Arvoisa puhemies! Kuten sanottiin, niin tänään vietetään Asunnottomien yötä. Sitä vietetään YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä, joka muistuttaa meitä hyvin myös näistä asunnottomuuteen johtavista syistä. Oma vakaumukseni sanoo, että yksikin koditon tässä maassa on liikaa.  

Arvoisa ministeri Purra, hallitusohjelmassa on kirjaus pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseksi, mutta samalla hallitus tekee teidän saksillanne miljardiluokan leikkaukset sekä sosiaaliturvaan että sote-palveluihin ja ‑järjestöihin. Myös asumisneuvonnan rahoituspuoli puolitetaan. Selvää on, että toimeentulo- ja terveyshaasteet lisääntyvät ja sitä kautta myös ne häädöt. 

Kysynkin teiltä, arvon varapääministeri Purra, en ministeri Mykkäseltä tällä kertaa, miten näette näiden miljardileikkausten vaikutuksen yhteiskuntamme eriarvoisuuden, köyhyyden ja syrjäytymisen ja sitä kautta myös asunnottomuuden kasvuun.  

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainministeriltä voi näitäkin asioita kysyä, mutta minä vastaan niihin sitä kautta, miten ne liittyvät nimenomaan tähän julkisen talouden sopeuttamiseen.  

Sitä, mitkä ovat hallituksen toimien yhteisvaikutukset, on arvioitu sosiaali- ja terveysministeriössä, ja siihen voi vastata ministeri Sanni Grahn-Laasonen. Ja mitä tulee sitten asuntoihin, niin siihen vastaa ministeri Mykkänen. 

Mutta minä toistan totta kai sen, minkä olen monesti aiemminkin sanonut: Me joudumme tekemään myös hankalia säästöjä. Me teemme niitä siksi, että tämä julkinen talous löytäisi tien kohti tasapainoa, jotta meillä olisi tulevaisuudessakin mahdollisuus rahoittaa hyvinvointijärjestelmää, jossa huolehditaan muun muassa niistä asunnottomista ja heikompiosaisista. 

Arvoisa puhemies! Koska tämä aihe sinänsä on tärkeä, ja yhdyn tähän edustajankin huomioon, että tietysti jokainen asunnoton on liikaa Suomessa, niin sen takia itse asiassa hallitusohjelman tavoitteena on se, että me pitkäaikainen asunnottomuus Suomesta voitaisiin jopa muutamassa vuodessa, siis tämän hallituskauden aikana, kokonaan lopettaa. Haaste on vaikea varsinkin suhdannetilanne huomioiden, mutta sen eteen tehdään töitä. 

Ja sellainen seikka, minkä haluan tässä myös tosiasiapohjaisesti tuoda esiin, on se, että kun olen keskustellut myös asunnottomuustyötä, hyvää sellaista, tekevien järjestöjen kanssa tilanteesta, mitkä ovat olleet ne lähtökohdat, joilla 20 vuoden aikana kuitenkin tämä määrällinen merkittävä parannusaskel suomalaisessa hyvinvointivaltiossa tältä osin on saatu, niin kyllä usein kerrotaan, että myös markkinapuoli, se, että meillä on pieniä vuokra-asuntoja tarjolla huomattavasti enemmän kuin mitä meillä Suomessa tyypillisesti oli 1900-luvun loppupuoliskolla, on ollut yksi keskeinen tekijä matalammalla kynnyksellä päästä pidempään oman vuokra-asunnon kyljessä kiinni olemiseen. Ja tässä suhteessa ne reformit, joita teemme myöskin siihen, että asuntomarkkinat toimivat joustavasti — teimme MAL-sopimusten yhteydessä jälleen sopimuksia siitä, että asuntotuotantoa kasvuseuduilla pidennetään — ovat myös tärkeitä. Lisäksi ohjaamme nyt asetusmuutoksilla [Puhemies koputtaa] ARA-tuetun tuotannon enemmän heille, jotka sitä eniten tarvitsevat ja jotka ovat nimenomaan asunnottomuusvaarassa.