sovi se, että ensikertalainen voi olla kuinka monta kertaa tahansa. Kysynkin ministeri Henrikssonilta: Sopiiko nykyinen ensikertalaisuuskäytäntö teidän oikeustajuunne? — Meille se ei käy.  

Arvoisa puhemies! Tämä on kysymys, joka on ihan aiheellinen esittää. Täytyy muistaa, että sillä rikosoikeuslainsäädännöllä, mikä meillä on käytössä, on pitkät perinteet. Näitä kriminaalipoliittisia perinteitä ja arvoja on sovellettu tässä maassa vuosikymmeniä, elikkä tämä ensikertalaisuushan ei ole mikään sellainen, minkä tämä hallitus olisi keksinyt, vaan tämä on ollut tässä rikoslaissa pitkään. [Sebastian Tynkkynen: En kysynytkään sitä!]  

Nyt, edustaja Tynkkynen, mielestäni tilanne on sellainen, että meidän on syytä käydä kaikkia näitä käytäntöjä lävitse. Meidän on syytä arvioida niitä. Meidän on syytä myös miettiä, millä tavalla yhteiskunta on muuttunut: Ovatko nämä periaatteet, jotka meillä on pitkään olleet, edelleen relevantteja? Onko joitakin kohtia, missä olisi syytä muuttaa toimintatapaa? Tässä asiassa haluaisin, että käytäisiin vähän laajempaa yhteiskunnallista keskustelua ja myös mietittäisiin, millä tavalla me saadaan sellainen järjestelmä, joka kaikissa [Puhemies: Aika!] olosuhteissa tuntuu oikeudenmukaiselta ja oikealta.  

Arvoisa herra puhemies! Asiantuntijat ovat todenneet: Ei Suomi ole Ruotsin tiellä, me olemme jo siellä. Tilanne pian pahenee. ”Ruotsin tie ei ole meidän — kokoomuksen 10 toimenpidettä jengirikollisuuden torjumiseksi.” Esittelimme tällaisen toimenpidekokonaisuuden viime talvena. Oletteko, arvoisa ministeri, tutustunut tähän kokoomuksen konkreettisten esitysten kokonaisuuteen? 

Ei riitä enää, että käytetään vain pehmeitä toimenpiteitä, ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä, tarvitaan myös muita, niin sanottuja kovia toimenpiteitä: poliisien määrä vähintään 8 000:een, rikoslakiin jengirikollisuus omaksi koventamisperusteeksi, ampuma-aserikoksien tuomioita kovennettava ja, esimerkiksi edustaja Keto-Huovisen esitys, luvattoman ampuma-aseen kantamisesta aina tuomio törkeänä ampuma-aserikoksena. Ministeri Mikkonen, oletteko valmis viemään näitä eteenpäin? 

Arvoisa puhemies! Kyllä olen tutustunut kokoomuksen ehdotukseen, jo muistaakseni viime keväänä taisitte ne julkaista, ja kuten sanoin, olemme monta kertaa tässä salissa puhuneet tästä aiheesta, mikä on aivan oikein. Koska aihe on vakava, aihe huolestuttaa kansalaisia, on tärkeää, että me varmistamme toimia, teemme toimia, joilla voimme jengirikollisuutta ja rikollisuutta ylipäätänsä ehkäistä. 

Yksi tärkeä asia on resursseista huolehtiminen, ja sitä tämä hallitus on tehnyt, ja toivon todellakin, että sitä tehdään myös jatkossa. Viime hallituksessa leikattiin poliisien rahoitusta merkittävästi, ja se kyllä varmasti näkyy kentällä, ja nyt on hyvä, että olemme saaneet määrää lisättyä. Mutta on paljon muitakin toimia, ja myös siellä teidän ohjelmassanne on korostettu esimerkiksi tätä moniviranomaistoimintaa, sitä, että eri tahot, jotka ovat lasten ja nuorten kanssa, niin koulut, nuorisotyöntekijät, poliisi, sosiaalityöntekijät kuin muut, toimivat yhdessä, aktiivisesti keskustelevat, puuttuvat tapauksiin ja ohjaavat ihmisiä oikealle polulle. Tätä työtä me olemme myös resursoineet: esimerkiksi Ankkuri-toiminta, joka on hyvin onnistunutta, on laajentunut nyt kaikille alueille ympäri Suomea. 

Kiitos, arvoisa puhemies! Ei tästä nyt kyllä tullut mitään lupauksia esityksistä. Kyllä tämä oli enemmän sitä, että selvitetään, on työryhmää, ennaltaehkäistään ja keskustellaan. No keskustellaan, se on hyvä. Tarvittiin perussuomalaisten kriminaalipoliittinen ohjelma, että saatiin tätä keskustelua, ja jatketaan sitä kovin mielellään. 

Mutta miten noin yleinen rangaistustaso? Ajatelkaapa: Taposta tuomitaan Suomessa vankeutta yleensä noin yhdeksän vuotta. Norja — vastaava teko noin 15 vuotta. Siinä on kuusi vuotta eroa. On löperöä menoa. Lapsen raiskaaminen voi Norjassa johtaa lähes kaksi kertaa niin pitkään tuomioon kuin Suomessa. Ja tuossa rikoslainsäädännön uudistuksen yhteydessä oppositiopuolueet, perussuomalaiset mukaan lukien, tekivät alarajoihin korotuksia, myös törkeään lapsenraiskaukseen, joihin hallituspuolueet eivät yhtyneet — nyt muistutukseksi ministerille. Kysyn: kun rangaistukset ovat näin löperöitä, aiotteko te nyt näitäkään edes kiristää? 

Arvoisa puhemies! Edustaja Meri — joka on myös varmasti tietoinen siitä, että meillä rangaistuksista päättää tuomioistuin — [Leena Meren välihuuto] tärkeintähän on se, että tuomioistuimella on käytettävissään rangaistusasteikko, joka on riittävä. Törkeästä lapsenraiskauksesta rangaistusasteikko on 4—12 vuotta. [Perussuomalaisten ryhmästä: Miksei enemmän?] — Miksi ei enemmän? Ylipäänsä Suomessa 12 vuotta on se enimmäisrangaistus, joka tässä salissa on päätetty aikoja sitten. 

Sitten tilanne tietysti vaikuttaa olevan nyt niin, että moni kansanedustaja varsinkin siellä perussuomalaisten puolella ajattelee niin, että mitä pidempään istutaan vankilassa, sitä parempi se on yhteiskunnalle. Jos näin olisi, niin varmasti olisi niin, että meillä olisi myös paremmat jäljet siitä, miten tämä on toiminut niissä maissa, joissa on todella pitkiä rangaistuksia ja joissa voidaan istua elinkautista ihan elämän loppuun asti. Yleensä suomalaiseen ja pohjoismaiseen kriminaalipolitiikkaan on kuulunut myös se, että istutaan rangaistusta ja yritetään päästä takaisin yhteiskuntaan, [Puhemies koputtaa] ja tämä on myös asia, jota meidän pitää miettiä, [Leena Meri: Miettiä?] eli sitä, onko meillä sitten pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta vai ei.