Kiitos, arvoisa puhemies! Esittelen siis valiokunnan mietintöä tästä niin sanotusta pakolla solmitun avioliiton kumoamisesta ja siihen liittyvistä laeista.
Tässä esityksessä ehdotetaan, että avioliittolakiin lisätään säännökset pakottamalla solmitun avioliiton purkamisesta kumoamalla. Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi avioliittolain ulkomailla solmitun avioliiton tunnustamista koskevia kansainvälisen yksityisoikeuden säännöksiä. Tämän esityksen tavoitteena on torjua pakottamalla ja alaikäisenä solmittuja avioliittoja sekä parantaa tällaisen avioliiton solmineiden, haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden asemaa.
Lakivaliokunta kannattaa esityksen tavoitteita sekä puoltaa esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä yhteensovitustarpeista johtuvin muutosehdotuksin. Valiokunta toteaa pakolla solmitun avioliiton kumoamisesta seuraavaa: ”Ehdotetun sääntelyn mukaan tuomioistuimen on hakemuksesta kumottava avioliitto, jos avioliitto on solmittu pakottamalla. Kumoamisen oikeusvaikutukset ovat samat kuin avioerossa. Väestötietojärjestelmään merkitään kuitenkin se siviilisääty, joka puolisolla oli kumotun avioliiton solmimishetkellä.”
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa näkemykset ehdotetusta avioliiton kumoamista koskevasta sääntelystä jakaantuivat. Osa asiantuntijoista kannattaa ehdotettua sääntelyä tässä esityksessä esitetyllä tavalla, mutta joidenkin mielestä ehdotetun avioliiton kumoamisen ohella avioliittolain pitäisi sisältää myös mahdollisuus avioliiton mitätöinnistä, jolloin avioliittoon pakotettu voisi tapauskohtaisesti valita, mikä päättämismenettely on hänen etunsa ja mahdollisten yhteisten lasten edun mukaista. Osa asiantuntijoista sen sijaan suhtautuu ehdotettuun uuteen menettelyyn varauksellisesti pitäen sitä ongelmallisena perhelainsäädännön periaatteiden kannalta.
Hallituksen esityksen valmistelussa on arvioitu erilaisia vaihtoehtoja, kuten pakottamalla solmitun avioliiton purkamista myöntämällä avioero ilman harkinta-aikaa sekä avioliiton mitättömäksi julistamista, mutta valmistelussa on päädytty ehdottamaan uutta kumoamismenettelyä. Lakivaliokunta puoltaa pakolla solmitun avioliiton kumoamisesta säätämistä. Valiokunta pitää sitä perustelluimpana vaihtoehtona avioliittoon pakotetun ja hänen mahdollisten lasten suojan kannalta. Avioliiton kumoamisen oikeusvaikutukset vastaavat avioeron oikeusvaikutuksia, joten ne ovat selkeitä ja ennakoitavia.
Kuten valiokunnan mietinnöstä ilmenee, vaihtoehto pakkoavioliiton mitättömyydestä merkitsee sitä, että puoliso ja mahdollisuudet lapset menettäisivät kaikki avioliittoon perustuvat oikeudet avioliittoon liittyvien oikeusvaikutusten lakatessa taannehtivasti. Tällä voisi olla kohtuuttomia vaikutuksia puolison ja mahdollisten lasten asemaan. Jotta pakkoavioliiton mitättömäksi julistaminen ei merkitsisi tällaisia heikennyksiä, mitätöinnin oikeusvaikutuksista tulisi monilta osin säätää erikseen. Näin tulisi tehdä myös siinä tapauksessa, että mitätöinti mahdollistettaisiin pakolla solmitun avioliiton kumoamisen lisäksi. Niin ikään tulisi säätää erityisiä säännöksiä menettelystä ja eri purkamismenettelyjen välisistä suhteista. Tämä merkitsisi merkittävästi monimutkaisempaa sääntelyä pakkoavioliittojen purkamisesta kuin nyt ehdotettu sääntely.
Valiokunta on siten päätynyt kannattamaan pakkoavioliiton kumoamismahdollisuudesta säätämistä, sillä se on periaatteellisesti ja ennaltaehkäisyn kannalta tärkeää, että lainsäädännössä tunnustetaan pakkoavioliitto ilmiönä ja annetaan selkeä viesti siitä, etteivät pakkoavioliitot ole hyväksyttäviä. Lisäksi sääntelyllä voi olla yksittäisissä tapauksissa konkreettista merkitystä ja tarvetta pakkoavioliitosta irtautumiseksi, jolloin se voi yhtenä myönteisenä toimena muiden keinojen joukossa auttaa avioliittoon pakotettuja henkilöitä.
Avioliiton kumoamissääntelyn toimivuutta ja vaikutuksia tulee jatkossa kuitenkin seurata ja tarvittaessa arvioida sääntelyn tarkistustarpeita sekä mahdollisia lisätoimia pakkoavioliiton uhrien auttamiseksi ja suojelemiseksi. Seurata tulee muun muassa avioliittolain sovittelusäännösten toimivuutta ja riittävyyttä. Lisäksi, jos avioliiton kumoaminen osoittautuisi riittämättömäksi keinoksi pakkoavioliiton uhrien auttamiseksi, valiokunnan mielestä on mahdollista arvioida, tulisiko pakkoavioliitosta irtautumisen vaihtoehtona olla myös mitätöinti. Valiokunta ehdottaa asiasta lausuman hyväksymistä, mikä ilmenee mietinnöstä.
