Värderade talman! Kun ensimmäinen versio tästä lakipaketista oli kierroksella viime keväänä, niin minä ja moni muu olimme aika huolestuneita. Tässä alkusyksystä luettiin lehdistä, miten ministeri Sipilä iloitsi Pudasjärven hirsikoulusta ja puhui siitä tulevaisuuden mallina. Itse pohdin siinä, ymmärtääkö hän, että tämä nollaenergiapaketti todennäköisesti tekee vastaavien koulujen tulevaisuusnäkymät vähintäänkin huonoiksi, niistä saattaa tulla jopa mahdottomia.
No, tämä ehdotus kuitenkin osittain poistaa nämä pelot. Tämä on selvästi alkuperäistä parempi. Tämä saattaa jopa olla ihan kelpo. Mitä tässä on tapahtunut sitten sen ensimmäisen kierroksen?
Tässä E-lukutiukennukset ovat aika maltilliset, ja ne erittäin suuret koulu- ja päiväkotirakennusten tiukennuksetkin, jotka silloin vielä olivat mukana, on nyt pitkälti peruttu. Ja se on hyvä asia, koska luulen, että ne olisivat tehneet massiivipuisten koulujen rakentamisen käytännössä mahdottomaksi, myöskin johtaneet huomattavasti lisääntyneisiin homeongelmiin.
Puuarvoja ei tässä ole lähdetty muuttamaan. Se on hyvä asia, koska vaikka laatu on tärkeä asia, niin kuin tässä monessa puheenvuorossa on otettu esille, niin Frame-tutkimuksen ja Tampereen yliopiston rakennusfysiikan laitoksen tutkimusten mukaan lisääntynyt eristepaksuus lisää riskiä. Tämä on kohtalaisen kiistaton asia. No, nyt paksuuksia ei tarvinne kohtuuttomasti lisätä, toivotaan näin.
Toinen hyvä asia on se, että painovoimainen ilmanvaihto lausutaan ihan selkeästi mahdolliseksi. Tämä paperi mahdollistaa sen, mutta sitten pitää muistaa, että tätä asiaa ohjaavat myöskin muut asetukset. Rakennusmääräyskokoelma D2 tällä hetkellä vaatii ilmanvaihdolta sellaisia asioita, jotka käytännössä tekevät sen mahdottomaksi. Eli tämä asia pitää nyt vain viedä muissakin asetuksissa läpi ja tehdä se selväksi myöskin rakennusvalvontaviranomaisille, luoda selvät menetelmät, selvät mittaustavat, jotta tämä saataisiin vietyä maaliin asti.
Hirsirakentamiselle on erityishelpotuksia, tämä on hyvä asia. Johdonmukaisuuden nimissä tämä olisi hyvä viedä myöskin muihin massiivirakenteisiin, koska ne ovat pitkäikäisiä ja empiirisen, ei-teoreettisen, tiedon pohjalta myöskin tehokkaita. Helsingin Energian tilastojen mukaan esimerkiksi viime vuosisadan alussa rakennettu kerrostalo on yhtä energiatehokas, siis kuluttaa yhtä paljon lämmitysenergiaa kuin tämän vuosisadan alussa rakennettu. Ja nehän ovat käytännössä tällaisia punatiilimassiivirakenteisia seiniä.
Tämä direktiivihän sallii joustoja. Niitä ei tässä kuitenkaan ihan täysimittaisesti ole valitettavasti otettu mukaan. Direktiivi vapauttaa rakennukset, joiden lämmitettävä osa on alle 50 neliömetriä näistä määräyksistä. Tässä paketissa puhutaan kuitenkin kerrosalasta näiden osalta. Se tekee käytännössä sellaisen rakennustyypin mahdottomaksi, jota aika usein käytetään ekologisessa rakentamisessa, eli on pieni lämmitettävä sydän ja sen ympärillä puolilämmin tila, jota sitten käytetään sääolosuhteiden ja vuosiaikojen mukaan tai sitten jätetään käyttämättä. Eli tämä olisi hyvä nyt muuttaa, kun tätä viedään eteenpäin.
Asetusten tasolla tässä säädetään energiakertoimista. Siinä on heikennetty puun suhteellista asemaa, pudotettu kaukolämmön ja sähkön kertoimia mutta ei kuitenkaan vaikutettu niitten keskinäiseen suhteeseen. Kertoimien käyttö on aika raskas ohjaustapa, ja ne määrittävät hyvin vahvasti tapaa, jolla me rakennamme pitkäksi ajaksi, ja siksi niitten kanssa tulisi olla varovainen, koska tapa, jolla me tuotamme energiaa, muuttuu, 10 vuoden kuluttua tuotetaan sähköä ihan eri tavalla kuin tänään.
Näitten asetusten mukaan, näitten lukujen mukaan hiilellä tuotetulla kaukolämmöllä lämmitettävä talo saa olla 150 prosenttia energiatehottomampi kuin tuulisähköllä lämmitettävä sähkölämmitteinen talo, ja se ei voi olla meidän tavoitteidemme mukaista. Tai kannattaako tilanteessa, jossa olemme menossa kapasiteettimarkkinaan, suosia maalämpöpumppuja, jolloin hetkellinen sähkönkulutus saattaa olla oleellisesti isompi kuin sähköllä lämmitettävän talon. Näitä asioita on ehkä hyvä pohtia.
Kaiken kaikkiaan pitäisi pohtia tapaa, jolla me näitä asioita mittaamme. Kuviotutkimus osoittaa, että energiavaatimusten kiristystoimenpide ei ole johtanut oletettuihin tuloksiin. 50-luvulla rakennetun päiväkotirakennuksen kokonaisenergiankulutus on aika pitkälti sama kuin 2000-luvulla rakennetun. Ja tämä osoittaa selvästi sen, että tämä malli, jota me käytämme, ei ole tarkoituksenmukainen. Meidän tulisi osata arvioida ei primäärienergian kulutusta vaan kokonaishiilijalanjälkeä, jolloin se lähtökohta on se, että pohditaan, mistä rakennetaan, miten tavara kuljetetaan työmaalle, missä se kuljetetaan, mitä rakentaminen vaatii, miten pitkäaikainen rakenne on ja mikä sen kierrätettävyys on. Toki tämä on tärkeätä myöskin globaalissa mielessä. Tiedetään, että betoni- ja sementtiteollisuus tuottaa 5—10 prosenttia meidän kasvihuonepäästöistä maailmanlaajuisesti.
Kaiken kaikkiaan pitää kiittää siitä, että tästä saatu palaute on varsin hyvin otettu huomioon, ja tuntuu, että pienillä muutoksilla tämä sallii aika monipuolisen ja toivottavasti jopa terveen rakentamisen. Mutta ehkä tässä vielä valiokuntatyöskentelyssä pientä inputia ja muutosehdotusta tulee. — Kiitoksia.