Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajakollegat! Sote-uudistus on merkittävä uudistus, ehkä yksi merkittävimpiä maakuntauudistuksen kanssa, mitä Suomessa on vuosikymmeniin nähty. Täytyy toivoa, että se kokonaisuutena tulee onnistumaan. Tämä on yksi palanen sitä, mutta ymmärrän tämän keskustelun huolen ja olen itse tähän keskusteluun osallistunut jo ennen tätä salikeskustelua niin blogeissa kuin julkisuudessakin paljon ja jaan sen huolen, mikä täällä on esimerkiksi tuotu Vaasan osalta esille, mutta myös laajemmin sen huolen tästä päätösvallasta, mikä rajautuisi ehkä liiankin tiukasti pois. Itse toivon, että tätä päätösvaltaa jätettäisiin maakuntiin enempi tässä tilanteessa. Varsinkin kun sote-uudistuksen yhtenä keskeisenä kulmakivenä on myös valinnanvapauslaki, joka tulevaisuudessa tulee ulottumaan myös erikoissairaanhoitoon, niin silloin on oikeus ja kohtuus, että myös nämä alueet voivat kehittää niitä palveluitaan itse.
Täällä on arvosteltu sitä, jos oma maakunta nostetaan esille. Minut on valittu Hämeestä, täällä on valittu osa toisaalta Suomesta, ja itse kannan huolta esimerkiksi siitä, että meillä erittäin keskeinen sairaala Hämeenlinnassa ei ole näiden 12:n joukossa. Kun me katsomme, millä tavalla Suomi kehittyy kasvukäytävällä, mitä kulkee tällä hetkellä iso osa meidän etelä—pohjoissuuntaisesta raskaasta liikenteestämme plus pääraiteet ja muut, niin se kasvu, mitä sinne tulee, mutta myös mahdolliset onnettomuudet ja muut ovat sellaisia, joita pitää tällaisissa päätöksissä ottaa huomioon. Myös lääkärihelikopteriasiasta on tullut huolta, ja toivon, että se myös nousee tässä sote-uudistuksessa keskeisellä tavalla esille. Meillä etäisyydet ovat väistämättä monin paikoin jo niin pitkiä, että tarvitaan erilaista mahdollisuutta saada apua.
Olen itse hivenen ihmetellyt sitä, miksi tämä raja on 12 sairaalassa, ja se on tietyllä tavalla minun mielestäni keinotekoinen. Edustaja Filatov kävi läpi tätä alueellista kysymystä, miten sitä on tehty väestöpohjan ja muun näkökulmasta, ja siitäkään ei tule tämäntyyppisessä maassa millään tavalla yhtenevää. Se on yksi, mikä aiheuttaa kyllä kysymyksen, miksi se raja on 12:ssa.
Aikanaan kuuntelin — tämä on itse asiassa tasan vuoden takaa — kun 19. marraskuuta Ykkösaamussa oli vieraana sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvos Timo Keistinen. Itse kuuntelin sitä työmatkalla ja kun pääsin eduskunnan työhuoneeseen, niin päätin litteroida sen haastattelun itselleni, ja se on täällä blogissani kirjoitettuna. Ajattelin siitä muutaman kohdan myös nostaa tähän keskusteluun esille.
Silloin oli kerrottu, että meillä tulee olemaan 12 sairaalaa, ja todettiin, että on kerrottu, että maahamme jää 12 laajan tai täyden päivystyksen sairaalaa, joista 5 on nykyiset yliopistolliset sairaalat. Sen lisäksi jää joitain sairaaloita myös päivystäviksi mutta ei näin laajalla repertoaarilla. Näinhän on nyt jäämässäkin.
Ykkösaamussa sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvos Timo Keistinen kävi minusta hyvin läpi tulevaisuuden sairaalarakennetta. Keistinen totesi Ykkösaamussa, että keskittämistä tapahtuu siksi, että korkeimman tason ammattihenkilöstöä ei riitä joka paikkaan, kun lääketiede on muuttunut yhä vaativammaksi. Vaaditaan hyvin monen erikoisalan osaamista silloin, kun todella potilas on sairaana, ja tämän takia on jouduttu tilanteeseen, että päivystystoimintaa keskitetään isompiin yksiköihin. 12 sairaalaa on tullut pohjaksi osaksi myös maantieteen kautta.
Timo Keistinen kävi läpi kuvaavasti näitä 12:ta sairaalaa ja niiden roolia. Hän totesi, että itse asiassa nämä 12 sairaalaakin ovat hyvin erilaisia. Meilahden sairaalassa Helsingin yliopistosairaalassa päivystää yli 50 erikoisalaa, ja siellä tehdään valtakunnallisesti keskitettyä päivystystoimintaa. Meilahteen siis siirtyy tarvittaessa potilaita koko Suomesta. Sitten on yliopistosairaalat, joissa päivystää myös hyvin moni erikoisala, 20—30 tavanomaisesti, Keistinen totesi. Näissäkin muun muassa Oulussa, Kuopiossa, Turussa siis pystytään hoitamaan vaativia tilanteita. Sitten on 7 muuta sairaalaa, joissa on hiukan yli 10 erikoisalaa edustettuna. Näissäkin siis pystytään tekemään vaativaa toimintaa, ja niissä olisi myös muun muassa teho-osasto ja ympärivuorokautiset leikkaukset. Näissä olisi myös verikeskukset ja kaikki muut eli hyvin laaja palvelukokonaisuus. "Ja itse asiassa keskellä yötäkin toistasataa ihmistä työssä", Keistinen totesi.
