Kiitos. — Varsin vauhdikas viimeinen kyselytunti, viihdyttäväkin. Oma urani eduskunnassa on nyt päättymässä, ja kannan vähän huolta ruoka-apua antavista yhdistyksistä, ja kysynkin ministeriltä ja koko hallitukselta: aiotteko pitää huolen siitä, että pysyvä määräraha köyhiä auttaville yhdistyksille lopulta tulisi talousarvioon? 

Minun neljävuotias lapsenlapseni seuraa papan nykyistä hidasta liikkumista ja huutelee aina perään, että pappa, pärjäätkö sinä varmasti. No, hymyilen takaisin ja sanon, että pärjään. Mutta viime yönä menetin yöuneni, kun mietin, miten ihmeessä tämä eduskunta aikoo pärjätä ilman minua. [Naurua] Miten ihmeessä kaikki Suomen köyhät saavat täällä äänensä kuuluviin? Joten laitan uskoni teihin: pliis, pitäkää huoli niistä, jotka eivät pysty itsestään pitämään huolta. Ja nyt se lupaus siitä, että ruoka-apu hoidetaan. — Kiitos.  

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää teidän työtänne tämän asian ympärillä. Olette tehnyt valtavasti töitä. Toitte alan aktiiviset järjestöt ja erilaiset yhdistykset eduskuntaan, ja moni tästäkin porukasta sai vierailla tapaamassa ihmisiä, jotka tätä tärkeätä työtä tekevät. Ja totean teille, että olette antanut niin hyvää evästystä, että olen pysynyt evästyksen suuntaviivoissa, ja näin ollen tuo 800 000 on jo jaettu, niin kuin tiedättekin, mutta tärkeintä on se, että tämä jäljellä oleva potti saadaan nopeasti jakoon, ja siinäkin puhutaan aika isosta summasta, muistaakseni nyt ulkoa kaksi miljoonaa. Sitä työtä tulemme tekemään.  

Mutta isoin kysymys on se, voidaanko noin kahden miljoonan vuosittaisesta tasosta nostaa suomalaista ruoka-apua kolmeen miljoonaan euroon, koska ajat ovat olleet niin vaikeita, että se näkyy. Minä olen esittänyt tätä kehykseen, ja toivon, että koko hallitus voisi tätä kolmen miljoonan tasoa tukea. Olen pysynyt näissä suuntaviivoissa, joita on toivottu, ja toivottavasti myös muut.