Arvoisa herra puhemies! Minusta tämä tuntuu todella kamalalta. Tuntuu, että en saa happea. [Välihuutoja oikealta] Nämä teidän päätöksenne ovat niin epäoikeudenmukaisia, että en voi niitä ymmärtää. Hallituksen päätöksistä hyötyvät hyvätuloiset ja suuryritykset. Heille teillä todellakin on rahaa, mutta samalla te leikkaatte suomalaisilta lapsilta, suomalaisilta vanhuksilta, vammaisilta ja kaikista köyhimmiltä. Lupasitteko te tällaista politiikkaa ennen vaaleja? 

Ministeri Purra, te sanoitte ennen vaaleja, ettei pienituloisilta leikkaaminen käy teille. Pääministeri Orpo, olette itse sanonut, ettei keneltäkään vaadita mahdottomuuksia. Mutta nyt te olette jälleen kaikista heikoimmassa asemassa olevien ihmisten kukkarolla, kun leikkaatte 70 miljoonaa toimeentulotuesta, mikä on se viimesijainen etuus. Kuinka paljon teidän mielestänne on mahdollista leikata kaikista köyhimmiltä? 

Arvoisa puhemies! Tämän asian valmistelusta vastaava ministeri ei ole nyt paikalla, mutta totta kai vastaan. — Se, että meidän taloustilanne on niin huono, on ajanut meidät siihen, että meidän on tarvinnut tehdä säästöjä, on pitänyt tehdä leikkauksia. [Välihuutoja vasemmalta] Niitä on jouduttu tekemään myös sosiaaliturvaan. Minä toivon, että kun toimeentulotukea uudistetaan, niin sitä pystytään myöskin rakenteellisesti muuttamaan siihen suuntaan, että se on ensinnäkin kannustavaa, selkeämpää ja kohdistuu mahdollisimman oikein. Edelleenkin tämän leikkauksenkin jälkeen Suomessa on kuitenkin kohtuullisen vahva perustoimeentulo, ja siitä pitää kaikissa tilanteissa pitää huolta. 

Mutta kyllä minä haluan tuoda tähän keskusteluun myöskin sitä toivoa. Kun taas tämä perusilmapiiri on se, että kaikki on menetetty, niin ei ole. Iloitaan vielä vaikka siitä uutisesta, jonka me saimme telakkateollisuuteen: vuosikymmeneksi töitä tuhansille ihmisille, yli tuhannelle yritykselle ympäri Suomea. Näitä uutisia me nyt tarvitsemme, jotta meillä on mahdollisimman vähän ihmisiä, jotka tarvitsevat toimeentulotukea, jotta mahdollisimman monella ihmisellä olisi töitä. [Puhemies koputtaa] Me pystytään kääntämään tämä. [Suna Kymäläinen: Olispa itärajallakin!] 

Arvoisa puhemies! Oikeistohallitus on laittanut miljoonille palkansaajille ankean ehdon: verorasitus alenee sillä ehdolla, että eroat liitosta. Jos taas järjestäytyneenä ajat palkansaajan etua, jäät miinukselle, varsinkin jos olet saanut työhuonevähennystä. Näin kokoomus ja perussuomalaiset ovat näyttäneet tuhansille suomalaisille työntekijöille todellisen karvansa, heille, jotka ovat heitä haksahtaneet äänestämään. 

Mutta yksi joukko nauttii näissäkin leikkauksissa erityistä suojelua: kaikkein varakkaimmat suomalaiset, jotka nauttivat ennen kaikkea pääomatuloja. Hallitus suojelee omistamista väittämällä, että osinkoveron järkeistäminen vaarantaisi yrittämistä, mutta Verohallinnon tietojen mukaan listaamattomista yrityksistä osinkotuloa saavat ovat useammin muita kuin itse yrittäjiä. Miksi me pääomatulon saajat olemme erityissuojelussa? Rohkenen väittää, että kunnian miehenä Antti Herlin osallistuisi näihin talkoisiin, jos edes pyytäisitte. Ministeri Purra, milloin te ryhdyitte suojelemaan rikkaimpia pääomatulon saajia? [Sinuhe Wallinheimo: Teillä oli neljä vuotta aikaa!] 

