Arvoisa puhemies! Tosiaan käsittelemme täällä hallituksen esitystä eduskunnalle laiksi Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksesta ja siihen liittyviksi laeiksi. Täytyy ensiksi sanoa, että on erinomaisen hyvä asia, että jatkuvan oppimisen järjestelmää tehdään, ja kiitos ministeri Saramolle, joka tuli tähän, hyppäsi liikkuvaan junaan ja mielestäni nappasi hyvin kiinni tästä. Ne puheenvuorot, mitä olette käyttänyt tämän asian edistämiseksi, ovat mielestäni erittäin hyviä.
Jatkuva oppiminenhan on tässä yhteydessä liitetty nimenomaan aikuisopiskeluun ja nimenomaan työikäisten kouluttamiseen. Jatkuvaa oppimista me tietysti sivistysvaliokunnassa pohdimme: Elämä on jatkuvaa oppimista. Se alkaa sieltä heti synnyttyä, ja mistä me tiedämme, missä vaiheessa se sitten päättyy? Ei varmasti koskaan. Minä olen sitä mieltä, että ihminen oppii aina, ja siinä mielessä on tärkeää, että se jatkuva oppiminen nähdään näin laajana.
Mutta sitten tässä yhteydessähän me käsitellään sitä jatkuvaa oppimista nimenomaan työelämän muutoksen vuoksi ja siitä syystä, että työikäiset saataisiin kehittämään ja päivittämään omaa osaamistaan. Tällä on kyllä tuiki tärkeä tavoite, ja sillä on merkitystä tässä yhteiskunnassa.
Siitä nyt haluan kuitenkin muistuttaa vanhana — tai entisenä — aikuiskoulutusjohtajana, että meidänhän ei tarvitse keksiä pyörää täysin uudelleen, koska meillä on hyvin paljon tehty sitä työikäisten opetusta ja oppimista. Puhuttiin aikoinansa sellaisesta käsitteestä kuin andragogiikka — oli pedagogiikka ja andragogiikka — ja se oli nimenomaan sitä aikuisten oppimista ja sen kehittämistä. Meillä on paljon opinahjoja, jotka jo tuottavat tätä koulutusta, ja siinä mielessä minä sanoisin, että pitää vähän aina katsoa sitä, mitä jo nyt on, ettei keksitä pyörää uudelleen.
Mutta joka tapauksessa olen sitä mieltä, että tällaisesta jatkuvan oppimisen järjestelmästä on tärkeää nyt katsoa, kuka järjestää, kuka tuottaa, miten opintososiaaliset edut, miten saadaan nimenomaan ne väliinputoajat, miten saadaan ne, jotka eivät itse koe tarvitsevansa tällaista uudelleenkoulutusta tai lisäkoulutusta ja kuitenkin sitä tarvitsevat. Miten saadaan työelämä tähän riittävän hyvin mukaan, ja miten tämä niin sanotusti hintansa haukkuu eli saavutetaan se tavoite ja saadaan myös koulutustasoa ja osaamisen tasoa nostettua? Kyllähän meidän pitää lähteä yhteiskunnassamme siitä, että se osaamisperusteisuus on myös aikuisten opiskelussa tärkeää, että se tutkinto ei ole aina se juttu, vaan nimenomaan se osaaminen, jolla vastataan työelämän tarpeisiin ja jolla me saadaan sitten työllistymäänkin ihmiset paremmin, kun sitä osaamista on.
Tänä päivänä me käsittelemme siis esitystä tästä palvelukeskuksesta, ja on ihan tunnettu tosiasia, että olen itse ollut hieman skeptinen tästä — en niinkään siitä, että tehdään organisoitua toimintaa tai organisoidaan, mutta minä olen ollut siitä syystä skeptinen tästä, että miksi lähdetään virasto edellä. Kun ajattelee, että meillä on niin paljon niitä toimijoita jo tällä hetkellä, ja kun sitten ajattelee näitä tämän organisaation suunniteltuja tehtäviä, niin näkisin, että ne olisi voitu laittaa, antaa tehtäväksi jo olemassa oleviin organisaatioihin. Nyt kun perustetaan ihan oma, niin mielestäni se on vähän tårta på tårta. Ja miksi lähteä organisaatiokylki edellä, jos ei tiedetä, mitä sen pitää tehdä ja mihin tarpeeseen se vastaa?
No, joka tapauksessa meillä on nyt täällä hallituksen esitys, ja totean vain sen, että hallituksen esityshän keräsi runsaasti kritiikkiä lausuntokierroksella. Muun muassa lainsäädännön arviointineuvosto katsoi, että Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskusta koskeva lakiesitys ei ole riittävän selkeä. Esitysluonnoksessa ei arviointineuvoston mukaan myöskään riittävästi perustella ja kuvata sitä, miten palvelukeskuksen perustaminen lisäisi työelämälähtöistä jatkuvaa oppimista jo käytössä olevien keinojen lisäksi. Ja edelleen jää epäselväksi se, mitä konkreettista lisäarvoa palvelukeskus toisi tähän, ja myöskin sitten tietysti se, ovatko ne vaikutukset sopusoinnussa sille kaavailtujen tehtävien, toimivaltuuksien ja resurssien kanssa.
Tuossa jatkan vielä myöhemmin, mutta totean vain sen, että tälle pitää tietysti miettiä myöskin rahoitus. Nythän nimenomaan EU:n elvytysvälineestä olisi ajateltu nämä rahat, mutta sehän on vain määräaikaista. Miten jatkossa?
Ja tärkeää on sitten tietysti se, että jatkuvaa oppimista voidaan aidosti edistää, ja silloin — arvoisa puhemies, ihan lyhyesti sanon — tarvitaan vuoropuhelua valtion, työmarkkinatoimijoiden sekä koulutuksen järjestäjien välillä. Eikö tämän vuoksi olisi perusteltua, että otettaisiin mukaan myös koulutuksen järjestäjien ja opiskelijoiden edustajat tähän neuvostoon, mitä nyt ollaan perustamassa?
Palaan sitten vielä lyhyemmällä puheenvuorolla myöhemmin. — Kiitos.
Toinen varapuhemies Juho Eerola
:Kiitoksia. — Ja edustaja Asell.