Arvoisa puhemies! Ilmastokriisi on aikamme suurin uhka. Tieteen ja tutkijoiden viesti on ollut jo pitkään selkeä ja hälyttävä: jos jätämme tarvittavat ilmastotoimet tekemättä, vaihtoehtona ei ole maailman jatkuminen entisellään, vaan vaihtoehtona on se, että ilmastonmuutoksen haittavaikutukset ihmiselle ja muulle luonnolle vahvistuvat, ja se on myös taloudellemme raskaampaa. Suomi on Pariisin sopimuksessa sitoutunut tekemään osansa ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi 1,5 asteeseen.
Kerran vuodessa eduskunnalle annettava ilmastovuosikertomus antaa eduskunnalle mahdollisuuden seurata, miten ilmastotyö etenee. Vuosikertomuksessa tarkastellaan päästökehitystä eri sektoreilla sekä arvioidaan tavoitteiden saavuttamisen tilannetta käytettävissä olevien päästökehitysarvioiden pohjalta. Vuosikertomus nojaa vankkaan tietopohjaan, jonka tuottamiseen sekä tutkimuslaitokset että Tilastokeskus osallistuvat.
Tänään lähetekeskustelussa oleva ilmastovuosikertomus on järjestyksessään kolmas, ja se on annettu eduskunnalle viime kesäkuussa. Ilmastovuosikertomus osoittaa ilmastotyön olevan hyvässä vauhdissa. Pikaennakkotietojen mukaan vuoden 2020 kasvihuonekaasupäästöt laskivat 9 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Päästöjen väheneminen painottui päästökauppasektorille, jossa pudotusta on miltei 16 prosenttia. Sen sijaan kehitys oli selvästi maltillisempaa taakanjakosektorilla, jonka päästöt vähenivät ainoastaan 3 prosenttia. Tämä on ollut tilanne viime vuosina muutoinkin. Maankäyttösektorin nettonielu oli pikaennakkotietojen mukaan miinus 23 megatonnia. Nielu vahvistui edellisvuodesta etenkin hakkuiden vähentymisen seurauksena merkittävästi, yli 8 miljoonaa tonnia.
Suomen velvoitteena on ollut vähentää taakanjakosektorin päästöjä 16 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Rohkaiseva uutinen on, että vuoden 2020 pikaennakkotietojen mukaan tämä tavoite saavutetaan. Lopullisesti asia varmistuu kuitenkin vasta ensi vuonna. Suomi voi kuitenkin tarvittaessa hyödyntää joustokeinoja tavoitteen saavuttamisen varmistamiseksi.
Vuoteen 2030 mennessä Suomen tulee voimassa olevan EU-velvoitteen mukaan vähentää taakanjakosektorin päästöjä 39 prosenttia vuoteen 2005 verrattuna. Komissio on heinäkuussa esittänyt jäsenmaakohtaisten velvoitteiden kiristämistä siten, että Suomen velvoite nousee tasolle 50 prosenttia. Tätä muutosta ei ole otettu huomioon kesäkuussa annetussa vuosikertomuksessa, joka koskee siis viime vuotta.
Hallitus on linjannut tarvittavat lisätoimet tavoitteen saavuttamiseksi budjettiriihen yhteydessä, ja nämä toimet tullaan sisällyttämään valmisteilla olevaan keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmaan, samoin kuin omalta osaltaan ilmasto- ja energiastrategiaan, joka koskee päästökauppasektoria.
Vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisen kannalta vuosikertomuksen keskeinen johtopäätös on, että niin sanottu päästökuilu on noin 11 megatonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Hiilineutraaliuden saavuttamiseksi tarvitaan siis lisää toimia. Tarvittavia uusia toimia tarkastellaan keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman ohessa myös parhaillaan laadittavana olevassa ilmasto- ja energiastrategiassa sekä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmassa. Tarkastelu nojaa syyskuun alkupuolella pidettyyn budjettiriiheen ja siinä yhteydessä tehtyihin linjauksiin.
Arvoisa puhemies! Eduskunta on viime vuoden ilmastokertomuksen käsittelyn yhteydessä esittänyt joitakin uusia vuosikertomusta koskevia kehittämistarpeita. Tämän vuoden vuosikertomukseen on sisällytetty eduskunnan ehdotuksen mukaisesti yleiskatsaus taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista sekä tarkastelut kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjäljestä ja yritysten positiivisesta hiilikädenjäljestä. Edellisvuoden tapaan kertomukseen sisältyvät myös katsaukset sektorirajat ylittäviin toimenpidekokonaisuuksiin, kuten kuntien ilmastopolitiikkaan ja kiertotalouteen.
Suomen ympäristökeskuksen keväällä 2021 laatiman laskelman mukaan kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjälki asukasta kohti laskettuna oli hieman yli 10,3 tonnia vuonna 2019. Päästöt laskivat vuosina 2010—2015, mutta tämän jälkeen ne ovat pysyneet jokseenkin samalla tasolla. Hiilijalanjäljen muutos voidaan osittaa kolmelle tekijälle: kulutusmenojen muutokselle, kulutusrakenteen muutokselle ja teknologiselle muutokselle. Syken arvion mukaan vuosina 2000—2019 kulutuksen hiilijalanjälkeä kasvatti kulutusmenojen kasvu, siinä missä kulutusrakenteen ja kulutustuotteiden päästöintensiteetin muutokset vähensivät päästöjä. Keskeisin hiilijalanjälkeä selittävä tekijä on tulotaso, jonka rinnalla muiden tekijöiden merkitys on vähäinen.
Arvoisa puhemies! Viime kesän sään ääri-ilmiöt, kuten Keski-Euroopan tulvat, Pohjois-Amerikan ennätyshelteet ja kotimaan ennätyspitkä hellejakso, ovat viimeistään herättäneet meidät ilmastokriisin etenemiseen. Ilmaston kiihtyvä lämpeneminen korostaa sopeutumistoimien kiireellisyyttä ja tarvetta muutokseen varautumiseen. Ilmastovuosikertomus sisältääkin edellisvuoden tapaan arvion kansallisen sopeutumissuunnitelman toimeenpanotilanteesta. Kansallisen sopeutumissuunnitelman toimeenpanolla pyritään vähentämään haitallisia seurauksia, joita ilmastonmuutoksesta aiheutuu muun muassa ihmisten turvallisuudelle, terveydelle ja elinoloille, luonnolle ja muulle ympäristölle, elinkeinoille, kuten maa- ja metsätaloudelle ja poronhoidolle, infrastruktuurille ja yhteiskunnan tärkeille toiminnoille.
Toivoa antavaa on se, että asiat ovat vielä meidän omissa käsissämme. Me pystymme vielä omilla päätöksillämme vaikuttamaan siihen, että ilmasto ei lämpene liian paljon. Siksi ilmastotyö jatkuu.
Toinen varapuhemies Juho Eerola
:Ja edustaja Aittakumpu.