Arvoisa herra puhemies! Tällä lakiesityksellä vähennämme pienten ravitsemusyritysten hallinnollista byrokratiaa ja siitä aiheutuvaa kustannusta yksinkertaistamalla tilinpäätösvelvoitteita, jotka liittyvät hyvityksen saamiseen kuluvan vuoden huhti—toukokuun kiinnipitoajalta. Enää ei olisi velvollisuutta laadituttaa erityisiä tilinpäätöslaskelmia kiinnipitokauden ja vertailukauden tuloksista, joten pienyritys välttyisi niiden laadinnasta ja tilintarkastuttamisesta aiheutuvilta lisäkustannuksilta, jotka voivat olla merkittäviä saatuun hyvitykseen verrattuna.
Tämä helpotus toteutettaisiin täysin lakiteknisesti, eikä se edellytä muutosta niihin määrärahoihin, jotka talousarviossa on hyväksytty ravitsemusyritysten tukemiseksi voimassa olevalla lailla. Lakiesityksen perustana on lievennys, jonka komissio on tehnyt EU:n valtiontukisääntöihin nykylain säätämisen jälkeen.
Kun ravitsemusyritysten uudelleentyöllistämisen tukemisesta ja toiminnan rajoitusten hyvittämisestä annettua lakia säädettiin, sen perustana oli eduskunnan vahva tahto yritysten hyvittämisestä kohtuullisesti siitä, että asiakastilat määrättiin koronapandemian vuoksi kiinnipidettäviksi huhti—toukokuussa. Kuluvan vuoden heinä—elokuussa KEHA-keskus toteutti lain nojalla joukkomaksatuksen, jossa hakemuksetta — siis suoraan verotietojen perusteella — suoritettiin kaikkiaan 7016 ravitsemusyritykselle hyvitystä noin 74 miljoonaa euroa. Valtaosa näistä yrityksistä oli pienikokoisia. Kaikkien kohdalla tämä menettely ei kuitenkaan ollut mahdollinen verotustietojen vajavuuden takia. KEHA-keskus onkin hakemusperusteisesti maksanut hyvityksiä lisäksi noin 16 miljoonaa euroa lokakuun loppuun mennessä. Siten kaikkiaan hyvityksenä on suoritettu noin 90 miljoonaa euroa.
Yrityskohtaisesti hyvityksen määrään vaikutti suoraan se, kuinka paljon myynti oli laskenut vertailukauteen nähden. Kohtuulliseksi hyvitykseksi laissa säädettiin enintään 15 prosenttia myynnin laskusta. Hyvittäminen kohdennettiin eduskunnan tahdon mukaisesti kaikille niille ravitsemusyrityksille, jotka olivat kiinnipitovelvoitteen alaisia. Yhdenmukaisen kohtelun toteuttamiseksi lain piiristä ei poissuljettu niitäkään yrityksiä, jotka olivat olleet vaikeuksissa jo ennen koronaepidemiaa.
Soveltamisalan kattavuuden vuoksi laki kiinnitettiin EU:n valtiontukikehikossa erityissäännökseen, joka sallii hyvityksen myös jo aiemmin vaikeuksissa olleelle yritykselle, kun kyse on luonnonmullistuksesta tai sen kaltaisesta poikkeuksellisesta tapahtumasta. Asianomaista EU-säännöstä — Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 2b-kohtaa — on muissa unionivaltioissa käytetty muun muassa kansallisten lentoyhtiöiden tukemiseen tulivuorenpurkauksen aiheuttaman lentokiellon ajalta. Tähän artiklan kohtaan kiinnittämisen vuoksi lain nojalla myönnetyt hyvitykset ovat alisteisia Euroopan komission edellyttämälle jälkikäteiselle tarkastukselle, jota laissa nimitetään ”toteutumaperusteiseksi rajoitukseksi”. Sen tarkoituksena on tarvittaessa leikata hyvitys enintään siihen määrään, jolla kiinnipitoaikana kertynyt tappio ylittää vertailukauden tappion.