Eli kaikissa 12 sairaalassa pystytään tekemään 24/7 vaativia leikkauksia, hoitamaan tehohoitopotilaita, kuten myös pehmytosakirurgiaa ja myös synnytykset, ja paikalla ovat myös sisätautien tai niin sanotun konservatiivisen lääketieteen erikoisosaajat.
Mutta hän totesi myös, että synnytyksiä ei kuitenkaan pystytä todennäköisesti keskittämään vain näihin 12 sairaalaan. Hän totesi: "Tosiasiahan on, että kun katsotaan Suomen maantiedettä, niin 12 sairaalaahan on liian vähän synnytyksiä hoitamaan. Me tarvitsemme enemmän synnytysyksiköitä Suomeen kuin 12. Riskisynnytykset ja tämäntyyliset varmasti keskittyvät näihin 12:een ja itse asiassa vieläkin pienempiin 5 yliopistosairaalaan, mutta sitten kun katsotaan karttaa, niin aika vaikeahan on ajatella, että 12:lla selvittäisiin, kun puhutaan synnytyksistä." Näin totesi Timo Keistinen.
Hallintoneuvos Timo Keistiseltä kysyttiin vielä erikseen sitä, tuleeko tässä sote-uudistuksessa tapahtumaan niin, että nämä laajan päivystyksen sairaalatkin entistä enemmän erikoistuvat verrattuna toisiinsa. Keistinen vastasi, että eivät sillä tavalla erikoistu, että niissä tehtäisiin vain yhtä asiaa, vaan nämä laajan päivystyksen sairaalat ovat hyvin pitkälti verrattavissa tavarataloihin. Sieltä löytyy kaikki palvelut. "Mutta niin kuin edellä jo kirjoitin" — tai nyt puhuin — "tavaratalojen laajuus siis vaihtelee laajimmasta Meilahdesta sitten muiden yliopistosairaaloiden kautta muihin 7 sairaalaan."
Keistinen myös kertoi, mitä hänen mukaansa tapahtuu sitten niille sairaaloille, jotka eivät nyt mahdu näiden 12:n joukkoon. Hänen mukaansa yhtään sairaalaa ei suljeta, vaan kaikki keskussairaalat jatkavat toimintaansa. Hän totesi: "Niissä välttämättä ei sitten ole esimerkiksi päivystysaikana laajaa leikkaustoimintaa, mutta niissä kuitenkin tehdään kiireetöntä toimintaa, ja osassa on varmasti synnytykset edelleen." Näissä sairaaloissa pystytään tekemään pienempiä leikkaustoimintoja myös päivystysaikana. "Mutta lähinnä se, että kun tällaisessa täyden palvelun sairaalassa päivystää esimerkiksi 12 erikoisalaa ympäri vuoden, näissä sitten ehkä 5—6 erikoisalaa koko ajan päivystää." Näin hän totesi. Sairaalat eivät siis katoa hänen mukaansa mihinkään.
Tässä haastattelussa Keistinen kävi läpi myös sitä, mitä on tapahtunut esimerkiksi ensihoidon osaamistasossa viime vuosina. Hänen mukaansa on tärkeää, että mahdollisimman usein osattaisiin hakeutua suoraan oikeaan paikkaan hoitoon. Hän kertoi 500 ambulanssista, mitkä ovat liikenteessä ja missä on korkeasti osaavaa henkilökuntaa ensihoitotehtävissä arvioimassa tilannetta, ja mahdollisesti myös he konsultoivat ensihoitolääkäriä esimerkiksi autokolareissa oikean hoitopaikan määrittelemiseksi heti suoraan.
Keistinen totesi, että sairaalarakennetta uudistetaan nimenomaan potilasturvallisuuden parantamiseksi. "Itse asiassa potilasturvallisuus on ehkä kaikkein tärkein tekijä, miksi tähän ollaan joutumassa. Se, että nyt lääketiede on tietyllä tapaa kapeutunut tai, sanotaan, osaaminen kapeutunut, johtuu siitä, että tietoa on tullut niin paljon. Ei ole enää yleiskirurgeja, jotka osaavat leikata luita ja suolia, vaan tilanne on se, että siellä on erikoistuttu jo niin pitkälle ja haettu sitä osaamista, että se johtaa siihen, että tarvitaan täällä isompia ihan potilasturvallisuuden ja laadun takia." Näin hän totesi vuosi sitten. Täällä ovat puhuneet ammattilaisetkin tästä asiasta, mutta minulle maallikkona tämä avasi hyvällä tavalla tätä meidän sairaalarakennettamme, eli ne sairaalat ovat hyvin erilaisia. Ja nyt kun puhutaan 12 sairaalasta, niin ne 12:kaan sairaalaa eivät siis ole identtisiä toistensa kanssa, vaan siellä on yksi sairaala, joka on aivan selkeästi ylitse muiden, ja sinne tuodaan koko Suomesta potilaita tietyissä tilanteissa, ja sitten on vielä eritasoisia sairaaloita sen alapuolella. Ainakin minulle tämä hyvällä tavalla avasi tätä kokonaisuutta, missä mennään, mutta tämä myös vahvisti käsitystäni siitä, että tämä 12 on täysin teennäinen raja, eli siinä 12:ssa ei tapahdu itse asiassa mitään ihmeellistä.
Itse toivon, että valiokunnassa käsitellään vielä erityisesti tätä päätösvaltakysymystä (Puhemies koputtaa) maakuntien näkökulmasta.