Euroopan unionin tärkeimmän tehtävän tulee olla yhdistää jäsenvaltioiden taloudelliset etuudet ja tätä kautta ylläpitää rauhaa ja yhteistyötä kansakuntien välillä. Näin ollen EU:ta tulisi pitää ensisijaisesti vapaakauppaliittona. 

Itsenäiset jäsenvaltiot voivat tietysti tehdä yhteistyötä kansallisten päätöstensä perusteella muissakin asioissa, joiden ratkaiseminen nimenomaisesti vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Suomen tulisi silti korostaa toissijaisuusperiaatetta eli omaa kansallista lainsäädäntöä asioiden ensisijaisena ratkaisukeinona. 

EU:n lainsäädännön kokonaisvaltainen eteneminen on johtanut jo liian pitkälle epädemokraattisesti valitun komission vallan keskittymiseen. Tämä näkyy kansallisten parlamenttien EU-asioiden käsittelyssä, sillä jäsenvaltioiden parlamenteissa EU-asiat jäävät usein vaille perinpohjaista käsittelyä ja jäsenvaltioille on muodostunut automaatio lähtökohtaisesti myötäillä komission kantoja.  

Suomen itsemääräämisoikeuden kannalta eduskunnan lakivaliokunnan tulisi myönteisyyden sijaan olla varuillaan siitä, että oikeusasiat ovat vuosi vuodelta saaneet keskeisemmän aseman EU:ssa ja valtioneuvoston vaikuttamisstrategiassa. Suomen tulisi strategisesti jatkaa keskittymistä kaupan esteiden purkamiseen ja sallia vain minimimäärä uutta sääntelyä.