Arvoisa rouva puhemies! Tämä kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon tekemä lakialoite on äärettömän tärkeä ja nostaa meille esiin myös lasten tilanteen. Me olemme puhuneet paljon ikäihmisistä ja vanhuksista, mutta todellakin sosiaalityöntekijällä voi olla asiakkaana jopa 60—100 lasta kerrallaan. Siis tämähän on ihan pöyristyttävä määrä. Tämähän on aivan käsittämätöntä. Puhumme lapsista, heistä joiden huomioiminen ja heidän asioidensa selvittäminen on äärettömän tärkeää ja monivivahteista. Vastuu on ihan valtavan suuri. Vastuu on niin suuri, että voisi kuvitella, että ei siinä sosiaalityöntekijä yöllä unta saa, kun hän miettii, millä tavalla hän tehtävänsä hoitaa niin, että varmasti tulee hyvin hoidettua.
Aulikki Kananoja, joka on ylisosiaalineuvos, on tehnyt selvityksen Lastensuojelun kehittämisen suunta ja suositukset vuonna 2019. Hän kiinnittää siinä huomiota korkean asiakasmäärän lisäksi sosiaalityöntekijöiden suureen vaihtuvuuteen, sijaisten puutteeseen sekä työn puutteelliseen organisointiin ja johtamiseen. Ja tässä Kananojan raportissa tulee esiin myös lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden huoli siitä, että suuresta asiakasmäärästä johtuva työn kuormittavuus ei anna mahdollisuuksia tehdä tätä työtä ammatin eettisten periaatteiden mukaisesti ja sosiaalityön onnistumiselle tärkeä asiakassuhde kärsii ajanpuutteesta. Ja tämä vaikeuttaa myös sen luottamuksen rakentumista asiakkaan ja ammattilaisen välillä.
Arvoisa puhemies! Välillä minusta tuntuu, että kyllä yhteiskunnan prioriteetit ja arvot ovat ihan päin mäntyä, kun miettii: Me unohdamme meidän vanhukset, me unohdamme heidät laitoksissa, me unohdamme heidän riittävien hoitajien määrän, hoivan käden määrän. Me unohdamme myös lapset ja lastensuojelun, ja jotenkin tuntuu, että kuitenkin meidän pitää rakentaa sitä tulevaisuutta ja miettiä, että hehän ovat niitä meidän tulevaisuuden aikuisia. Kyllähän tälle asialle tulisi tehdä jotakin ja nähdä se, että ei ainoastaan kovat arvot, vaan myös pehmeät arvot. Ja on ollut hyvä lukea myös siitä, että pääkaupunkiseudulla on ruvettu kiinnittämään huomiota myös sosiaalityöntekijöiden palkkaukseen. Ja on erittäin tärkeää, että me puhumme palkkapolitiikasta silloin, kun me houkuttelemme hyviä, osaavia ammattilaisia tekemään tätä tärkeää työtä. Palkkapolitiikka: monesti he ovat naisia, pienituloinen nainen nyt on pienituloinen eläkeläisnainen ikääntyneenä, ja sitten entistäkin ikääntyneempänä hän on juuri se, jolle niitä palveluja yhteiskunnan tulee tarjota. Eli palkkapolitiikka myös keskiöön keskustelussa, kuinka saamme hyvää hoitohenkilöstöä niin sairaaloihin, vanhustenhoitoon, päiväkoteihin kuin lastensuojeluun ja sosiaalityöhön.