Arvoisa puhemies! Olen pitänyt kaksi pitkää puheenvuoroa tästä maamiinasopimuksesta, ja en mene nyt tarkemmin tähän sisältöön vaan itse prosessiin.
Tätä prosessia on kuvannut valtava kiire ja epädemokraattisuus. Kertauksena tosiaan se, että huhtikuun alussa, päivää ennen ennakkoäänestyksen alkamista, hallitus tiedotti, että se lähtee valmistelemaan sitä, että Suomi irtautuu Ottawan sopimuksesta, ja samassa yhteydessä ilmoitettiin myös siitä, että puolustusmäärärahataso nostetaan kolmeen prosenttiin. Tämä tuli suurelle osalle edustajista täytenä yllätyksenä, ja kuvaavaa oli, että kun sillä viikolla yritettiin saada käsiimme niitä selvityksiä, joihin tämä päätös perustuu, niin niitä ei annettu. Sitten myöhemmässä vaiheessa olemme päässeet tutustumaan näihin, sekä tiiviimpiin selvityksiin että pidempiin selvityksiin. Mutta näin, tällä tavalla asioita ei pidä hoitaa, varsinkaan silloin, kun on kyse erittäin painavista päätöksistä.
Mutta ei tämä prosessi senkään jälkeen kauniisti mennyt. Ulkoasiainvaliokunta järjesti tästä vain kolme asiantuntijakuulemista, joissa pääpainona oli sotilasasiantuntijat ja puolustuksen asiantuntijat... [Mikko Savola: Se on tärkeä!] — Se on tärkeä näkökulma, mutta hyvin pienessä osassa oli tämä kansainvälisen humanitäärisen oikeuden puoli. — Totta tosiaan tässä siis punnitaan nyt sekä ulkopoliittista näkökulmaa että puolustuspoliittista näkökulmaa. Valiokunnassa tosiaan kiire oli niin hurja, että nämä kansainvälisen humanitäärisen oikeuden asiantuntijat saivat vain pienen siivun siitä, mitä heille olisi kuulunut antaa.
Tätä prosessin epädemokraattisuutta korostaa myös se, että me, jotka tässä salissa olemme puolustaneet kansainvälistä humanitääristä oikeutta ja sääntöpohjaista järjestelmää — meitä ei tässä salissa ole montaa — saimme jo heti ensimmäisen lähetekeskustelun aikana kuulla vihjauksia siitä, että olemme uhka kansalliselle turvallisuudelle, saimme kuulla syytöksiä siitä, että olemme epäisänmaallisia. Minä pidän tällaisia syytöksiä erittäin vakavina.
Arvoisat edustajakollegat, mitä ovat ne valtiot, joissa esitetään tällaisia syytöksiä poliitikkokollegoista, jotka ovat asioista eri mieltä, jotka määritellään turvallisuusuhaksi ja epäisänmaallisiksi? Mitä ovat ne valtiot, jotka pelottelevat eri mieltä olevia tällä tavalla, jotta tässä salissa ei kuultaisi puheenvuoroja, joissa puolustetaan kansainvälistä oikeutta, kansainvälistä humanitääristä oikeutta, sääntöpohjaista järjestelmää, joka eksplisiittisesti on pienen maan etu ja turva, niin kuin myös meidän ulkopoliittinen johto usein korostaa. Sellaiset maat ja valtiot ovat aivan toisenlaisia valtioita kuin Suomi. Me olemme yhdessä tätä maata puolustaneet, ja jokaisen suvusta löytyy ihmisiä, jotka ovat sodassa olleet, kaatuneet tämän isänmaan puolesta. Minusta on häpeällistä kyseenalaistaa niiden kansanedustajien isänmaallisuus, jotka rohkenevat tätä päätöstä kritisoida.
Minusta on erittäin, erittäin huolestuttavaa, että ylipäätänsä tämä kansainvälisen humanitäärisen oikeuden näkökulma jäi tosiaan myös tässä salikeskustelussa niin vähälle huomiolle ja että edustajia on myös vaiennettu ja on vedottu siihen, etteivät he äänestäisi sen puolesta, mitä he oikeasti ajattelevat. Minusta on huolestuttavaa, että me näemme tämän performanssin jo toisen kerran ja toisen kerran nimenomaan silloin, kun on kyse sääntöpohjaisesta järjestelmästä ja kansainvälisestä humanitäärisestä oikeudesta, kansainvälisestä oikeudesta ja ihmisoikeuksista.
Niille puolueille, jotka tähän sitten lopulta lähtivät mukaan, eli muille oppositiopuolueille kuin vasemmistoliitto kaksi reunaehtoa oli erityisen tärkeää:
Se, että kansainväliseen humanitääriseen miinanraivaustyöhön resursoidaan enemmän rahaa, lisää rahaa — minä ymmärrän tämän. Eli jos seisoo sen takana, että irtaudutaan tästä sopimuksesta, niin sitä halutaan kompensoida ikään kuin sillä, että Suomi lisää määrärahoja miinanraivaustyöhön. Nyt se mietintö, joka tämän päätöksen pohjalla on, tarkoittaa, että miinanraivaustyöhön tarkoitettu määräraha tulee tulevina vuosina vähenemään, joten, hyvät demarit ja vihreät, ette saaneet tavoitettanne tässä suhteessa läpi.
Toinen reunaehto oli, että maamiinoille asetettaisiin viennin suhteen rajoituksia tai maamiinoille asetettaisiin jopa ehdoton vientikielto. Näin myös Suomen Punainen Risti lausunnossaan linjasi. Myöskään tämä ei toteutunut millään tasolla. Sen sijaan ollaan tekemässä päätös, jossa itse asiassa annetaan vihreää valoa sille, että jos kotimainen tuotanto maamiinojen suhteen alkaa, niin niitä voidaan viedä tästä maasta ulos [Mikko Savola: Tärkeimmille liittolaisille!] ilman minkäänlaista kriittistä arviota siitä, miten varmistetaan, etteivät nämä maamiinat päädy esimerkiksi sotaa käyviin maihin tai vääriin käsiin. Tätä näkökulmaa myös Suomen Punainen Risti alleviivasi. On ylipäänsä täysin järkyttävää, että edes annetaan vihreää valoa sille, että maamiinoja voitaisiin Suomesta viedä muualle. Silloin, kun Suomi ei ollut Ottawan sopimuksessa mukana, Suomi ei koskaan vienyt maamiinoja muualle. Yhdysvallat, joka ei ole Ottawan sopimuksessa mukana, ei kauppaa maamiinoja muualle.
Mutta tämmöisen päätöksen äärellä nyt ollaan, hyvät edustajakollegat.
Ehdotan vasemmistoliiton vastalauseen mukaisesti, että eduskunta ei hyväksy jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirron kieltämisestä ja niiden hävittämisestä tehdyn yleissopimuksen irtisanomista ja että lakiehdotukset hylätään.
Lisäksi ehdotan, että eduskunta hyväksyy kirjallisesti toimitetut kaksi lausumaa koskien miinanraivausmäärärahoja ja jalkaväkimiinojen vientikieltoa. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
:Kiitoksia. — Edustaja Furuholm.