Arvoisa herra puhemies! Ensinnä muutama huomio käytetyistä puheenvuoroista. Erittäin hyvä, että tässä Wallinheimo ja Strand ottivat erittäin merkittävät asiat huomioon. Juuri se, että meiltä puuttuu positiivinen luottorekisteri, on hämmästyttävää, ja toisaalta täytyy kyllä ihmetellä, että miksi velvoitteensa, rästinsä maksanutta roikotetaan edelleen listoilla. Se on jotain ihan käsittämätöntä: Sillä estetään uuden alun ottaminen siltä yrittäjältä ja viedään siltä nuorelta ihmiseltä mahdollisuus esimerkiksi vuokra-asunnon saamiseen. Me jäädytämme ihmisiä paikalleen, me tyrehdytämme yrittäjyyttä ja aktiivisuutta näillä, voisi sanoa, erittäin vanhakantaisilla arvomaailmoilla, joita Suomessa on. Erehtymiseen ei ole mahdollisuutta, vaan siitä rangaistaan vielä senkin jälkeen kun olet virheesi maksanut. Linnatuomion jälkeen ihminen on sovittanut rikoksensa, mutta maksuhäiriömerkintä seuraa sinua vielä niin kuin ehdollisena tuomiona — joka on kuitenkin rikosoikeudellisesti vain yksi tuomiomuoto, mutta tässä kohtaa me simputamme omia kansalaisiamme ja omalla lainsäädännöllä ja vähän toimettomuudella mahdollistamme sen erikseen.
Sosiaalisen luototuksen tarve on eittämättä selvä asia, ja on ollut hienoa nähdä tiettyjen kaupunkien lähteneen siihen mukaan. Kun aikoinaan kirjoitin tästä sosiaalisesta luototuksesta, niin sain muutamia myrskyisiä kommentteja, että kyllähän tätä jo on ja sehän vasta ihmisiä ahdistaa. No, kyseessä tietysti oli väärinkäsitys: kun meillä tulee tilanteita, että esimerkiksi ansiopäiväraha viivästyy ja henkilö tarvitsee silloin rahaa, niin hän saa sitä kyllä sieltä toimeentulotukiluukulta mutta joutuu heti, kun se päiväraha tulee, maksamaan kaiken samalla kertaa, ja kyllä me tiedämme, että tilanteita tulee, kun on toimeentulotuella elävä ihminen ja siihen autoon tarvitsee ostaa ne talvirenkaat, ja siinä mielessä tämmöinen sosiaalinen luototus, joka perustuu vain viitekorkoihin, olisi huomattavasti armollisempaa kuin se, että me tavallaan pakotamme ihmisen näitten pikavippien kautta paikkaamaan sen hetkellisen rahantarpeen. Sinällään tämmöinen pikavippi on noin käytännön kannalta mahdollisuus tuoda helpotusta siihen hetkelliseen rahantarpeeseen, mutta huomattavasti parempi järjestelmä olisi sosiaalinen luototus, josta tehtäisiin osa normaalia toimintaa ja sitä kautta voitaisiin mahdollistaa se, että meillä ei tule näitä maksuhäiriömerkintöjä.
On totta, että meidän pitää entistä enemmän puuttua myös tähän aggressiiviseen mainostamiseen. Edustaja Mikkonen ottikin hyvin kantaa siihen, että joissain kaupungeissa on jo tehty tämmöisiä ratkaisuja, ja minun mielestäni tämän pitäisi olla ihan selkeä suunta, että emme voi hyväksyä sitä, että tulemme tavallaan tarjoamaan siihen hetkeen... No, jos nyt viikonloppuna öiseen aikaan näitä ei saakaan, mutta se rajaus ei ole helpottanut eikä vienyt tätä asiaa yhtään sen parempaan suuntaan. Mutta sanottakoon, että edellinen eduskunta lakia säätäessään ja mietintöä valmistellut valiokunta toimivat niin ja hallituksen esityksessä sisällään oli jo kuitenkin kirjattu, että tämmöistä nykyistä porsaanreikää ei pitänyt olla. Kyllä täällä hyvin on todettu, että hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että lain soveltamisalan ulkopuolelle voidaan rajata yli 2 000 euron suuruinen luotto vain silloin, kun luotto on sen määräisenä myös tosiasiassa kuluttajan käytettävissä. Hallituksen esityksen mukaan sääntelyä ei siis saa kiertää esimerkiksi siten, että luottoraja asetetaan näennäisesti vähintään 2 000 euron suuruiseksi rajoittaen kuitenkin sopimusehdoin ilman asianmukaista perustetta kuluttajan oikeutta käyttää luottoa. Valmistelussa on pyritty huomioimaan, että tämmöistä porsaanreikää ei olisi syntynyt, mutta se nyt vain on tässä hetkessä olemassa, ja sen takia me nyt toivottavasti saamme tähän nopeasti muutoksen.
Haluankin tästä keskustelusta kiittää ensimmäisten allekirjoittajien nimissä — eli kansanedustajat Toivakka, Pirttilahti, Aalto, Guzenina, Kivelä, Laukkanen, Löfström ja Myllykoski — tätä keskustelua ja tästä ponnekkaasta myötätuntoisuudesta ja nohituksesta siinä, että hallitus ottaa tämän asian todesta ja valiokunta vie viestiä eteenpäin.