Arvoisa rouva puhemies! Tämä rahankeräyslain tarkennus, jos näin voisi sanoa, on erittäin tervetullut. Sehän on syntynyt lähinnä sen takia, että uudesta rahankeräyslaista ja sen tulkinnasta syntyi Poliisihallituksen ja Kompensäätiö-yhtiön välillä erilaisia näkemyksiä, joille nyt sitten oikeutta myötenkin haetaan sisältöä ja ratkaisuja.
Rahankeräyslaki uudistettiin viime kaudella pitkän ja huolellisen työn tuloksena, ja vaikka olimme huolellisia, niin aina lakiin jää valuvikoja, joita sitten täällä korjaamme viikoittain. Valitettavan usein se, mikä on lainsäätäjälle selvää valmisteluvaiheessa, ei välttämättä ole enää Poliisihallitukselle niin selvää, pikemminkin epäselvää. Poliisihallituksen monet tulkintakäytännöt ovat aiheuttaneet harmaita hiuksia kansalaisjärjestöille. Olenkin ymmärtämässä, että yhteistyötä sisäministeriön ja Poliisihallituksen kanssa lainvalmistelussa on syytä entisestään terävöittää. Sitä, mitä ei ole kirjoitettu ja avattu lain selvitysosissa, ei ole olemassa.
Tästä erittäin hyvä esimerkki: Kun viime kaudella rahankeräyslain uudistuksen keskeisiä tavoitteita oli keräyksen sujuvoittaminen ja helpottaminen ja koko sen rahankeräyslain ympärillä olevan säädösmekanismin ymmärrettävämmäksi tekeminen, niin siinä huolella saatiin sitten lakiin sisälle muun muassa tällainen yksinkertainen asia, että yhdistys voi laittaa omien yhteystietojensa yhteyteen nettisivuille oman tilinumeronsa. No, lainvalmistelija ajatteli, että tilinumero on tilinumero ja se sisältää kaiken, mitä tilinumeroon liittyy, mutta Poliisihallitus tulkitsi näin, että kun laissa ei mainita, että siinä saa olla tilinumero ja siihen tiliin liittyvät viitenumerot, niin Poliisihallitus vaatii näiden viitenumeroiden esillä pitämiseen omaa rahankeräyslupaa. Täysin käsittämätön asia meille täällä mutta Poliisihallitukselle ilmeisen epäselvä.
Olen erittäin iloinen tästä esityksestä, jossa sisäministeriö kerta kaikkiaan otti härkää sarvista, niin kuin sanotaan, ja lähdettiin liikkeelle — vaikka tämä onkin vienyt yllättävän paljon aikaa, niin lopputulos on hyvä, ja ilmastonkin kannalta olen tästä erittäin tyytyväinen — mutta tämä ei poista sitä ongelmaa, että edelleen tällä hetkellä Poliisihallituksen ja yhdistysten välillä on hyvin merkittävää vääntöä tästä tulkintakäytännöstä, mikä liittyy rahankeräyslakiin. Ja voin teille, kollegat, täällä sanoa, että se pino, joka pöydälläni on ja joka yhdistyksiltä tulee ja jossa kysytään, mitä tämä tarkoittaa, kun olemme saaneet Poliisihallitukselta tällaisen kyselyn... No minä niitä sitten täällä yökaudet ratkon ja yritän selkeyttää ja kirjoittaa heille, kuinka Poliisihallitukselle pitää vastata näihin kyselyihin. Ei asiantila voi olla tällainen. Toivonkin, että näitä joitakin kipukynnyksiä, joita on, sisäministeri huolella kuuntelee ja ehkä sitten antaa kapulaa seuraajalleen vähäksi aikaa, jotta näihin asioihin saataisiin oikeasti tolkkua.
Toinen esimerkki: Yhdistys haki rahankeräyslupaa työhön, jota he tekevät hyväntekeväisyystyönä niin sanotuissa kolmansissa maissa, ja kun eivät pystyneet Poliisihallitukselle osoittamaan, mihin ne Suomesta lähetetyt villasukat lopulta menevät, niin eivät saaneet rahankeräyslupaa. Eihän se näin voi olla, että sen, joka auttaa, on tiedettävä loppuun saakka, mihin savimajaan se apu menee. Se on kohtuuton vaatimus, ja niin auttaminen loppui.
Arvoisa puhemies! Pikkasen tämä meni tämän esityksen ohi, mutta katsoin, että tässä on hyvä tilaisuus tuoda tämä eduskunnankin tietoon, että meillä on tässä hommia, koska kaikki haluamme, että yhteistyö Poliisihallituksen ja ministeriöiden ja eduskunnan kanssa on aina selkeätä ja moitteetonta. Kukaan ei täällä riitaa haasta, mutta kyllä nämä monet asiat nyt vaatisivat ihan paneutumista. — Kiitoksia.
Puhemies Anu Vehviläinen
:Edustaja Honkonen poissa. — Edustaja Talvitie.