Arvoisa rouva puhemies! Kiitos elinkeinoministerille kattavasta esittelystä.
Käsittelyssä on tosiaan hallituksen esitys eduskunnalle laiksi biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain muuttamisesta. Tähän esitykseen liittyen ajattelin tuoda esille jotain yleisempiä huomioita biopolttoaineisiin ja bioenergiaan liittyen.
On kriittisen tärkeää, että ilmastonmuutos saadaan hillittyä siedettävälle tasolle ja biodiversiteettiä kaventava luontokato pysäytetään. Näiden tavoitteiden tulisi asettaa reunaehdot kaikelle energiapolitiikalle. Mikäli taloutemme tuottaa enemmän päästöjä kuin sitoo niitä tai kaventaa jatkuvasti luonnon tilaa, se on väistämättä kestämättömällä pohjalla ja pidemmän päälle kärsimme siitä itsekin.
Bioenergiaa ja biopolttoaineita tarjotaan yhtenä ratkaisuna näihin ongelmiin ja erityisesti ilmastopäästöjen vähentämiseen. Biopolttoaineilla onkin oma osansa fossiilienergian korvaajana, mutta on tärkeää ymmärtää, että se osa voi olla vain melko rajallinen. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että kestävää biomassaa on saatavilla vain rajallisesti, ja meidän tulee miettiä, miten se kannattaa parhaiten käyttää. Osa biopolttoaineista itse asiassa vapauttaa hiiltä ilmakehään nopeammin kuin sitä sitoutuu.
Selkeämmät rajat asettaa kuitenkin luonnon monimuotoisuuden vaaliminen. Hälyttäviä tietoja luontokadosta kertyy jatkuvasti. Tuoreimpana Living Planet 2020 -raportti kertoi, että selkärankaisten villieläinten populaatiot ovat kutistuneet hälyttävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Vastikään julkaistun tutkijoiden Global Safety Networkin arvion mukaan yli kolmannes kaikesta maa-alasta tulisikin suojella. Se on yli kaksinkertainen määrä nykytilaan verrattuna. Tunnetun biologin E. O. Wilsonin arvio on vielä suurempi: puolet maapallosta pitäisi jättää luonnolle. Nämä arviot antavat vähintäänkin mittakaavaa.
Arvoisa rouva puhemies! Tällä hetkellä fossiilisia energiavarastoja polttava ihmiskunta käyttää enemmän primäärienergiaa vuodessa kuin kasvit sitä auringonvalosta sitovat. Ajatus siitä, että kaikki tai edes kovin suuri osa nykyisestä fossiilienergiasta korvattaisiin bioenergialla, on siis käytännössäkin mahdoton. Paitsi, että käyttämämme bioenergia on pois luonnolta, se on usein pois meiltä itseltämme muusta käytöstä, esimerkiksi lautaseltamme. Hiljattain Nature-tiedelehdessä julkaistu artikkeli arvioi, että monissa päästövähennysskenaariossa arvioidut kasvavan bioenergian määrät johtaisivat ruoan hinnan moninkertaistumiseen. Kärsijöinä ovat silloin etenkin köyhät. Biomassaa tarvitaan myös korvaamaan fossiilisia raaka-aineita erilaisiin tuotteisiin, ja sillä on monenlaista energiaa edistyneempää käyttöä kemianteollisuudessa. Riskinä on polttaa arvokasta tavaraa kattilassa tai auton tankissa. Se on myös taloudellisesti järjetöntä.
Miten kaikki tämä tulisi sitten huomioida biopolttoainepolitiikassa? Kuten todettua, rajatussa määrin bioenergialla on paikkansa osana kestävää energiapalettia. On vain huolehdittava, että biomassa ohjataan ensisijaisesti kaikkein arvokkaimpaan käyttöön ja että käytön rajat asettaa luontokadon pysäyttäminen ja hiilen varastointi ja sitominen. Energiaa tuotetaan sitten sen verran kuin se on tässä vaiheessa mahdollista. Tässä auttaisi se, että päästöttömällä energialla tuetut synteettiset power-to-x-polttoaineet hyväksyttäisiin osaksi bioenergian ja uusiutuvan energian tavoitteita.
Puubiomassan päätymistä suoraan energiaksi on rajoitettava, ja on huolehdittava siitä, että nyt fossiilienergiaa ja turvetta polttavat laitokset korvataan polttoon perustumattomalla tuotannolla. Liikennekäytössä olisi myös huolehdittava siitä, että nykyistä suurempi osa biopolttoaineiden käytöstä katettaisiin korkeaseosetanolilla. Olisi myös paikallaan arvioida sitä, tulisiko sekoitevelvoitetta täydentää jollain mekanismilla, jonka avulla täysin tai lähes täysin uusiutuvaa polttoainetta tankkaava toisi valinnallaan lisäystä päästövähennyksiin.
Pidemmällä tähtäimellä sitovista uusiutuvan energian tavoitteista tulisi itse asiassa luopua tai ainakin bioenergian osuutta tulisi niissä rajoittaa ja biopolttoaineille asettaa niiden todellisia vaikutuksia heijastavat päästökertoimet. Tässä katse kääntyy Brysseliin. EU:n energiapolitiikkaa on jo pitkään vaivannut keinojen ja päämäärien sekoittuminen. On toki erittäin tärkeää säädellä biopolttoaineiden raaka-aineiden kestävyyttä, ja siihen tämä hallituksen esitys liittyykin. Pelkästään tällä näkökulmalla voidaan silti ajautua tilanteeseen, jossa bioenergian käyttö on kestämätöntä tai eri politiikkalinjaustemme tavoitteet ja keinot ristiriidassa keskenään. Energiapolitiikassa fokuksen tulisi nyt olla päästöjen nopeassa vähentämisessä ja luontokadon pysäyttämisessä samalla, kun huolehditaan riittävistä puhtaan energian investoinneista. Jos tämä unohtuu, on bioenergian kanssa suuri riski joutua ojasta allikkoon.