Arvoisa herra puhemies! Tässä esityksessä, joka koskee aikuiskoulutusetuuksia, ehdotetaan muutettavaksi niiden määräytymisen laskentakaavaa. Tavoitteena on edistää palkansaajien mahdollisuutta samanaikaiseen työntekoon ja opiskeluun aikuiskoulutustuella. Tämä esitys on kannatettava, yksimielinen, ja sen pohjanahan on työmarkkinakeskusjärjestöjen yksimielisesti tekemä aloite, mikä on sekin hyvä asia. 

Mutta, herra puhemies, totean vain sen, että koko tämä esitys kertoo kyllä siitä, kuinka monimutkainen järjestelmä meillä toisaalta on ja kuinka meillä edelleenkin on aika merkittäviä kynnyksiä ja esteitä siihen, että ihan kansalaisen näkökulmasta olisi mielekästä sovittaa yhteen esimerkiksi työnteko ja opiskelu erilaisissa elämäntilanteissa, mutta hyvä askel oikeaan suuntaan. 

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Räsänen toi esille sen keskeisen asian, minkä haluan tässä itsekin sanoa, ja se on se, että tämä on työmarkkinajärjestöjen yhteisestä esityksestä. Tämä osoittaa taas tämän toimivuuden: Kun meillä työmarkkinajärjestöissä tehdään yhteistyötä, niin meillä syntyy hyviä ehdotuksia, joita on helppo viedä sitten kolmikantaisesti maaliin asti. Tämä sopimuspohjainen järjestelmä, joka Suomessa on vallitseva, on juuri tämän vaalikauden aikana näyttänyt voimansa siinä, kuinka pystytään myös tämän koronaepidemian osalta tekemään yhteistyötä. Tämä on toimiva malli. Haluan tämän puheenvuoron käyttää juuri korostaakseni sitä, että tämä on se Suomen tie, millä me pystymme tekemään nopeita ratkaisuja. Edustaja Räsänen oikein sanoi, että kyllä meidän pitäisi löytää niin sanottuja oikolatuja — ei oikaista mitään, mutta kyllä meillä pitäisi olla suorempaa, vähemmän byrokraattista järjestelmää monilta osin tukitoimissa. Täällä salissa on käyty keskustelua myös siitä, että tässä tilanteessa, nyt tässä poikkeusolosuhteessa, olisi ollut ehkä sitä ansiorajaa hyvä laajentaa opiskelijoilla, jotta se työnteko verovapaasti olisi mahdollistunut ja ehkä tehnyt houkuttelevammaksi osallistua sitten maatalouden kausitöihinkin.