Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti tästä. Meriliikenne on yllättävänkin merkittävä saasteiden lähde etenkin merialueilla, mutta esimerkiksi tämän kuuluisan rikkidirektiivin toimeenpano havaittiin jopa Tampereen mittalaitteissa ja huomattiin, että jopa Tampereella asti hengitysilman laatu parani, kun meriliikenteen polttoaineita muutettiin.
Erityisesti tämä on tärkeä Itämerellä, joka on tällainen pieni merialue, ja tämä korostaa kansainvälisen sopimusjärjestelmän merkitystä, koska suurin osa Suomenkin aluevesillä purjehtivista aluksista on ulkomaalaisia, jolloin Suomen lainsäädäntö ei välttämättä aina suoraan pysty niihin vaikuttamaan. Itämeri on tunnetusti hyvin pieni allas, ja tässä esimerkiksi käymälävesien päästöjä säädellään. Yksi risteilyalus, joka vielä päästää käymälävetensä Itämereen, vastaa yhtä suomalaista kaupunkia, sen puhdistettuja jätevesimääriä, ravinnemäärässä. Tiedän, että suurin osa risteilyaluksista nykyään jo käsittelee jätevetensä ja vie ne satamiin, mutta siellä ei tarvita kuin yksi, joka riittää aiheuttamaan suurta vahinkoa.
On todella hyvä, että Suomi on muun muassa tässä asiassa ollut kansainvälisessä merenkulkujärjestelmässä aktiivinen ja aloitteellinen, mikä muistuttaa hyvin siitä, etteivät nämä säännökset suinkaan tule suomalaisille ja suomalaiselle merenkululle yllätyksenä, niin kuin aina välillä on sanottu. Jos joku väittää, että joku rikkidirektiivi tuli yllätyksenä, niin hän on ollut sitten kyllä väärässä ammatissa, jos väittää merenkulkuun liittyvällä alueella olevansa.
Kuten liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnöstä käy ilmi, tämä on myös mahdollisuus, mitä tulee erityisesti polaariseen merenkulkuun, jota tämä esitys myös koskee. Siellä jos missä suomalaisilla yrityksillä on erityistä osaamista, jota me voimme sitten myös maailmalle viedä, ihan samalla tavalla kuin suomalainen meriteollisuus on vienyt näitä rikkipäästöjä vähentäviä laitteita maailmalle sen jälkeen, kun tämä rikkidirektiivi tuli voimaan.