Arvoisa puhemies! ”Kissan arvo, se on Suomessa surullisen pieni.” Näin totesi harmissaan minulle eläinsuojelutyöntekijä käydessäni noin kuukausi sitten paikallisessa löytöeläintalossa tutustumassa eläinten tilanteeseen. Ei näin pitäisi olla. Jokainen kissa on huolenpidon arvoinen, eikä eläinten arvon tulisi koskaan olla riippuvainen siitä, miten hyödyllisiä ne ovat meille ihmisille. Jokainen eläin on itsessään arvokas, tunteva olento, eikä minkäänlainen eläimen kaltoinkohtelu tai hoidon laiminlyönti ole hyväksyttävää.
Me olemme nyt saaneet tänne eduskuntaan, tämän kansalaisaloitteen muodossa, hätähuudon kissojen oikeuksien puolesta. Me päättäjät emme voi tätä kansalaisaloitteen painavaa viestiä ohittaa, sillä Suomessa on kissakriisi. Yli 20 000 kissaa hylätään vuosittain, kuten olemme tänään tässä salissa jo toistuvasti kuulleet. Tilanne on täysin kestämätön. Kyseessä on merkittävä eläinoikeusongelma, se on kestämätön, mutta se on myös valtakunnallinen, erittäin laaja, ympärivuorokautinen ja kallis.
Haluankin myös kiittää tämän tärkeän kansalaisaloitteen tekijöitä sekä jokaista sen allekirjoittanutta siitä, että tänään tässä salissa kuuluu kissojen ääni, että tänään tässä salissa pysähdytään puhumaan eläinten oikeuksista — eläimet kun eivät itse voi olla täällä eduskunnassa omista oikeuksistaan meille viestimässä. Sen takia meillä ihmisillä, meillä päättäjillä, on vastuu varmistaa, että lainsäädäntö turvaa eläinten oikeuksia.
Tarvitsemme tämän kriisin ratkaisemiseksi keinoja nopeasti. Niitä olisi pitänyt hakea jo aikoja sitten. Nyt moni kissa on maksanut järkyttävällä kohtalolla siitä, että Suomessa kissan hylkääminen ja sen hoidon laiminlyönti on aivan liian helppoa. En voi olla mainitsematta, että vastuu on aina sillä henkilöllä, joka kissan hylkää tai joka mahdollistaa kissojen hallitsemattoman lisääntymisen. Se on täysin hyväksymätöntä ja vastuutonta. Toki täytyy olla niin, että jos ihmisen omat voimavarat loppuvat, jos hänellä ei ole voimaa pitää huolta eläimestä, täytyy apua olla saatavilla.
Arvoisa puhemies! Sain muutama päivä sitten pysäyttävän viestin kansalaiselta, joka on viimeisten vuosien aikana huolehtinut kymmenistä ja kymmenistä kodittomista kissoista. Näistä kissoista valtaosa on ollut juurikin niitä niin sanottuja populaatiokissoja, joista tänään täällä myös puhumme, kissoja, joiden on annettu lisääntyä vapaasti ulkoillen ilman asianmukaista huolenpitoa. Ne ovat kärsineet erilaisista allergioista ja sairauksista. Iso osa näistä kissoista on löydetty kertojan mukaan niin huonokuntoisina, että ne on eläinlääkärin hoidosta huolimatta jouduttu lopettamaan. Valitettavasti tämä on vain yksi niistä lukuisista surullisista esimerkeistä, joita meistä kansanedustajistakin varmasti jokainen on viime viikkoina sähköpostin tai sosiaalisen median kautta vastaanottanut. Populaatiokissat ovat monesti sisäsiittoisia, ja ne kärsivät lukuisista terveydellisistä ongelmista, sairauksista, nälästä ja kylmästä.
