Denna sida använder kakor (cookies). Läs mer om kakor
Nedan ser du närmare vilka kakor vi använder och du kan välja vilka kakor du godkänner. Tryck till slut på Spara och stäng. Vid behov kan du när som helst ändra kakinställningarna. Läs mer om vår kakpolicy.
Söktjänsternas nödvändiga kakor möjliggör användningen av söktjänster och sökresultat. Dessa kakor kan du inte blockera.
Med hjälp av icke-nödvändiga kakor samlar vi besökarstatistik av sidan och analyserar information. Vårt mål är att utveckla sidans kvalitet och innehåll utifrån användarnas perspektiv.
Hoppa till huvudnavigeringen
Direkt till innehållet
Statsrådets utredning: Statsrådets strategi för inflytande i EU 2018 (E 106/2017 rd): Ärendet har remitterats till lagutskottet för utlåtande statsrådets utredning. Utlåtandet ska ges till stora utskottet senast 1.3.2018.
Utskottet har hört:
Se det finska dokumentet (LaVL 2/2017 vp).
Lagutskottet anför,
I den avgörande behandlingen deltog
Sekreterare var
Euroopan unionin tärkeimmän tehtävän tulee olla yhdistää jäsenvaltioiden taloudelliset etuudet ja tätä kautta ylläpitää rauhaa ja yhteistyötä kansakuntien välillä. Näin ollen EU:ta tulisi pitää ensisijaisesti vapaakauppaliittona.
Itsenäiset jäsenvaltiot voivat tietysti tehdä yhteistyötä kansallisten päätöstensä perusteella muissakin asioissa, joiden ratkaiseminen nimenomaisesti vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Suomen tulisi silti korostaa toissijaisuusperiaatetta eli omaa kansallista lainsäädäntöä asioiden ensisijaisena ratkaisukeinona.
EU:n lainsäädännön kokonaisvaltainen eteneminen on johtanut jo liian pitkälle epädemokraattisesti valitun komission vallan keskittymiseen. Tämä näkyy kansallisten parlamenttien EU-asioiden käsittelyssä, sillä jäsenvaltioiden parlamenteissa EU-asiat jäävät usein vaille perinpohjaista käsittelyä ja jäsenvaltioille on muodostunut automaatio lähtökohtaisesti myötäillä komission kantoja.
Suomen itsemääräämisoikeuden kannalta eduskunnan lakivaliokunnan tulisi myönteisyyden sijaan olla varuillaan siitä, että oikeusasiat ovat vuosi vuodelta saaneet keskeisemmän aseman EU:ssa ja valtioneuvoston vaikuttamisstrategiassa. Suomen tulisi strategisesti jatkaa keskittymistä kaupan esteiden purkamiseen ja sallia vain minimimäärä uutta sääntelyä.
Edellä olevan perusteella esitämme,