Arvoisa puhemies! Tämä valtiovarainvaliokunnan mietintö koskien valtioneuvoston selontekoa julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2024—2027 on tämmöinen aika paksu asiakirja kaikkine liitteineen. En tätä esittelyssä lue ihan kokonaan, vaan nostan täältä muutamia keskeisiä näkökulmia, joita valtiovarainvaliokunta omassa mietinnössään haluaa nostaa esille.
Arvoisa puhemies! Ensinnä talouden näkymistä ja haasteista.
Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2024—2027 pohjautuu valtiovarainministeriön lokakuussa julkistettuun ennusteeseen. Sen perusteella Suomen talouskasvun arvioidaan olevan noin nollan tuntumassa vuonna 2023, mutta kiihtyvän 1,2 prosenttiin ensi vuonna ja olevan 1,6 prosentin tasolla vuonna 2027. Hallituskauden alussa taloustilannetta on heikentänyt hintojen ja korkotason nousu, joka vähentää yksityistä kulutusta ja investointeja. Inflaation arvioidaan kuitenkin nopeasti hidastuvan, ja kotitalouksien ostovoiman vahvistumisen sekä kestävään kasvuun liittyvien investointien ennustetaan nopeuttavan talouskasvua vuodesta 2024 alkaen. Hintojen ja korkotason nousu näkyy myös julkisen talouden menoissa, samoin kuin monet jo edellisellä vaalikaudella linjatut menotasoa nostavat toimet.
Valtiovarainministeriön talousennustetta pidettiin valiokunnan asiantuntijakuulemisissa hieman optimistisempana kuin muita syksyllä julkistettuja talousennusteita etenkin vuoden 2024 osalta. Yleisesti talouskasvun arvioitiin olevan noin 0 ja 1 prosentin välillä. Esimerkiksi Suomen Pankki ennustaa vain 0,2 prosentin kasvua ensi vuodelle.
Suomen talouden rakenteellisia ongelmia ovat heikko tuottavuuden kasvu ja vähäiset tuotannolliset investoinnit. Tuottavuuskasvua hidastaa muun muassa tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan verrattain vähäinen määrä ja muita kehittyneitä teollisuusmaita alemmalle tasolle jäänyt nuorten koulutusaste. Vaikka työllisyysaste on viime vuosina noussut merkittävästi, työttömyysaste on kuitenkin edelleen korkea ja osaavasta työvoimasta on pulaa. Valtiovarainministeriö ennustaa työllisyysasteen nousevan kehyskaudella 75,2 prosenttiin.
Julkisessa taloudessa on pysyvä rakenteellinen menojen ja tulojen epäsuhta. Valtiovarainministeriö arvioi julkisyhteisöjen bruttovelan osuuden bruttokansantuotteesta nousevan 74,2 prosentista 81,6 prosenttiin vuodesta 23 vuoteen 27. Julkisen talouden velkasuhde on erkaantunut merkittävästi muista Pohjoismaista.
Valtionhallinto on julkisen talouden alasektoreista alijäämäisin, ja sen mittava alijäämäisyys sekä velkaantuminen jatkuvat edelleen. Valiokunta korostaa, että talouskehitykseen liittyy merkittäviä epävarmuuksia, kuten maailmantalouden kehitys, Ukrainan sodan kesto, maailman muiden konfliktien laajuus sekä korkojen taso. Epävarmuuden keskellä julkisen talouden tasapainottaminen on aiempaakin tärkeämpää. Julkinen talous kohtaa myös entistä velkaantuneempana jo aiemmin olemassa olleet haasteet, kuten väestön ikääntymisen tuomat menopaineet ja verotulojen alenemisen työikäisen väestön vähentyessä. Lisäksi kehyskaudella menoja lisäävät muun muassa tuki Ukrainalle ja puolustuksen strategiset hankinnat.
On hyvä huomioida, että Suomen talouden tilanne voi kehittyä ennustettua heikompaan suuntaan. Erityisenä ongelmana voidaan pitää rakennusalan tilannetta, joskin hallituksen hankkeet maa- ja vesirakentamisessa joiltain osin paikkaavat talonrakennuksen heikkoja näkymiä.
Tavoitteen saavuttamiseksi hallitus sitoutuu vaalikauden aikana vahvistamaan julkista taloutta pysyvästi kuudella miljardilla eurolla vuoden 27 tasolla. Tarkoitus on sopeuttaa menoja hallituksen päätöksin nettomääräisesti noin neljällä miljardilla eurolla, ja lisäksi tavoitellaan rakennepoliittisin toimin julkisen talouden vahvistamista noin kahdella miljardilla eurolla.
Valiokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että hallituksen asettamista tavoitteista on laaja yhteisymmärrys. Esiin nostettiin kuitenkin huoli siitä, että tavoitteiden toteutumiseen liittyy merkittävää epävarmuutta ja että vaalikauden aikana todennäköisesti tarvitaan lisätoimia ja keinovalikoiman joustavoittamista ja laajentamista. Valiokunta pitää huolia perusteltuina ja on tyytyväinen siihen, että hallitusohjelman mukaisesti hallitus seuraa aktiivisesti toimenpidekokonaisuuden toteutumista sekä on sitoutunut tarvittaessa reagoimaan korvaavilla toimenpiteillä.
Valiokunta toteaa, että yllä kuvatulla tavoitteenasettelulla Suomi ylittää edelleen koko vaalikauden ajan vakaus- ja kasvusopimuksessa asetetun julkisen talouden velkakriteerin ja myös keskipitkän aikavälin MTO-tavoitteen saavuttaminen jää vuoden 27 jälkeiseen aikaan.
Sitten muutama sana finanssipolitiikan linjasta.