Vapaiden kissapopulaatioiden hoitaminen on työlästä, ja se on kallista. Kissojen omistajat tai kunnat osallistuvat kissapopulaatioista aiheutuviin kustannuksiin vain vähäisissä määrin. Nykyinen tilanne kuormittaa erityisesti juuri eläinsuojeluyhdistyksiä, joiden toiminta on pääosin vapaaehtoistyöntekijöiden ja lahjoitusvarojen varassa. Suuri osa yhdistyksistä kokeekin nykyisen kissatilanteen sietämättömäksi. Moni työntekijä tai vapaaehtoinen uupuu itse tuon työtaakan ja riittämättömyyden tunteen vuoksi: kissoja vailla suojaa olisi niin paljon enemmän kuin mitä itse ehtii auttamaan. Voin vain kuvitella sen turhautumisen ja kiukun, mikä kentällä varmasti herää, kun joutuu päivästä toiseen näkemään, miten huonosti ihminen kykenee eläintä kohtelemaan, miten arvottomasti jättämään eläimen yksin vaille suojaa kärsimään ja pahimmillaan hitaasti kuolemaan.
Lainsäädännön päivittäminen vastaamaan kissojen hyvinvoinnin tarpeita on välttämätöntä. Se on ainoa keino kyetä täydentämään tätä keinovalikoimaa kissakriisin ratkaisemiseksi. On aivan selvää, että tähänastiset keinot eivät ole olleet riittäviä. Kansalaisaloitteen vaatimukset tunnistusmerkinnän ja leikkauttamisen puolesta vastaavat nykylainsäädännön ongelmiin. Tunnistusmerkinnän ja rekisteröinnin säätämistä laissa pakolliseksi on pidetty nimenomaan yhtenä tehokkaimmista keinoista kissapopulaatioiden lisääntymisen ennaltaehkäisyyn. Lisäksi kissojen sterilisoinnista tai kastraatiosta tulisi myös säätää lailla, jotta vapaana kulkevat kissat eivät pääsisi lisääntymään enää holtittomasti. Tiedon sterilisaatiosta tai leikkaamisesta voisi mahdollisesti merkitä kissarekisteriin.
Arvoisa puhemies! Haluan vielä loppuun saattaa tämän salin tietoon sitaatin, jossa kissakriisin ratkaisemiseksi jatkuvasti työtä tekevä vapaaehtoinen kuvaa sitä, miksi kaikesta kuormittavuudesta huolimatta jatkaa taistelua kissojen paremman kohtelun puolesta: ”Olen nähnyt, mitä se on, kun omakotitalon pihapiirissä pyörii 30 kissaa, samalla tietäen, että lähimetsässä on arempia tapauksia vähintään toiset 30 lisää. Olen nähnyt, millaisia terveysongelmia näillä kissoilla on, millaiseen kuntoon pitkäkarvaisen kissan turkki voi mennä, kun sitä ei ole koskaan hoidettu, miten pahaan kuntoon voivat pienen kissanpennun silmät joutua ulkoa saadun tulehduksen, hoitamattoman tulehduksen, vuoksi. Tai miten esimerkiksi yhdellä kissalla tässä hetki sitten oli trauman takia alakulmahampaan mukana lähtenyt pala leukaluusta ja kahdella hoitamallani kissalla oli väärään asentunut luutunut jalka. Näillä vaivoilla ne olivat yksikseen yrittäneet pärjätä. Koska olen nähnyt tämän kaiken — olen nähnyt, miltä se näyttää kentällä — en voi koskaan lopettaa eläinsuojelutyön tekemistä.”
Uskonkin, että me kaikki tässä salissa haluamme tänään kiittää jokaista siellä kentällä korvaamatonta työtä tekevää eläinsuojelutyöntekijää, eläinlääkäriä, jokaista vapaaehtoista, joka antaa omasta ajastaan. Kiitos, kun te olette, ja kiitos, kun te pidätte huolta. Kiitos, kun te välitätte silloinkin, kun muu maailma on kääntänyt selkänsä näille viattomille eläimille.
Toivon, että tämä eduskunta ja tämä Suomen hallitus sitoutuvat tekemään parempaa lainsäädäntöä kissojen puolesta. Hallitusohjelmaan on tehty kirjaus kissojen ja koirien tunnistusmerkinnöistä ja rekistereistä huolehtimisesta. Nyt onkin perusteltua pitää huolta siitä, että tämä tärkeä kansalaisaloite etenee ja sen vaatimiin toimiin aidosti ryhdytään — kyse kun on ennen kaikkea eläinten jakamattomasta arvosta sekä oikeudesta hoivaan ja hyvinvointiin.
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
:Kiitoksia. — Edustaja Petelius, olkaa hyvä.