Vaikka tällainen leikkuri toteutuu vain poikkeuksellisesti, siitä aiheutuu merkittävä hallinnollinen rasite ja kustannus jokaiselle hyvitystä saaneelle ravitsemusyritykselle. Leikkurin mukaisen valvonnan toteuttaminen edellyttää tavanomaisen tilinpäätöksen laadinnan ohella poikkeuksellisia kirjanpitolaskennallisia toimenpiteitä. Niin kiinnipitokaudelta kuin vertailukaudelta on ravitsemusyrityksen laadittava kausikohtaiset tuloslaskelmat, jotta voidaan varmistua lain edellyttämällä tavalla toteutumaperusteisen rajoituksen täyttymisestä. Nämä kausilaskelmat eivät suinkaan tekeydy itsestään kirjanpitojärjestelmistä, automaattisesti, vaan leikkuri edellyttää tapauskohtaisesti suoritettavaa laskennallista kohdentamista, jotta kausille kuuluvat erät tulevat huomioiduiksi säännösten mukaisesti. Lisäksi tilintarkastajan on otettava kantaa rajoituksen toteutumiseen tilintarkastuskertomuksessaan. Näistä toteutumiskohtaisen rajoituksen edellyttämistä kirjanpidollisista erityistoimista samoin kuin tilintarkastajan varmennuksesta aiheutuu kustannuksia, jotka eivät kuulu tilitoimistojen ja tilintarkastajien sopimusten piiriin, joten ne tulevat veloitettaviksi ravitsemusyrityksiltä erillispalkkioina.
Toisaalta hyvitykselle ei ole laissa säädetty vähimmäistasoa, koska siihen ovat oikeutettuja kaikki ravitsemusyritykset, jotka ovat kärsineet tästä kiinnipitovelvoitteesta. Siten siinä tapauksessa, että hyvitys on arvoltaan vähäinen, voi olla mahdollista, että edellä tarkoitetut erillispalkkiot ovat jopa yrityksen saamaa hyvitystä suuremmat. Sinänsä laki sallii sen, että ravitsemusyritys palauttaa hyvityksen KEHA-keskukselle ennen tilinpäätöksen vahvistumista ja näin välttyisi toteumaperusteisesta tarkastelusta aiheutuvista kustannuksista. Tämä hallinnollinen rasite ja kustannus johtuu yksinomaan EU:n valtiontukisäännöstä, eikä se millään muotoa ole eduskunnan edellyttämän kohtuullisen hyvityksen toteuttamisesta aiheutuva.
Nyttemmin, tämän lain voimaantulon jälkeen, EU-komissio on kuitenkin julkistamallaan tiedonannolla muuttanut valtiontukikehikkoa siten, että tuen saantimahdollisuus ulotetaan myös jo ennen koronapandemiaa vaikeuksissa olleisiin pienyrityksiin ilman, että tuella on vastaavanlaisia laskennallisia rajoituksia kuin tässä 107 artiklan 2b kohdan mukaisessa tukijärjestelmässä, joka on nyt siis Suomen hyvityssäännöstön perustana.
Ottaen huomioon pienyritykselle tästä toteumaperusteisesta tarkastelusta aiheutuvan kustannusrasitteen, joka voi olla hyvin huomattava, nyt käsillä oleva esitys saattaa eduskunnan tahdon mukaisen hyvitysmenettelyn pien- ja mikrokokoisten ravitsemusyritysten osalta mainitun komissiopäätöksen helpotusten piiriin. Komissio ei salli tätä helpotusta pientä suuremmille yrityksille. Koska pienyritystä ei enää koskisi toteumaperusteinen rajoitus, jonka todentaminen edellyttää tätä merkittävää laskentateknistä työtä, ei myöskään olisi tarvetta erityiselle tilinpäätösinformaatiolle mainitun rajoituksen toteutumisesta.
Koska esitetty säännös ei puuttuisi myöntämisedellytyksiin eikä laskentasäännöksiin, hyvitys olisi myönnetty sääntömääräisenä, jos esityksen mukaiset säännökset olisivat sisältyneet lakiin jo sen tullessa voimaan toukokuussa.
Esitetty helpotus ei tarkoita hyvityksen myöntämisen edellytysten uudelleenkäsittelyä KEHA-keskuksessa, eikä tämä edellytä ravitsemusyritykseltä itseltään erityisiä toimenpiteitä, jotta pääsee helpotuksen piiriin. Ravitsemusyrityksen olisi vain mainittava tilinpäätöksessään kuuluvansa esityksen tarkoittamiin pienyrityksiin.
Esityksen mukaiset helpotukset ulottuvat myös niihin pieniin ravitsemusyrityksiin, joille hyvitys on jo myönnetty. Niin ikään tällä voimaantulosäännöksellä mahdollistettaisiin jo leikkurisäännön perusteella takaisin suoritetun hyvityksen palauttaminen hakemuksesta sellaiselle pienyritykselle, jonka tilinpäätös on laadittu ennen esityksen mukaisen lainmuutoksen voimaantuloa. Esitys ei tarkoita muutosta määrärahoihin, jotka talousarviossa on jo hyväksytty.