Valiokunta korostaa mietinnössään myös muita toimia pakolla solmittujen avioliittojen torjumiseksi ja uhrien auttamiseksi. Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota niin kutsutun uskonnollisen avioliiton solmineiden henkilöiden aseman parantamiseen, sillä ehdotettua sääntelyä tai mitään muutakaan avioliiton purkamista koskevaa sääntelyä ei voida soveltaa tällaiseen avioliittoon. Tämä johtuu siitä, että avioliiton purkaminen avioliittolain nojalla edellyttää oikeudellisesti pätevää avioliittoa eikä uskonnollinen avioliitto ole tällainen liitto.
Avioliittoon pakottamisen rangaistavuudesta todetaan: ”Hallituksen esitykseen ei sisälly avioliittoon pakottamisen rangaistavuutta koskevia ehdotuksia, mutta hallitusohjelmaan sisältyy kirjaus, jonka mukaan pakkoavioliiton kriminalisointia selvitetään.” Oikeusministeriössä on kirjauksen mukaisesti valmisteltu arviomuistio, ja valiokunnan saaman selvityksen mukaan tarkoitus on ollut, että syksyn 22 aikana työryhmä aloittaa pohtimaan avioliiton pakottamista koskevaa rangaistussääntelyä. Työryhmän asettaminen on kuitenkin viivästynyt. Lakivaliokunta kiirehtii työryhmän asettamista pohtimaan asiaa ja pitää tärkeänä, että sen perusteella ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin avioliittoon pakottamisen rangaistavuuden selkeyttämiseksi rikoslaissa. Valiokunta ehdottaa tästä myös lausumaa, lausumaehdotus 2:ta, joka ilmenee mietinnön liitteistä.
Tässä yhteydessä säädellään myös ulkomailla alaikäisenä solmitun avioliiton tunnustamista. Avioliittolakia muutettiin vuonna 2019 siten, että avioliiton voi solmia vain 18 vuotta täyttänyt henkilö. Ulkomailla pätevästi solmittu avioliitto on nykyisin lähtökohtaisesti pätevä myös Suomessa, mutta se voidaan jättää tunnustamatta, jos sen pitäminen pätevänä johtaisi Suomen oikeusjärjestelmän perusteiden vastaiseen lopputulokseen — niin sanottu ordre public ‑periaate. Tämä koskee myös ulkomailla alaikäisenä solmittuja avioliittoja. Hallituksen esityksessä ehdotetaan avioliittolakiin uutta pykälää, jonka mukaan ulkomailla pätevästi solmittua avioliittoa ei kuitenkaan pidetä pätevänä, ellei siihen ole erityisiä syitä, jos avioliittoa solmittaessa ainakin toinen osapuoli oli alle 18 ja toisella oli asuinpaikka Suomessa. Uuden säännöksen tarkoituksena on ehkäistä tilanteita, joissa Suomessa asuva henkilö solmii alaikäisavioliiton ulkomailla kiertäen Suomen ikärajasääntelyä. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa näkemykset myös tästä ehdotuksesta hajaantuivat. Osa asiantuntijoista on kannattanut ehdotettua muutosta, mutta on myös katsottu, että se tulisi laajentaa koskemaan asuinpaikasta riippumatta kaikkia ulkomailla solmittuja avioliittoja. Jotkut puolestaan ovat katsoneet, ettei ulkomailla alaikäisenä solmittuja avioliittoja tulisi tunnustaa koskaan. Toisaalta osa asiantuntijoista on pitänyt ehdotettua muutosta ongelmallisena kannattaen nykyisen sääntelyn säilyttämistä. Lakivaliokunta pitää ehdotetun sääntelyn tavoitteita kannatettavina ja katsoo, että muutosta voidaan pitää johdonmukaisena jatkona avioliiton solmimisen ikärajaa koskeville avioliittolain muutoksille.
Tätäkin sääntelyä on tärkeää seurata ja jatkossa tarvittaessa arvioida laajemman muutoksen tarvetta ulkomailla alaikäisenä solmitun avioliiton tunnustamista koskevaan lainsäädäntöön. Tältä osin valiokunta viittaa muiden Pohjoismaiden ratkaisuihin. Lähtökohtana näissä maissa, joissa on erilaista sääntelyä, on avioliiton tunnustamatta jättäminen, jollei laissa erikseen mainittuja perusteita tunnustamiselle ole olemassa. Valiokunta ehdottaa myös tästä lausuman hyväksymistä — mietinnössä ilmenevä valiokunnan lausumaehdotus 3.
Ja valiokunnan päätösehdotus on, että eduskunta hyväksyy muuttamattomana esitykseen sisältyvän 2. lakiehdotuksen ja muutettuina 1. ja 3. lakiehdotukset sekä hylkää lakialoitteen ja hyväksyy kolme lausumaa, jotka ilmenevät siis mietinnöstä. Ja valiokunnan mietintöön sisältyy yksi vastalause. — Kiitos.
Toinen varapuhemies Juho Eerola
:Kiitoksia, valiokunnan puheenjohtaja, edustaja Meri. — Ja nyt edustaja Keto-Huovinen.