Ärade fru talman, arvoisa rouva puhemies! Ahvenanmaan itsehallintolain 30 §:n muutos on jätetty lepäämään edellisellä vaalikaudella. Tämä on tehty sen takia, että itsehallintolaki on niin kutsuttu lex specialis, jota voidaan muuttaa vain perustuslain säätämisjärjestyksessä Ahvenanmaan maakuntapäivien suostumuksella. Kun uusi eduskuntakausi on nyt alkanut, heräävät lepäämään jätetyt lakimuutokset jälleen eloon. Muutos on luonteeltaan ainoastaan lakitekninen, ja sillä huomioidaan kuluttajaneuvontatehtävien siirto maistraateilta Kilpailu- ja kuluttajavirastolle valtakunnassa. [Hälinää] 

Arvoisa puhemies! Muutos merkitsisi sitä, että itsehallintolaissa lukisi sen sijaan, että tehtäviä, jotka tulevat Kilpailu- ja kuluttajavirastolle, hoitaisivat Ahvenanmaan maakunnassa maakunnan viranomaiset. Muutoksella ei ole taloudellisia eikä hallinnollisia seurauksia. Ehdotus voitaneen hyväksyä nopeasti sen jälkeen, kun se on käsitelty perustuslakivaliokunnassa. 

Ärade fru talman! Förslaget till ändring av 30 § i självstyrelselagen för Åland har lämnats vilande från föregående mandatperiod. Detta eftersom självstyrelselagen är en så kallade lex specialis och enbart kan ändras i grundlagsenlig ordning, med Ålands lagtings bifall. 

Då den nya riksdagsperioden nu är inledd betyder det att de vilande lagändringarna vaknar till liv igen. Den här ändringen är enbart av lagteknisk karaktär för att beakta överföringen av konsumentrådgivningsuppgifter från magistraten till Konkurrens- och konsumentverket i riket. 

Ändringen skulle innebära att det i självstyrelselagen istället skulle stå att de uppgifter som ankommer på Konkurrens- och konsumentverket i landskapet Åland ska skötas av landskapsmyndigheterna. 

Ändringen har inga ekonomiska eller förvaltningsmässiga konsekvenser. Förslaget torde därför snabbt kunna godkännas efter att det har behandlats i grundlagsutskottet. 

Arvoisa puhemies! Kiitoksia esittelystä, edustaja Löfström. 

Tämä kysymys, jos sen oikein hahmotan, myöskin piirtyy niin, että tämä esitys on sinänsä aika pieni tekninen muutos, mutta kun samanaikaisesti on kuitenkin käynnissä myös laajempi kokonaisuudistus, niin jää tietysti kysymään, onko aihetta edetä osittaisuudistusten tietä vai pyrkiä Ahvenanmaan itsehallinnollisen aseman määrittelyssä kokonaisvaltaisempaan käsittelyyn. 

Tämä on sen vuoksi mielenkiintoinen, että Ahvenanmaa on joissakin tapauksissa, kukaties, erinomainen esimerkki tarjota lisäarvoa Euroopan sisälläkin niille jäätyneille tai konfliktissa oleville itsehallintoalueille, jotka muodostavat turvallisuuden kannalta kriisipesäkkeenomaisia alueita. Ja jos Ahvenanmaan tapausta voidaan käyttää itsehallinnon vahvistamiseen osana muiden valtioiden keskinäisten konfliktien alueita, niin Ahvenanmaan asia tältä osin on poikkeuksellisen mielenkiintoinen ja poliittisesti arvokas asia arvioitavaksi.