Arvoisa herra puhemies! Aikaisempaan keskusteluun voi todeta, että meidänkin riveistämme on yritetty näitä puolueita perustaa, ja tässä pienenä kevennyksenä, että se menestys ei ole ollut hirveän hyvää, niin että en voi suositella, vaikka täällä jotkut edustajat tämmöisiä heittoja tekivätkin.
Mutta jos mennään vähän vakavammin tähän esitykseen, niin tämähän on varmasti hyvä, demokratiaa ja kansanvaltaa vahvistava, digitalisaatiota hyödyntävä lakiesitys, ja näin tämä digitaalisuus leviää meillä politiikan maailmassa. Kun meillä eteläpohjalaisilla on paha tapa, että kehumme ittiämme — totuudenhan saa sanoa ja itseään saa kehua, jos on aihetta — niin juuri viikonloppunahan me keskustalaiset pidimme tuossa taatusti Suomen suurimman etäkokouksen ja — väitän — yhden maailman suurimmista etäkokouksista, kun enimmillään 2 400 äänivaltaista osanottajaa oli mukana eri paikkakunnilta digitaalisin yhteyksin sääntömääräisessä puoluekokouksessa. Itse olin paikan päällä siellä varsinaisella kokouspaikalla Oulussa, ja totesimme siellä, että jos ei olisi katsonut lavalle, onko siellä kateederilla ihmistä vai ei, niin screeniltä, valkokankaalta, ei olisi osannut päätellä, onko puhuja siellä Oulussa vai onko hän sitten vaikkapa Keravalla tai Seinäjoella. Näin tämä digitaalisuus kyllä etenee, ja hyvä niin.
Mutta, arvoisa puhemies, ehkä tässä on paikallaan, kun puoluelaki on auki ja sitä käsitellään, todeta sekin, että kyllähän meillä on siinä paljon tekemistä. Me nykyiset puolueet tietysti toivomme, että ei tule hirveän paljon uusia puolueita, [Perussuomalaisten ryhmästä: Ei pidä paikkaansa!] mutta ylipäänsä pitäisi varmaan meidän miettiä sitä, miten entistä useampi suomalainen kokisi nimenomaan puolueet tapana muuttaa maailmaa ja vaikuttaa asioihin. Kyllähän tosiasia, kun rehellisiä ollaan, on se, että oikeastaan viimeiset kolmisenkymmentä vuotta entistä useampi suomalainen on kokenut erilaiset yhden asian liikkeet tai kansalaisjärjestöt parempana tapana vaikuttaa kuin tulemisen puolueiden toimintaan. Ja siinä meillä kaikilla puolueilla on peiliin katsomisen paikka.
Puhemies! Loppuun totean sen, että meidän pitäisi uskaltaa tässä salissa, kun puolueista keskustellaan, puolustaa puolueiden toimintaresursseja, toimintavalmiuksia. Sellainen kehityshän meillä on ollut viimeiset vuosikymmenet, että virkamiesten valta, tosiasiallinen valta, on kasvanut paljon — ja kyllä tämä valtioneuvostopainotteisuus: erityisavustajia, valtiosihteereitä ovat lisänneet kaikki hallitukset, on tullut näitä uusia systeemejä. Myös täällä on aika kovat resurssit eduskuntaryhmillä. Mutta aina kun puoluetuki on puheena, niin siitä tehdään sitten sitä halpaa irtopisteitten keruuta ja semmoista huonoa, halpaa populismia. Kyllä meidän pitäisi puhua siitä enemmän, voisiko niitä erityisavustajia ja valtiosihteereitä vähentää ja laittaa resursseja puoluetoimistoille. [Leena Meri: Vähentäkää!] Laitettaisiin puoluetoimistoille eikä niin, että puolueet ajetaan aina kaikista tiukimmalle. Varsinkin tämä porukka tuolla nurkassa, tämä tietty porukka, hehän aina ovat puoluetukien kimpussa. [Puhemies koputtaa]
Että pitäisi vähän puolueidenkin resursseja miettiä.