Arvoisa puhemies! Tänään on juhlapäivä. On kulunut täsmälleen, päivälleen sata vuotta siitä, kun eduskunta täällä päätti oppivelvollisuuslain käynnistämisestä. Sen jälkeen suomalaiset tytöt ja pojat, niin Sauli Niinistö, Mauno Koivisto, Tarja Halonen kuin Riitta Uosukainen, ovat käyneet kansakoulunsa. 

Arvoisa puhemies! Suomea arvostetaan maailmalla erittäin paljon koulutuksesta. Jokainen suomalainen, joka liikkuu maailmalla, helposti kohtaa sen vastakaiun, jonka saa. Me voimme olla aidosti todella ylpeitä meidän [Perussuomalaisten ryhmästä: Historiasta!] — historiasta — kansakoulusta, myöhemmin peruskoulusta. Kysyisin kokeneelta ministeriltä, entiseltä pääministeriltä: [Puhemies koputtaa] Miten te arvioitte tämän sadan vuoden taivalta Suomen kansakunnan kasvun, menestyksen ja sivistyksen kannalta, ja miten arvioitte seuraavan sadan vuoden käyvän? [Naurua] 

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti tässä kansakoulun käyneet keskustelevat aiheesta. Minullakin on neljä vuotta kansakoulua takana. Tämä on juhlapäivä. Toki kansakouluja rakennettiin jo paljon aikaisemmin, monet kylät sen tekivät.  

Kyllä yhteinen oppivelvollisuus on antanut meille mahdollisuuksien tasa-arvoa, se, että pienestä kansasta sen jokaiset lahjakkuudet on saatu siihen tarpeeseen ja käyttöön, johon kukakin on parhaiten soveltuva.  

Haluaisin kyllä tänä juhlapäivänä lähestyä tätä myös tämmöisen yleisen kansansivistyksen näkökulmasta, minkä voimavaran se luo meille yhtä lailla tässä koronavuoden aikana, kun olemme ymmärtäneet sen viestin, joka on viranomaisilta ja hallitukselta ja maailmalta tullut. Hyvä yleinen kansansivistys luo myös kestokykyä kansakunnalle. Hyvällä kansansivistyksellä me pystymme myös torjumaan sellaista kiihotusta, jota nykyaikana tuolla maailmalla näemme.  

Ennen muuta se perustason sivistys luo mahdollisuuden osaamisen vahvistamiseen, [Puhemies koputtaa] ja tänään ja sadan vuoden sisällä tärkeintä on sen perustason jälkeen katsoa, että toisella asteella ja korkea-asteella osaamista kehitetään.