Valiokunta tukee hallituksen finanssipoliittista linjaa ja pitää välttämättömänä julkisen talouden velkaantumiskehityksen taittamista. Valiokunta pitää perusteltuna, että kuluvalla hallituskaudella pääosan sopeutuksesta on tultava menojen hillinnästä.
Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että veroaste oli 43 prosenttia vuonna 2022, ja valtiovarainministeriö arvioi sen laskevan 40 prosenttiin vuoteen 27 mennessä. Veroasteen aleneminen johtuu muun muassa fossiilisten polttoaineiden ynnä muiden valmisteverotuksen ohjausvaikutuksen toimivuudesta. Hallitus on kuitenkin linjannut, että se ei päätösperäisesti kiristä kokonaisveroastetta. Hallitusohjelmassa veromuutosten kokonaisvaikutus on arvioitu verotusta lievästi, noin 100 miljoonaa euroa, keventäväksi. Lisäksi työttömyysvakuutusmaksun alennus lisää veromenetyksiä nettomääräisesti 700 miljoonalla eurolla.
Muutama sana valtiontalouden kehyssäännöstä mietinnön mukaisesti: Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin perusteltuna, että Ukrainan tukemiseksi tarkoitettu uusi ja tilapäinen puolustusmateriaali-, siviilimateriaali- ja humanitaarinen apu katetaan kehyksen ulkopuolelta. Nämä menot otetaan huomioon kehystason rakennekorjauksena, eli vaalikauden kehystä nostetaan menoja vastaavasti.
Valiokunnan mietinnössä nostetaan esille myös talouskasvun edistämisen merkitys. Julkisen talouden velkaantumisen taittamiseksi valiokunta pitää hallituksen tavoin laajoja toimia talouskasvun ja työllisyyden edistämiseksi välttämättöminä.
Valiokunta pitää t&k-panostuksia hyvin tärkeänä instrumenttina tulevan kasvun tukemisessa ja painottaa etenkin rahoituksen vaikuttavuuden arviointia kohteiden valinnassa tulevina vuosina. On myös tärkeää huomata, että kansallisen neljän prosentin tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että julkinen rahoitus saa vivutettua yksityistä t&k-panostusta kasvuun.
Valiokunta ottaa mietinnössään kantaa myös menoleikkausten kohdentumiseen ja toteaa, että hallituksen linjauksissa menojen leikkaukset kohdistuvat mittavasti sosiaaliturvaan ja sosiaali- ja terveyspalveluihin. Sosiaaliturvan leikkaukset herättävät perustellusti kysymyksen tulonjakovaikutuksista. Sosiaali- ja terveysministeriön laskelmat vuodelle 2024 suunnitelluista toimista osoittavatkin tuloerojen kasvavan. Kun otetaan huomioon työllisyyden lisäyksen kautta tuleva vaikutus, käytettävissä olevien tulojen Gini-kerroin näyttäisi nousevan runsaat kaksi prosenttiyksikköä. Tämä merkitsisi tuloerojen asettuvan karkeasti Ruotsin, Ranskan, Hollannin ja Saksan tasolle, selvemmin Norjaa ja Tanskaa suuremmiksi. Tulontasauksen asteella, markkinatulojen ja käytettävissä olevien tulojen Gini-kertoimien erolla mitattuna Suomi säilyy kuitenkin yhä OECD-maiden eniten tuloja tasaavien maiden joukossa.
Arvoisa puhemies! Osa julkista taloutta on myös hyvinvointialueiden talous ja rahoitus. Hyvinvointialueiden ja HUS-yhtymän yleiskatteellinen valtionrahoitus on vuonna 24 yhteensä noin 24,7 miljardia euroa, mikä on noin neljä miljardia euroa enemmän kuin vuoden 23 varsinaisessa talousarviossa. Muutosta selittää suurelta osin se, että noin 1,9 miljardia euroa vuoden 23 rahoituksesta maksettiin jo joulukuussa 22. Hyvinvointialueiden vuoden 2024 tuloksi kirjattava rahoitus kasvaa yhteensä noin miljardilla eurolla verrattuna vuoden 23 vastaavaan tasoon. Eli siis ero vuoden 23 ja 24 rahoitustasossa on noin miljardi euroa.
Vuoden 23 rahoitus oli hyvinvointialueille alimittainen. Se perustui kuntien vuoden 2022 talousarviotietoihin, jotka olivat noin 0,7 miljardia euroa alemmat kuin sittemmin valmistuneet tilinpäätöstiedot, minkä lisäksi kustannustason nousu on ylittynyt syksyllä 2022 ennustetun. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan hyvinvointialueiden yhteenlaskettu alijäämä voisi olla noin miljardi euroa vuoden 2023 tilinpäätösennusteiden perusteella. Valiokunnan tietoon on tuotu se, että alijäämän kattamisen vaatimus on osalle alueista haasteellinen muun muassa alkuperäisen siirtolaskelman alimittaisen rahoituksen takia, mikä voi johtaa myös lyhytnäköisiin sopeutusratkaisuihin sekä alueiden ja niiden tuottamien palveluiden eriytymiseen. [Puhemies koputtaa]
Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että valiokunnan mietinnössä luonnollisesti myös käsitellään kuntatalouden tilaa ja valtiontalouden vastuita ja riskejä. Valtiovarainvaliokunnan päätösehdotus on, että eduskunta hyväksyy kannanoton selonteon johdosta, ja kannanottoehdotus on, että eduskunnalla ei ole huomautettavaa selonteon johdosta.
Arvoisa puhemies! Tähän mietintöön on jätetty neljä vastalausetta.
Puhemies Jussi Halla-aho
:Kiitoksia. — Edustaja Valkonen, olkaa hyvä.