Arvoisa herra puhemies! Ymmärsinkö nyt, että siellä oli taas sosiaalidemokraattinen veromoukari, joka siis haluaisi esittää yrittämiseen kohdistuvia lisärasituksia tässä tilanteessa, jossa me pyrimme saamaan työtä, yrittämistä, uusia yrityksiä? [Välihuutoja — Puhemies koputtaa] 

Ensin korjaan teidän ensimmäisen virheenne: Tämä valtiovarainministeriön arvio näistä tulonjakovaikutuksista kattaa myös ay-jäsenmaksujen vähennysoikeudesta luopumisen, ja siitä huolimatta kaikissa tuloluokissa, joissa tuloveroja maksetaan, käteenjäävän rahan osuus kasvaa. [Timo Harakka: Työhuonevähennys!] — Kyllä, myös työhuonevähennys on tässä arviossa mukana. — Kaikki hallituksen ensi vuodelle tekemät veropäätökset ovat tässä arviossa mukana, ja tämä on se tosiasia.  

Kolmas huomioni on se, että mikäli te näin innokkaasti ajatte osinkoverotukseen tätä muutosta, ihmettelen, että viime kaudella, kun pääministeri oli sosiaalidemokraatti, te ette saaneet sitä aikaiseksi. [Välihuutoja — Oikealta: Ohhoh!] 

Arvoisa puhemies! Hienoa keskustella veropolitiikasta. Joskus on fiksua kiristää verotusta ja joskus laskea sitä, vähän riippuu asiasta. Yksi, jolle minulta ei kyllä ymmärrystä heru, on fossiilisten polttoaineiden veronkevennykset, joidenka hintalappu on iso. Ne lisäävät päästöjä, ja itse asiassa sen päästöjen lisäämisen kautta voi vielä tulla jatkohintalappu, kun me emme pysty pitämään meidän ilmastotavoitteistamme kiinni. 

Olisin kysynyt, kun meillä pääministeri on toisaalla kansainvälisillä kentillä hienosti poseerannut Suomen ilmastopolitiikalla ja radikaalien muutosten ystävänä ja toisaalla taas kertoo, että nyt tarvitaan talouskuria: miten päätös, joka lisää päästöjä velaksi — siis maksaa rahaa ja lisää meidän päästöjä — on kummankaan näistä linjoista kanssa mitenkään johdonmukaisesti linjassa? 

Arvoisa puhemies! On hyvä vastata vihreään kysymykseen. Katsotaanpa taas nyt jälleen kerran isoa kuvaa: 90-luvun alussa Suomessa ruvettiin määrätietoisesti hinnoittelemaan hiiltä. Se on johtanut siihen rakennemuutokseen, mikä on Suomessa aivan huippuluokkaa maailmassa. Minä en väheksyisi yhtään siitä kertomista esimerkiksi The Washington Postissa tai The New York Timesissa, en yhtään. 

Ja se, mitä me ollaan tehty: Me ollaan lähestulkoon puolitettu meidän päästöt 90-luvulta lähtien, ja me ollaan melkein tuplattu meidän talouskasvu. Meillä on tällä hetkellä maailman parhaita yrityksiä, jotka ratkovat ilmastonmuutosta eli kehittävät vähähiilisiä tuotantotapoja. Suomessa on lähes sataprosenttisesti puhdas sähköntuotanto. Nämä ovat ne asiat, mitä me ollaan Suomessa saatu aikaan. Silloin, jos me haluamme tukea kotitalouksien ostovoimaa ja me pidämme huolta polttonesteen hinnasta, se on aika pieni asia tässä kokonaisuudessa. 

Minä olen ylpeä siitä, mitä Suomessa on tehty vuosikymmenten ajan, ja jopa siitä hallituksesta, missä te olitte mukana.